Hapro Oxyria digyna
Saamelaisten perinteen mukaan haproa ja suolaheinää käytettiin suunnilleen samalla tavoin: haproa syötiin sellaisenaan tai laitettiin yhdessä suolaheinän kanssa maitoon. Hapro sisältää oksaalihappoa ja sen kanssa suositellaan nautittavan maitotuotteita.
Hapro on monivuotinen mutta se ei kuki joka vuosi. Varsi on lähes lehdetön ja tyvessä olevat lehdet ovat munuaismaisia. Haproa kasvaa pohjoisessa Lapissa puronvarsilla, rannoilla ja kallioilla. Sen lehdet sisältävät runsaasti C-vitamiinia, ja ne maistuvat hieman pinaatilta. Tuoreiden lehtien ja versojen sanotaan sammuttavan hyvin janon.
Hapron varsi on pysty, haaraton, usein punainen ja kalju. Tyvilehdet ovat pitkäruotisia, varsilehtiä 0–1. Lehtien lapa 1–5 cm leveä, munuaismainen, mehevä, vihreä tai punertava, happaman makuinen. Kukinto on 7–15 cm korkea, pystyhaarainen kerrannaisterttu. Kukat ovat kaksineuvoisia ja riippuvia. Kehälehtiä on neljä kahdessa kiehkurassa, ulommat noin 2 mm pitkiä ja suikeita, sisemmät 2–3 mm pitkiä, leveän vastapuikeita. Kehälehdet ovat vihertäviä ja säilyvät hedelmän suojana. Heteitä on kuusi ja luotteja kaksi. Hedelmä on pähkylä, 3–4 mm pitkä ja litteä, leveälti siipipalteinen. Hapro kukkii läpi kesän kesäkuusta elokuulle.
Elinympäristö: Tuntureilla lumenviipymäpaikoilla, niityillä, puronvarsilla, rannoilla ja louhikoissa. Harvinainen metsävyöhykkeessä.
Levinneisyys Suomessa: Lappi. Yleinen Käsivarren ja Inarin lapissa, harvinainen Keski-Lapissa ja Koillismaalla.
Hapron elintarvikekäyttö
Hapron käyttö ei ole sallittua elintarvikkeena, koske sille ei ole osoitettu käyttöhistoriaa ennen vuotta 1997.
Lisätietoja: