Virtsatietulehdukset
ovat tavallisimmin Suomessa esiintyviä bakteeri-infektioita, ja niitä hoidetaan
vuosittain muutamia satoja tuhansia. Naisilla ne ovat melko yleisiä nuoresta
iästä lähtien, ja 65-vuoden ikään tulleista naisista noin joka toisella on
ollut vähintään yksi infektio. Tulehdus myös uusii helposti. Erityisesti jo
nuorena virtsatietulehduksen saaneilla vaiva voi uusiutua toistuvasti, jopa monta
kertaa vuodessa. Myös korkea ikä nostaa infektioiden riskiä. Miehillä virtsatietulehdukset yleistyvät vasta
vanhemmalla iällä.
Karpaloa
on perinteisessä kansanlääkinnässä osattu käyttää virtsatietulehdusten
ehkäisemiseen jo pitkään. Aiemmin sen vaikutuksen uskottiin perustuvan
virtsateitä happamoittavaan vaikutukseen, mutta tämä ajatus kumottiin jo
1950-luvulla. Myöhemmin on tehty havainto, että karpalon tulehduksia estävä
vaikutus perustuu sen kykyyn häiritä bakteerien kiinnittymistä virtsateiden seinämiin,
mikä näyttäisi tehokkaasti vähentävän infektoitumista. Bakteerien
kiinnittymistä vaikeuttavaksi tekijäksi on paljastunut mm. karpalon sisältämä
proantosyaani. Proantosyaani kuuluu kasvien sisältämiin, solujen hapettumista
estäviin yhdisteisiin eli flavonoideihin. Ne antavat kasvien kukinnoille,
hedelmille, siemenille ja puun kaarnalle niiden värin, sekä suojaavat kasveja
ultraviolettisäteilyn haitoilta. Flavonoideilla on havaittu olevan myös useita
ihmisten terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia.
Yhteenvedossa,
jonka aineistona käytettiin kymmentä samaa aihealuetta tarkastellutta
tieteellistä tutkimusta, havaittiin karpalon käytön voivan vähentää
virtsatieinfektion riskiä jopa noin 40 %. Tutkimuksiin oli osallistunut
yhteensä 1494 koehenkilöä ja karpalon teho näytti olevan paras tietyillä
ihmisryhmillä. Riski saada virtsatieinfektio pieneni karpaloa käytettäessä eniten
naisilla joilla oli ollut toistuvia infektioita, naisilla yleensä, sekä
lapsilla. Vaikutus oli hyvä myös henkilöillä,
jotka nauttivat karpaloa vähintään kahdesti päivässä. Koska kokeet osoittivat bakteerien
tarttumista estävän ominaisuuden kestävän noin 8 tuntia karpaloiden nauttimisen
jälkeen, niiden käyttäminen useammin kuin kaksi kertaa päivässä lienee
perusteltua.
Suomalaisessa
tutkimuksessa puolestaan havaittiin karpalomehun vähentävän lasten
virtsatietulehdusten uusiutumista lähes 40 prosenttia ja antibioottien tarvetta
yli kolmanneksella. Jo varsin pienellä säännöllisellä päivittäisellä karpalomehuannoksella
oli virtsatietulehduksia estävä vaikutus: tutkimuksessa lapsille annettiin joka
päivä viiden millilitran mehuannos kehon painokiloa kohden.
Edullisten
terveysvaikutustensa lisäksi karpalo on erinomainen marja myös pirteän makunsa
ja monipuolisuutensa vuoksi. Tätä viimeisenä kypsyvää luonnonmarjaamme kannattaa
etsiä lampien ja järvien rantanevoilta sekä märiltä avosoilta. Karpaloa pääsee
poimimaan syyskuun alkupuolelta lumipeitteen tuloon saakka, ja marjat ovat
syötäviä vielä keväälläkin lumien sulettua. Syksyn ensimmäisten pakkasten
jälkeen karpalon happamuus vähenee ja sokeripitoisuus suurenee. Kirpeän raikas
karpalo sopii hyvin mehuihin, hyytelöihin, marjakeittoihin, puuroihin,
uuniruokiin ja leivonnaisiin.
Lähteet:
Wang C-H, Fang C-C, Chen
N-C, Liu S, Yu P-H, Wu T-Y, Chen W-T, Lee C-C, Chen S-C.
Cranberry-Containing Products for
Prevention of Urinary Tract Infections in Susceptible Populations. ARCH INTERN
MED/VOL 172 (NO. 13), JULY 9, 2012.
Teksti:
Marika Köngäs,
Arktiset Aromit ry,
Luonnosta Lautaselle -hanke