Keltamo

Chelidonium majus

Keltamo © Jouko Rikkinen Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0

Monivuotinen maitiaisnesteinen ruoho. Maitiaisneste punakeltaista. Varren tyviosa ja lehtiruodit harvaan pitkäkarvaisia, muuten lähes kalju. Lehdet kierteisesti, parilehdykkäisiä. Lehdykät pyöreähköjä, kellanvihreitä, alta siniharmaita. Kukinto sarja. Sarjat lehtihankaisia, 3–6-kukkaisia. Verhiö 2-lehtinen, verholehdet pian varisevia. Teriö 2 cm leveä, keltainen, säteittäinen, tav. 4-lehtinen, terälehdet kannuksettomia. Kukkii keski- ja loppukesällä (VI–VIII). Kota 3–5 cm, hoikka.

Elinympäristö: Puutarhoissa, kyläkivikoissa, asutuksen läheisissä metsissä, pensaikoissa ja lehtokallionpengermillä.

Tappavan myrkyllinen. Sisältää ruoansulatuskanavaan ja keskushermostoon vaikuttavia alkaloideja. Lääkekasvi.

Koko kasvi on myrkyllinen, erityisesti maitiaisneste ja juuri. Keltamo sisältää noin 20 alkaloidia, mm. kelidoniini, sanguinariini, kelerytriini, protropiini, berberiini, sparteiini, koptisiini, kelidonihappo ja saponiinia. Alkaloidipitoisuus on 1,5% kuivapainosta. Kasvin syöminen polttaa suun ja nielun rakoille, aiheuttaa mahanpuruja, oksentelua, ripulia, päänsärkyä ja uneliaisuutta. Suuri myrkkymäärä johtaa tajuttomuuteen ja verenkierron pysähtymiseen.

pinkka/keltamo