Lainsäädäntöä yrteistä
Luonnosta kerättävät yrtit voivat käyttötarkoituksesta riippuen kuulua eri lainsäädännön piiriin. Osa luonnonyrteistä voidaan käyttää elintarvikkeina, osa voi olla uuselintarvikkeita ja osa voi kuulua lääkelainsäädännön piiriin, jos niille esitetään lääkkeellisiä käyttötarkoituksia tai vaikutuksia.
Tuotteen luokittelussa ratkaisevaa on erityisesti:
- mitä kasvia tai kasvinosaa käytetään
- mihin tarkoitukseen tuote on tarkoitettu
- miten tuotetta käytetään
- millaisia väittämiä tuotteesta esitetään
- onko kasvilla tai kasvinosalla käyttöhistoriaa elintarvikkeena EU ennen 15.5.1997
- onko kasvi tai rohdos mukana Fimean lääkeluettelossa
- onko tuotteesta tehty valmiste, kuten uute, kapseli, tinktuura, tee, ravintolisä tai muu jaloste
Sama kasvi voi kuulua eri sääntelyn piiriin eri käyttötarkoituksissa. Esimerkiksi yrtti voi olla tavanomainen elintarvike, ravintolisän ainesosa, uuselintarvike, kosmetiikan raaka-aine tai lääkevalmiste sen mukaan, miten sitä käytetään ja markkinoidaan.
Luonnonyrtit elintarvikkeina
Luonnonvaraisten yrttien keräily omaan käyttöön on jokaisenoikeuksien rajoitteet huomioiden vapaata. Kun luonnonyrttejä kerätään, myydään tai käytetään kaupallisesti elintarvikkeissa, toiminta kuuluu elintarvikelainsäädännön piiriin.
Elintarvikealan toimija vastaa siitä, että tuote on turvallinen ja lainsäädännön mukainen. Toimijan on tunnettava käyttämänsä kasvilaji, käytettävä kasviosa, mahdolliset haitta-aineet, käyttötapa ja tuotteen soveltuvuus elintarvikekäyttöön.
Luonnonyrttejä voidaan käyttää esimerkiksi:
- tuoreina yrtteinä
- kuivattuina yrtteinä
- yrttiteeaineksina
- mausteina
- annoskoristeina
- ravintolisien ainesosina
- juomissa, uutteissa tai muissa elintarvikevalmisteissa, jos käyttö on sallittua
Kasvin ulkonäöstä ei voi päätellä sen turvallisuutta elintarvikkeena. Luonnossa kasvaa myös myrkyllisiä tai haitallisia kasveja, joten kerääjän ja toimijan on osattava tunnistaa kerättävät kasvit varmasti.
Uuselintarvikkeet ja käyttöhistoria
Luonnonvaraiset kasvit ja niiden osat voivat olla uuselintarvikkeita, jos niitä ei ole käytetty merkittävästi ihmisravintona EU alueella ennen 15.5.1997. Tällöin tuotetta ei saa saattaa markkinoille elintarvikkeena ilman uuselintarvikelupaa.
Uuselintarvikeasetus voi koskea esimerkiksi:
- uusia luonnonkasvilajeja elintarvikkeena
- uuden kasvinosan käyttöä
- uutta valmistustapaa
- uutteita tai tiivisteitä
- ravintolisäkäytön laajentamista muihin elintarvikeryhmiin
- kasvin käyttöä suurempina määrinä kuin aiemmin
Ruokavirasto on julkaissut tietoa suomalaisten luonnonvaraisten kasvien elintarvikekäytöstä ja tulkinnoista eri käyttötarkoituksissa. Joillakin kasveilla voi olla hyväksyttyä käyttöhistoriaa esimerkiksi vain yrttiteenä, mausteena tai annoskoristeena, mutta ei kaikissa elintarvikeryhmissä.
Toimija vastaa siitä, että elintarvikkeen tai sen ainesosan käyttöhistoria on selvitetty ja tarvittaessa pystytään osoittamaan.
Ravintolisät
Luonnonyrttejä voidaan käyttää myös ravintolisissä. Ravintolisät ovat elintarvikkeita, joiden tarkoitus on täydentää ruokavaliota. Ne eivät ole lääkkeitä, eikä niitä saa markkinoida sairauksien hoitoon, ehkäisyyn tai parantamiseen.
Ravintolisissä käytettävien kasvien kohdalla on tarkistettava muun muassa:
- kasvin tai kasvinosan sallittu käyttö
- uuselintarvikestatus
- annostus
- turvallisuus
- mahdolliset haitta-aineet
- pakkausmerkinnät
- ravitsemus- ja terveysväitteiden sallittavuus
- ilmoitusmenettely Ruokavirastolle
Ravintolisän markkinoille saattamisesta on tehtävä ilmoitus Ruokavirastolle.
Lääkeluetteloon kuuluvat kasvit ja rohdokset
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ylläpitää lääkeluetteloa. Lääkeluettelo on ohjeellinen luettelo lääkkeiksi luettavista aineista ja rohdoksista, eikä se ole tyhjentävä.
Ajantasainen lääkeluettelo perustuu Fimean päätökseen lääkeluettelosta. Päätös lääkeluettelosta 230/2025 tuli voimaan 19.5.2025 ja korvasi aiemman päätöksen 183/2022.
Lääkeluettelon liitteessä 2 mainitut rohdokset ovat lääkkeitä silloin, kun niitä käytetään lääkelain mukaisesti. Lääkelain mukaan lääkkeellä tarkoitetaan valmistetta tai ainetta, jonka tarkoituksena on esimerkiksi parantaa, lievittää tai ehkäistä sairautta tai sen oireita ihmisessä tai eläimessä.
Tämän vuoksi pelkkä kasvin esiintyminen lääkeluettelossa ei automaattisesti tarkoita, että kaikki kyseistä kasvia sisältävät tuotteet olisivat aina lääkkeitä. Ratkaisevaa on tuotteen koostumus, käyttötarkoitus, annostus, esitystapa ja markkinointi.
Jos yrttituotteelle ilmoitetaan lääkkeellisiä vaikutuksia, kuten sairauden hoitoa, ehkäisyä tai oireiden lievittämistä, tuote voi kuulua lääkelainsäädännön piiriin. Jos valmiste luokitellaan lääkkeeksi, sitä ei saa myydä elintarvikkeena.
Lääkkeelliset väittämät
Elintarvikkeista ja ravintolisistä ei saa esittää lääkkeellisiä väitteitä. Kiellettyjä tai riskialttiita ilmaisuja ovat esimerkiksi:
- parantaa tulehduksen
- hoitaa flunssaa
- lievittää kipua
- alentaa verenpainetta
- ehkäisee sairauksia
- hoitaa unettomuutta
- vahvistaa vastustuskykyä sairauden hoidossa
- puhdistaa maksaa
- tappaa bakteereja tai viruksia
- toimii antibioottina
Elintarvikkeissa saa käyttää vain sallittuja ravitsemus- ja terveysväitteitä niiden käyttöehtojen mukaisesti. Yleiset hyvinvointiin, vastustuskykyyn, ruoansulatukseen, uneen, stressiin tai puhdistumiseen liittyvät väitteet on tarkistettava aina väitelainsäädännön näkökulmasta.
Kasvirohdosvalmisteet ja perinteiset kasvirohdosvalmisteet
Kasviperäisiä aineita sisältävä valmiste voi olla lääkelainsäädännön mukainen kasvirohdosvalmiste tai perinteinen kasvirohdosvalmiste.
Kasvirohdosvalmisteelle on haettava myyntilupa, jos se täyttää lääkkeen määritelmän ja sille voidaan osoittaa riittävä tieteellinen näyttö laadusta, turvallisuudesta ja tehosta.
Perinteinen kasvirohdosvalmiste puolestaan on ihmiselle tarkoitettu lääkevalmiste, jonka vaikuttavina aineina on kasviperäisiä aineita, kasvirohdostuotteita tai niiden yhdistelmiä. Perinteisen kasvirohdosvalmisteen rekisteröinti voi tulla kyseeseen silloin, kun myyntilupamenettely ei ole mahdollinen, mutta valmiste täyttää perinteisen käytön rekisteröinnille asetetut edellytykset.
Kasvirohdosvalmisteita ja perinteisiä kasvirohdosvalmisteita ei saa tuoda markkinoille tavallisina elintarvikkeina, jos ne kuuluvat lääkelainsäädännön piiriin.
Fimean luokittelu
Jos on epäselvää, onko yrttivalmiste elintarvike, ravintolisä, kosmetiikka, lääke tai muu tuote, Fimea voi tarvittaessa tehdä valmisteesta lääkeluokittelun.
Fimean luokittelu tehdään valmistekohtaisesti. Arvioinnissa otetaan huomioon esimerkiksi:
- valmisteen koostumus
- vaikuttavat aineet
- kasvi tai rohdos ja sen muoto
- uutteiden vahvuus ja valmistustapa
- annostus
- käyttötarkoitus
- markkinoinnissa esitetyt väitteet
- tieteellinen tieto aineosien vaikutuksista
- käytöstä mahdollisesti aiheutuvat riskit
Jos Fimea luokittelee valmisteen lääkkeeksi, tuotetta ei saa pitää kaupan elintarvikkeena. Lääkkeeksi luokitellulle valmisteelle tarvitaan myyntilupa ennen markkinoille saattamista.
Kerääminen ja myynti
Luonnonvaraisten marjojen, sienten ja yrttien keräily on elintarvikkeiden alkutuotantoa. Itse kerättyjä tuttuja ja perinteisiä luonnonvaraisia yrttejä voi myydä ilman viranomaisille tehtävää ilmoitusta, jos kyse on alkutuotannon tuotteiden myynnistä eikä toiminta muutu rekisteröitäväksi elintarviketoiminnaksi.
Yrttejä voi myydä esimerkiksi kotona, torilla tai toimittaa paikalliseen vähittäismyyntiin. Jos yrttejä käsitellään tavalla, joka muuttaa tuotteen luonnetta, toiminta ei välttämättä ole enää alkutuotantoa.
Rekisteröinti-ilmoitusta voidaan tarvita esimerkiksi, jos yrttejä:
- kuivataan myyntiä varten
- jauhetaan
- uutetaan
- sekoitetaan tuotteiksi
- pakataan jalosteiksi
- käytetään ravintolisissä
- käytetään elintarvikevalmisteiden ainesosina
- myydään ammattimaisesti laajemmassa mittakaavassa
Toimijan kannattaa selvittää rekisteröinti- ja ilmoitustarpeet kunnan elintarvikevalvonnasta.
Kosmetiikka, kemikaalit ja muut käyttötarkoitukset
Kaikki luonnonyrttituotteet eivät ole elintarvikkeita. Jos yrttiä käytetään esimerkiksi iholle levitettävässä tuotteessa, kyse voi olla kosmetiikasta. Jos yrttiä tai kasviuutetta käytetään esimerkiksi torjuntaan, desinfiointiin, hajunpoistoon tai tekniseen käyttötarkoitukseen, tuote voi kuulua kemikaali- tai biosidilainsäädännön piiriin.
Käyttötarkoitus ja markkinointi ratkaisevat, mitä sääntelyä tuotteeseen sovelletaan.
Viranomaislinkit
- Ruokavirasto: Suomalaisten luonnonvaraisten kasvien elintarvikekäyttö
- Ruokavirasto: Uuselintarvikkeet ja uudet prosessit
- Ruokavirasto: Uuselintarvikestatuksen selvittäminen
- Ruokavirasto: Ravitsemus- ja terveysväitteet
- Ruokavirasto: Ravintolisät
- Fimea: Lääkeluettelo
- Fimea: Kasvirohdosvalmisteet
- Fimea: Perinteiset kasvirohdosvalmisteet
- Finlex: Lääkelaki 395/1987