Luonnontuotetulot verotuksessa
Luonnontuotteiden keräämisestä ja myymisestä saatu tulo voi olla tietyin edellytyksin verovapaata. Verovapaus koskee kuitenkin vain rajattuja luonnontuotteita ja vain tilanteita, joissa kerääjä myy itse keräämänsä luonnontuotteet sellaisenaan ilman jalostamista.
Luonnontuotetulojen verovapaudesta säädetään tuloverolain 89 §ä. Säännöksen mukaan luonnonvaraisten käpyjen, marjojen ja sienien sekä sellaisten luonnonvaraisten kasvien tai niiden osien, joita kerätään käytettäväksi ihmisravintona, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa, kerääjän näiden tuotteiden luovutuksesta saama tulo ei ole veronalaista tuloa, jos tuloa ei pidetä palkkana.
Verovapaus on poikkeus pääsäännöstä, jonka mukaan saadut tulot ovat veronalaista tuloa. Siksi verovapautta tulkitaan suppeasti.
Verovapauden edellytykset
Luonnontuotteen myyntitulo voi olla verovapaata, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:
- Tuote on luonnonvarainen.
- Myyjä on kerännyt tuotteen itse.
- Tuote kuuluu tuloverolain 89 §ä tarkoitettuihin luonnontuotteisiin.
- Tuote myydään sellaisenaan, ilman jalostamista.
- Tuloa ei pidetä palkkana.
- Kasvien ja kasvinosien kohdalla käyttötarkoitus täyttää lain edellytykset.
Jos jokin näistä ehdoista ei täyty, tulo voi olla veronalaista ansiotuloa, maatalouden tuloa, metsätalouden pääomatuloa tai elinkeinotoiminnan tuloa tilanteesta riippuen.
Myyjänä kerääjä itse
Verovapaus koskee vain luonnollista henkilöä, joka on itse kerännyt myymänsä luonnontuotteet. Kerääjä voi siis saada verovapaata tuloa itse keräämiensä luonnonvaraisten marjojen, sienten, käpyjen tai säännöksessä tarkoitettujen kasvien myynnistä.
Verovapaus ei koske esimerkiksi:
- tukkukauppiasta
- vähittäismyyjää
- osuuskuntaa
- osakeyhtiötä
- yhdistystä
- muuta juridista henkilöä
- toimijaa, joka myy muiden keräämiä tuotteita
Jos yritys ostaa luonnontuotteita kerääjiltä ja myy niitä eteenpäin, yrityksen saama myyntitulo on yrityksen veronalaista tuloa.
Luonnonvarainen tuote
Verovapaus koskee vain luonnonvaraisia tuotteita. Viljeltyjen tuotteiden myyntitulo ei ole luonnontuotetulona verovapaata.
Veronalaista tuloa on esimerkiksi:
- viljeltyjen mansikoiden myynti
- viljeltyjen vadelmien myynti
- viljeltyjen sienten myynti
- viljellyn pakurin myynti
- kasvatettujen tai viljeltyjen kasvien myynti
Pakuri katsotaan viljellyksi esimerkiksi silloin, jos puuhun on porattu reikä ja siihen on istutettu pakurisieni. Vain luonnonvaraisen pakurin kerääjän saama tulo voi täyttää luonnontuotetulon verovapauden edellytykset.
Mitä tuotteita verovapaus voi koskea?
Verovapaasti myytäviä luonnontuotteita voivat olla:
- luonnonvaraiset marjat
- luonnonvaraiset sienet
- luonnonvaraiset kävyt
- luonnonvaraiset kasvit tai niiden osat, jos ne kerätään ihmisravinnoksi, lääkkeeksi tai lääkeaineen valmistukseen
Mahlaa, pettua ja kuusenkerkkää pidetään kasvin osina. Pakurikääpä ja muut käävät ovat sieniä, joten niiden myyntitulo voi olla verovapaata, jos muut verovapauden edellytykset täyttyvät.
Verovapaus ei koske kaikkia luonnosta saatavia tuotteita. Esimerkiksi eläinten, eläinten osien tai eläinten munien myynnistä saatu tulo ei ole luonnontuotetulona verovapaata.
Jokaisenoikeus ja maanomistajan lupa
Monet tuloverolain 89 §ä tarkoitetut luonnontuotteet ovat sellaisia, joita voidaan kerätä jokaisenoikeudella. Verovapaus ei kuitenkaan riipu yksinomaan siitä, onko tuote kerättävissä jokaisenoikeudella.
Esimerkiksi kuusenkerkkiä ja pakuria ei saa kerätä jokaisenoikeudella, vaan niiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Niiden myynnistä saatu tulo voi silti olla verovapaata luonnontuotetuloa, jos verovapauden muut edellytykset täyttyvät.
On tärkeää erottaa kaksi asiaa:
- keräämisen luvallisuus eli saako tuotteen kerätä kyseisestä paikasta
- verotus eli onko kerätyn tuotteen myynnistä saatu tulo verovapaata vai veronalaista
Verovapaus ei anna oikeutta kerätä tuotteita ilman maanomistajan lupaa silloin, kun lupa tarvitaan.
Käyttötarkoituksen merkitys
Käpyjen, marjojen ja sienten myynnistä saatu tulo voi olla verovapaata riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen ne on kerätty ja myyty. Esimerkiksi marjojen, sienten, käpyjen ja kääpien myyntitulo voi olla verovapaata, jos muut edellytykset täyttyvät.
Kasvien ja niiden osien kohdalla käyttötarkoituksella on merkitystä. Kasvien tai kasvinosien myynnistä saatu tulo on verovapaata vain, jos niitä kerätään ja myydään käytettäväksi:
- ihmisravintona
- lääkkeenä
- lääkeaineen valmistuksessa
Jos kasvi tai kasvin osa kerätään ja myydään muuhun tarkoitukseen, tulo on veronalaista. Esimerkiksi koristehavujen, leikkohavujen tai rakennustarvikkeeksi myytävien kasvinosien myynti ei kuulu luonnontuotetulon verovapauteen.
Esimerkki:
- Kuusenkerkät ihmisravinnoksi voivat olla verovapaata luonnontuotetuloa.
- Laajemmat kuusenoksat koriste- tai leikkohavuiksi ovat metsätalouden pääomatuloa.
Kerääjä ei aina tiedä varmasti, mihin ostaja käyttää kasvin tai kasvinosan. Verovapaana voidaan pitää sellaisten kasvien tai kasvinosien myyntituloa, joita normaalisti käytetään ihmisravintona, lääkkeenä tai lääkeaineen valmistuksessa. Jos myyjälle on kuitenkin selvää, että tuote käytetään muuhun tarkoitukseen, verovapaus ei sovellu.
Sellaisenaan myynti ja jalostaminen
Verovapaus koskee vain sellaisenaan myytyjä luonnontuotteita. Jos luonnontuote jalostetaan, jalostetun tuotteen myynnistä saatu tulo on veronalaista.
Jalostamista on esimerkiksi:
- soseuttaminen
- mehustaminen
- makeuttaminen
- pakastaminen
- kuivaaminen
- ryöppääminen
- suolaaminen
- luonnontuotteiden sekoittaminen tuotesekoitukseksi
- lahjapakkausten kokoaminen
- säilöntäaineiden lisääminen mahlaan
- tervan tai hiilen valmistaminen puusta
Jalostamisena ei pidetä vähäistä esikäsittelyä, kuten:
- puhdistamista
- lajittelua
- roskien poistamista
- marjojen tai sienten pakkaamista rasioihin myyntiä varten
Esimerkiksi tuoreiden marjojen puhdistaminen ja pakkaaminen rasioihin ei vielä tee tuotteesta jalostettua.
Palkka vai luonnontuotteen myyntitulo?
Luonnontuotetulon verovapaus ei koske palkkaa. Jos luonnontuotteiden kerääminen tapahtuu työsuhteessa, kerääjän saama korvaus on palkkaa ja veronalaista ansiotuloa.
Luonnonvaraisten marjojen poimijoiden ei verotuskäytännössä yleensä katsota olevan työsuhteessa marjojen ostajaan, jos kerääjä toimii itsenäisesti ja myy itse keräämänsä tuotteet ostajalle. Tilanne voi kuitenkin muuttua, jos kerääjä työskentelee työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.
Metsänomistajan omasta metsästä saamat tulot
Metsänomistajan omasta metsästä saadut tulot voivat olla eri tavoin verotettavia sen mukaan, mistä tulosta on kyse.
Puun myynnistä saatu tulo on metsätalouden pääomatuloa. Metsätalouden pääomatuloa on myös esimerkiksi tulo:
- koristehavujen myynnistä
- joulupuiden myynnistä
- hakkuutähteiden myynnistä
- kantojen myynnistä
- muun metsäenergiapuun myynnistä
Jos metsänomistaja myy omasta metsästään sellaisia tuotteita kuin mahlaa, pakuria tai pettua, verovapaus riippuu siitä, täyttyvätkö luonnontuotetulon edellytykset. Jos edellytykset eivät täyty, tulo voi olla maatalouden tulolähteeseen kuuluvaa metsätalouden sivutuloa.
Jos ulkopuolinen yritys kerää mahlaa tai pakuria maanomistajan metsästä ja maksaa maanomistajalle korvauksen, korvaus on maanomistajalle veronalaista tuloa.
Jäkälä ja sammal
Jäkälän ja sammalen myynti ei kuulu samalla tavalla luonnontuotetulon verovapauden piiriin kuin marjat, sienet, kävyt ja säännöksessä tarkoitetut kasvit tai kasvinosat.
Maanomistajan omalta kiinteistöltään keräämän jäkälän tai sammalen myynnistä saatu tulo on käyttötarkoituksesta riippumatta sivuelinkeinona verotettavaa tuloa.
Lisäksi sammalen ja jäkälän kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin, vaan niiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.
Laajamittainen luonnontuotteiden keruu ja myynti
Laajamittainen luonnontuotteiden kerääminen ja myynti voi joissain tilanteissa olla elinkeinotoimintaa. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun toimintaan liittyy työntekijöitä, toimeksiantosuhteita, jatkuvuutta, organisoitua liiketoimintaa ja muita elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä.
Jos toiminta katsotaan elinkeinotoiminnaksi, luonnontuotetulon verovapaus ei sovellu samalla tavalla kuin yksittäisen kerääjän omaan lukuunsa harjoittamaan keruuseen ja myyntiin.
Menojen vähentäminen
Verovapaan tulon hankkimisesta aiheutuneita menoja ei saa vähentää verotuksessa. Jos luonnontuotetulo on verovapaata, esimerkiksi keräämiseen liittyviä matka-, väline- tai pakkauskuluja ei voi vähentää.
Jos tulo on veronalaista, siihen kohdistuvat menot voivat olla vähennyskelpoisia siinä tulolähteessä, jossa tulo verotetaan.
Arvonlisäverotus lyhyesti
Tuloverotuksen verovapaus ja arvonlisäverotus ovat eri asioita.
Luonnonvaraisten marjojen ja sienten myynnistä ei suoriteta arvonlisäveroa, jos poimija myy itse poimimansa luonnonvaraiset marjat tai sienet sellaisenaan muualta kuin erityisestä myyntipaikasta.
Arvonlisäverottomuus koskee vain luonnonvaraisia marjoja ja sieniä. Se ei koske esimerkiksi käpyjä, kasveja, kasvinosia, mahlaa, pakuria tai kuusenkerkkiä samalla perusteella. Niiden myynti voi olla tuloverotuksessa verovapaata, mutta arvonlisäverotuksessa verollista, jos arvonlisäverovelvollisuuden edellytykset täyttyvät.
Arvonlisäverotuksessa on kuitenkin vähäisen toiminnan raja. Jos myyjän kuluvan kalenterivuoden ja edellisen kalenterivuoden liikevaihto on enintään 20 000 euroa eikä myyjä ole hakeutunut arvonlisäverovelvolliseksi, myyjä ei yleensä ole arvonlisäverovelvollinen vähäisen toiminnan perusteella.