Korkea monivuotinen ruoho. Koko 100–200 cm. Vankkavartinen, tahmeakarvainen. Lehdet karvaisia, lapa jopa 40 cm, 3–5-jakoinen tai -osainen, liuskat iso- ja terävähampaisia. Harsu terttu 20–50 cm pitkä, haaraton tai haarova, melko tiheä. Isot, kapean kypärämäi­setkukat ovat sinisiä–sinivioletteja, kypärämäinen verholehti 15–25 x 3–8 mm, tav. yli 3 kertaa leveytensä korkuinen; mesikannus kierrekärkinen. Lehtoukon­hatun tehokkaaseen pölytykseen kykenevät vain muutamat kimalaislajit (mm. ukonhattukimalainen Bombus consobrinus).

Hedelmä ja siemen: Tuppilot (3) 11-17 mm; siemenet noin 3 mm.

Kukinta-aika: Heinäkuu-syyskuu

Elinympäristö: Tuoreissa ja kuivissa lehdoissa, lehtoniittyjen ja lehtokorpien reunoilla; harvoin tuotu ja paikallisesti viljelykarkulainen. Lehtoukonhattu on kalkinsuosija.

Levinneisyys Suomessa: Vakinainen alkuperäinen, myös viljelyperäinen (leviää luonnossa). Suomessa ukonhatulla on kymmenen luontaista esiintymää Kiteellä, Tohmajärvellä ja Kesälahdella Pohjois-Karjalassa. Nämä ovat idästä Laatokalle ulottuvan katkonaisen levinneisyysalueen ääriesiinty­miä.

Uhanalaisuus Suomessa: Vaarantunut (VU). Rauhoitettu.

Tappavan myrkyllinen. Ukonhatut ovat Suomen myrkyllisimpiä kasveja ja pienenkin palan nauttiminen voi olla kohtalokasta. Kasvi sisältää akonitiinia, mesakonitiinia, hypakotiinia ja napelliinia.