Sinivuokko
Hepatica nobilis

Sinivuokko © Jouko Rikkinen Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0
Monivuotinen ruoho, 10–30 cm korkea. Maavarsi paksu, tummanruskea. Maavarresta kasvaa 1–7 vartta ja 3–5 aluslehteä. Aluslehtiä 3–5, talvehtivia, ruoti 8–20 cm, karvainen, lapa nahkea, 4–8 x 5–9 cm, herttatyvinen, 3-halkoinen, liuskat ehyitä, alapinta karvainen, usein punertava, yläpinta tummanvihreä, joskus vaalealaikkuinen. Uudet lehdet kehittyvät kukinnan jälkeen. Kukka perätön, yksittäinen vanamaisen varren latvassa, kukan alla 3 verholehtimäistä, soikeahkoa, ehyttä ylälehteä. Kehä tavallisesti 6–8-lehtinen, 15–35 mm leveä, teriömäinen, sininen tai sinivioletti, joskus valkoinen, punainen tai kirjava. Heteet valkoiset tai vaaleanpunaiset. Hedelmä pähkylä, 4–5 mm, ota 1 mm, muurahaislevitteinen.
Kukkii keväällä (IV–V).
Karttaa savikoita, kalkinsuosija.
Elinympäristö: Tuoreissa ja kuivissa lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä, lehtoniityillä, hakamailla. Myös koristekasvi.
Yleinen Etelä- ja Lounais-Suomessa, harvinainen Keski-Suomessa. Tuoreet lehdot, kuivat lehdot, jalopuumetsät.
Myrkyllinen. Valko-, kelta- ja sinivuokot sisältävät tuoreina glykosideja, jotka vaikuttavat limakalvoihin ja keskushermostoon. Vaikuttavin aine on ranunkuliiniglykosidista entsymaattisesti syntynyt protoanemoniini.
Lähteet:
Moisio, S. (toim.) 2016. Luonnonyrttiopas. Hyvän käytännön ohjeet luonnonyrttialalle. Opetushallitus.
Moisio, S. & Törrönen, R. 2008. Luonnonmarjat. Opetushallitus.
Paarlahti, J. 2005. Myrkkykasvit. WSOY.
Kuva: © Jouko Rikkinen Creative Commons Nimeä Ei-Kaupallinen 4.0