Move to content

Vastuullinen keruu

Vastuullinen keruu tarkoittaa, että luonnontuotteita kerätään laillisesti, turvallisesti ja luonnon uusiutumiskykyä kunnioittaen. Vastuullinen keruu huomioi luonnon monimuotoisuuden, maanomistajan oikeudet, kerääjien oikeudenmukaisen kohtelun, elintarviketurvallisuuden, jäljitettävyyden, paikallisyhteisöt ja tuotteiden kestävän kaupallistamisen.

Luonnontuotteita ovat esimerkiksi luonnonmarjat, sienet, luonnonyrtit, kukat, lehdet, kerkät, mahla, pettu, pakuri, kävyt, sammal, jäkälä, pihka ja muut luonnosta saatavat raaka-aineet. Kaikkia näitä ei kuitenkaan saa kerätä samoilla oikeuksilla eikä kaikki sovellu elintarvikkeiksi tai kaupalliseen käyttöön.

Mitä vastuullinen keruu tarkoittaa?

Vastuullinen keruu perustuu neljään pääperiaatteeseen:

  1. Kerää vain sitä, mitä saat kerätä.
    Selvitä jokaisenoikeudet, maanomistajan lupa, suojelualueiden säännöt ja rauhoitetut lajit.
  2. Kerää vain sitä, minkä tunnistat ja mikä soveltuu käyttötarkoitukseen.
    Elintarvikkeeksi kerättävä tuote on tunnistettava varmasti ja sen on oltava turvallinen.
  3. Kerää niin, että luonto uusiutuu.
    Älä vahingoita kasvin kasvupaikkaa, puustoa, juuristoa, sienirihmastoa, eläinten pesäpaikkoja tai elinympäristöjä.
  4. Huolehdi ihmisistä ja toimitusketjusta.
    Kerääjiä, maanomistajia, ostajia, asiakkaita ja paikallisyhteisöjä on kohdeltava reilusti ja avoimesti.

Juridinen vastuu: mitä saa kerätä?

Jokaisenoikeuksilla saa poimia luonnonmarjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja. Jokaisenoikeuden käyttö ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä maanomistajalle, luonnolle, maankäytölle tai muille ihmisille.

Jokaisenoikeudella ei saa esimerkiksi:

  • kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita
  • ottaa kuollutta tai kaatunutta puuta
  • ottaa sammalta tai jäkälää
  • ottaa maa-ainesta
  • tehdä avotulta toisen maalle ilman lupaa
  • kulkea pihapiireissä, istutuksilla tai viljelyksillä
  • roskata
  • häiritä eläimiä tai lintujen pesintää
  • ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman lupaa

Maanomistajan lupa tarvitaan yleensä esimerkiksi seuraavien keräämiseen:

  • kuusenkerkät
  • koivunmahla
  • pakuri
  • pihka
  • sammal
  • jäkälä
  • tuohi
  • kaarna
  • oksat
  • havut
  • varvut laajamittaisesti
  • juuret
  • elävien puiden osat
  • koriste- ja käsityömateriaalit, jotka eivät kuulu jokaisenoikeuksiin

Lupa kannattaa aina pyytää kirjallisesti, jos keruu on kaupallista tai laajamittaista. Sopimuksessa on hyvä määritellä kerättävä tuote, keruualue, keruuaika, keruumäärä, korvaus, vastuukysymykset ja mahdolliset rajoitukset.

Suojelualueet ja rauhoitetut lajit

Suojelualueilla voi olla keruuta, liikkumista ja kaupallista toimintaa koskevia erityisiä rajoituksia. Luonnonpuistoissa marjastus ja sienestys ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä, ja kansallispuistojen järjestyssäännöissä voi olla aluekohtaisia rajoituksia. Ennen keruuta on tarkistettava kyseisen alueen säännöt.

Rauhoitettuja kasveja tai niiden osia ei saa poimia, kerätä, irrottaa, ottaa juurineen tai hävittää. Sama koskee rauhoitetun kasvin siemeniä. Rauhoitettujen lajien myyminen, vaihtaminen tai tarjoaminen myytäväksi voi olla kiellettyä ilman viranomaisen lupaa.

Kerääjän vastuulla on varmistaa, ettei kerättävä laji ole rauhoitettu, uhanalainen tai muuten suojeltu. Tämä koskee erityisesti luonnonyrttejä, kukkia, sammalia, jäkäliä, koristekasveja ja harvinaisia sieniä.

Ekologinen vastuu

Ekologisesti vastuullinen keruu säilyttää luonnon monimuotoisuuden ja varmistaa, että kerättävä laji ja sen elinympäristö säilyvät elinvoimaisina myös tulevaisuudessa.

Hyviä periaatteita:

  • Kerää vain osa kasvustosta tai esiintymästä.
  • Jätä riittävästi marjoja, sieniä, siemeniä ja kasvinosia luonnon kiertoon.
  • Älä revi kasveja juurineen, ellei se ole luvallista ja tarkoituksenmukaista.
  • Älä vahingoita sienirihmastoa, puiden kuorta, juuria tai kasvupaikkaa.
  • Älä kerää harvinaisilta tai pieniltä kasvustoilta.
  • Vältä keruuta kuivilla, kuluneilla tai muuten herkällä alueella.
  • Vältä tallaamasta kasvustoja ja maaperää.
  • Älä häiritse pesiviä lintuja, nisäkkäitä tai muita eläimiä.
  • Pidä keruupaikat siisteinä.
  • Älä jätä naruja, muovia, teippejä, astioita tai muuta jätettä luontoon.

Erityisen varovainen on oltava tuotteissa, joiden keruu voi vahingoittaa kasvia tai puuta, kuten kuusenkerkät, mahla, pakuri, pihka, tuohi, kuori, juuret, sammal ja jäkälä.

Lajintuntemus ja elintarviketurvallisuus

Luonnonvaraisten marjojen, sienten ja yrttien keräily on elintarvikkeiden alkutuotantoa. Kerääjän ja toimijan on osattava tunnistaa kerättävät tuotteet oikein ja erottaa ne haitallisista tai myrkyllisistä näköislajeista.

Elintarvikkeeksi kerättävän tuotteen tulee olla:

  • varmasti tunnistettu
  • elintarvikekäyttöön soveltuva
  • terve
  • puhdas
  • homeeton
  • pilaantumaton
  • oikein käsitelty
  • kerätty puhtaalta alueelta
  • säilytetty ja kuljetettu hygieenisesti

Älä kerää elintarvikekäyttöön tuotteita:

  • vilkasliikenteisten teiden varsilta
  • saastuneilta alueilta
  • kaatopaikkojen, teollisuusalueiden tai varastokenttien läheltä
  • jätevesien, lannan tai kemikaalien kuormittamilta alueilta
  • alueilta, joiden puhtaudesta ei ole varmuutta

Käytä puhtaita keruuastioita ja välineitä. Pidä eri lajit ja erät erillään. Huolehdi, etteivät tuotteet lämpene, litisty, likaannu tai pilaannu keruun, kuljetuksen ja varastoinnin aikana.

Uuselintarvikkeet ja käyttöhistoria

Kaikki luonnosta saatava ei automaattisesti sovellu elintarvikkeeksi. Luonnonvarainen kasvi tai sen osa voi olla uuselintarvike, jos sillä ei ole ollut merkittävää käyttöhistoriaa elintarvikkeena EU ennen 15.5.1997.

Uuselintarvikeasioita on arvioitava erityisesti, jos kyseessä on:

  • uusi kasvilaji elintarvikkeena
  • uusi kasviosa
  • uusi käyttötapa
  • uute tai tiiviste
  • jauhe, kapseli tai ravintolisäkäyttö
  • käyttö suurempina määrinä kuin perinteisessä käytössä
  • uusi valmistusmenetelmä

Toimija vastaa siitä, että tuotteen elintarvikekäyttö on sallittua ja turvallista.

Sosiaalinen vastuu ja kerääjien oikeudet

Vastuullinen luonnontuoteala perustuu reiluun kohteluun. Kerääjien, työntekijöiden, alihankkijoiden ja paikallisten yhteistyökumppaneiden oikeuksista on huolehdittava.

Sosiaalinen vastuu tarkoittaa esimerkiksi:

  • selkeitä sopimuksia
  • oikeudenmukaista korvausta
  • turvallisia työskentelyolosuhteita
  • riittävää perehdytystä
  • kielellisesti ymmärrettäviä ohjeita
  • työaikojen, lepoaikojen ja työsuhteen ehtojen noudattamista
  • asianmukaista majoitusta ja kuljetuksia, jos niitä järjestetään
  • syrjimättömyyttä
  • hyväksikäytön ehkäisemistä
  • mahdollisuutta saada apua ongelmatilanteissa

Ulkomaisten luonnonmarjanpoimijoiden kohdalla on huomioitava, että vuodesta 2025 alkaen kolmansista maista Suomeen tulevien luonnonmarjanpoimijoiden tulee pääsääntöisesti työskennellä työsuhteessa kausityöluvan perusteella. Sopimuksen nimi ei yksin ratkaise, vaan työsuhteen arvioinnissa katsotaan, miten työ on tosiasiallisesti järjestetty.

Paikallisyhteisöt, poronhoito ja kulttuurinen vastuu

Vastuullinen keruu ottaa huomioon paikalliset asukkaat, maanomistajat, poronhoidon, metsästyksen, matkailun, muut luonnonkäyttäjät ja alueen kulttuuriset erityispiirteet.

Erityisesti laajamittaisessa tai kaupallisessa keruussa on hyvä:

  • tiedottaa keruusta maanomistajille tai alueen toimijoille
  • välttää häiriötä asutukselle, mökeille ja elinkeinoille
  • huomioida poronhoitoalueella laidunalueet, erotuspaikat ja porojen kulkureitit
  • kunnioittaa saamelaisten kotiseutualueella paikallista kulttuuria ja perinteisiä elinkeinoja
  • käyttää olemassa olevia teitä ja pysäköintipaikkoja vastuullisesti
  • välttää ruuhkaa, melua ja roskaamista
  • sopia kaupallisesta keruusta avoimesti silloin, kun keruu ei kuulu jokaisenoikeuksiin

Vastuullinen kerääjä ei ajattele keruupaikkaa vain raaka-ainevarastona, vaan osana paikallista luontoa, elinkeinoja ja yhteisöä.

Taloudellinen vastuu

Taloudellinen vastuullisuus tarkoittaa, että luonnontuotteiden arvo jaetaan oikeudenmukaisesti ja toiminta on läpinäkyvää.

Hyviä käytäntöjä:

  • kerääjälle maksetaan selkeästi sovittu korvaus
  • hinnat ja laatukriteerit kerrotaan etukäteen
  • ostaja ei muuta ehtoja yksipuolisesti keruun jälkeen
  • maanomistajalle maksetaan sovittu korvaus luvanvaraisesta keruusta
  • sopimukset tehdään kirjallisesti
  • verotus, maksut ja ilmoitusvelvollisuudet hoidetaan oikein
  • paikallisia toimijoita ja palveluja hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan
  • raaka-aineen alkuperä ja lisäarvo tuodaan esiin totuudenmukaisesti

Vastuullinen hinnoittelu tukee kerääjien toimeentuloa, maanomistajien luottamusta ja koko luonnontuotealan uskottavuutta.

Jäljitettävyys ja dokumentointi

Jäljitettävyys on tärkeä osa vastuullista keruuta. Se auttaa varmistamaan tuotteen turvallisuuden, alkuperän, laadun ja mahdollisen luomustatuksen.

Dokumentoi tarvittaessa:

  • kerätty tuote ja laji
  • keruupäivä
  • keruualue
  • kerääjä tai kerääjäryhmä
  • erän määrä
  • ostaja ja vastaanottaja
  • maanomistajan lupa
  • luomukeruualueen tiedot
  • käsittely, lajittelu ja varastointi
  • poikkeamat ja reklamaatiot
  • kuljetus ja luovutus

Luonnonmarjojen, sienten ja yrttien kohdalla hyvä jäljitettävyys auttaa myös mahdollisissa takaisinvedoissa ja asiakaspalautteiden selvittämisessä.

Luomukeruu

Luonnontuote ei ole automaattisesti luomua, vaikka se olisi kerätty puhtaasta metsästä. Luomuna saa markkinoida vain valvotuilta ja hyväksytyiltä luomukeruualueilta valvotusti kerättyjä luonnonvaraisia kasveja tai niiden osia.

Luomukeruun vastuullisuus edellyttää, että:

  • keruualue kuuluu luomuvalvontaan
  • kerättävä tuote kuuluu hyväksytyn alueen tuotteisiin
  • kerääjä noudattaa luomukeruun ehtoja
  • kerääjä antaa tarvittavan kirjallisen sitoumuksen
  • luomutuotteet pidetään erillään tavanomaisista tuotteista
  • erät ovat jäljitettävissä
  • ostaja ja keruuta järjestävä toimija noudattavat valvontavaatimuksia

Metsämarjat, sienet ja luonnonyrtit voivat olla luomukeruutuotteita vain, jos ne on kerätty erikseen hyväksytyiltä luomukeruualueilta. Tuotteet, joiden keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa, kuten kuusenkerkät, mahla, pakuri ja pihka, edellyttävät myös luomuvalvonnan näkökulmasta erityistä selvittämistä.

Ilmasto- ja materiaalivastuu

Vastuullinen keruu huomioi myös toiminnan ilmasto- ja materiaalivaikutukset.

Hyviä käytäntöjä:

  • suunnittele keruureitit tehokkaasti
  • vältä turhia ajomatkoja
  • käytä kestäviä ja uudelleenkäytettäviä keruuastioita
  • vähennä kertakäyttömuovia
  • käytä pakkauksia tarkoituksenmukaisesti
  • hyödynnä koko kerätty raaka-aine mahdollisimman hyvin
  • ehkäise hävikkiä oikealla säilytyksellä ja nopealla toimituksella
  • lajittele jätteet
  • pidä keruupaikat roskattomina

Omavalvonta vastuullisessa keruussa

Vastuullinen keruu kannattaa kuvata omavalvonnassa tai erillisessä keruuohjeessa. Ohjeen laajuus riippuu toiminnan koosta ja tuotteista.

Keruuohjeessa voidaan kuvata:

  • kerättävät lajit
  • lajintunnistusohjeet
  • sallitut ja kielletyt keruualueet
  • maanomistajaluvat
  • suojelualueiden ja rauhoitettujen lajien huomiointi
  • keruutavat
  • hygieeniset toimintatavat
  • keruuastiat ja välineet
  • lajittelu ja erilläänpito
  • kuljetus ja varastointi
  • luomukeruun vaatimukset
  • kerääjien perehdytys
  • työturvallisuus
  • jäljitettävyys
  • toiminta poikkeamissa

Viranomaislinkit

Arktiset Aromit Ry
Evästeasetukset

Tämä verkkosivusto käyttää evästeitä parhaan mahdollisen käyttökokemuksen tarjoamiseksi. Evästeet tallennetaan selaimeesi ja ne auttavat meitä tunnistamaan sinut, kun palaat sivustolle. Ne myös auttavat tiimiämme ymmärtämään, mitkä verkkosivuston osat ovat sinulle mielenkiintoisia ja hyödyllisiä.