Luonnonyrtit

Luonto tarjoaa keväällä ja alkukesällä runsaan villivihannessadon jokaiselle poimittavaksi. Tuoreita, ravintorikkaita salaatti-, mauste- ja yrttijuoma-aineksia löytyy kätevästi lähiluonnosta. Moni luonnonyrtti ovat poimittavissa jo varhain keväällä, kauan ennen kuin viljellyt kasvit ovat vielä hyödynnettävissä. Keruuaika on kuitenkin lyhyt, sillä kasvien vihreät osat ovat parhaimmillaan ennen kukintaa. Nokkosta voi niittää kesän mittaan, jolloin se kasvattaa jälleen uusia, tuoreita versoja kerättäväksi. Myös poimulehti kasvattaa uutta kasvustoa, kun sen kukinto poistetaan. Yrttien keruuta on muistettava välttää vilkasliikenteisten teiden läheisyydestä, teollisuusalueilta sekä vilkkailta taajama-alueilta.

Luonnonyrteistä esim. poimulehti, voikukka, maitohorsma ja mesimarjanlehti sopivat tuoreisiin salaatteihin ja leivän päällä nautittavaksi. Luonnosta kerättävistä lehtikasviksista saa ilmaista raaka-ainetta myös erilaisiin kastikkeisiin, muhennoksiin, keittoihin sekä pata- ja laatikkoruokiin. Luonnonyrtit voidaan kuivata myöhempää käyttöä varten ja jauhaa vaikkapa ravinteikkaaksi viherjauheeksi, joka rikastuttaa ruokien ravintosisältöä. Luonnonyrtit voi säilöä myös pakastamalla, jolloin niiden mauista voi nauttia myös talviaikaan.

Kirjallisuutta luonnonyrteistä:

Luonnonyrttiopas. Moisio, S. (toim.) 2016. Opetushallitus.

Kivimetsä, R. & Kivimetsä, J. 2013. Hulluna hortaan. Hyvinvointia ja herkkuja villivihanneksista. Mividata Oy.

Piippo, S. 2016. Villivihannekset. Minerva.

Rautavaara, T. 1976. Mihin kasvimme kelpaavat. Ruokaa, ryytiä ja rohtoa luonnosta. WSOY.

Tallberg, S., Lehmuskallio, E. & Lehmuskallio, J. 2025. Villiyrttikeittokirja. Readme.fi.