Luonnon oma suuri kasvimaa tarjoaa tuoreita ja raikkaita villivihanneksia
poimittavaksi ennen kuin viljellyt kasvit vielä tuottavat satoa. Ravintorikkaita
ja ilmaisia salaatti-, mauste- ja yrttijuoma-aineksia löytyy kätevästi jokaisen
lähiluonnosta. Villivihannekset ovat usein paljon ravintorikkaampia
viljeltyihin salaattikasveihin verrattuna sisältäen runsaasti mm.
ravintokuitua, C- ja E-vitamiinia, beetakaroteenia, folaattia, kaliumia,
kalsiumia, magnesiumia ja mangaania.
Villivihannekset ovat parhaimmillaan varhain keväällä ja
alkukesällä. Keruuaika on lyhyt, sillä monet kasvit muuttuvat sitkeiksi ja
puiseviksi kukinnan alettua. Esimerkiksi nokkosta voi kuitenkin niittää kesän
mittaan, jolloin se kasvattaa jälleen uusia versoja kerättäväksi. Myös
poimulehti kasvattaa tuoretta kasvustoa, kun sen kukinto poistetaan. Myöhemmin
kesällä käytettäväksi tulevat puolestaan syötävät kukat antamaan makua ja väriä
esimerkiksi salaatteihin ja teeaineksiin.
Luonnonkasveissa on myös myrkyllisiä ja ravinnoksi
sopimattomia kasveja, joten poimijan tulee tuntea keräämänsä kasvit ja tietää
ne syötäväksi kelpaaviksi. Jokamiehenoikeus sallii luonnossa liikkujan kerätä
ruohovartisia kasveja myös yksityisten omistamilta mailta, mikäli keruu
tapahtuu ilman apuvälineitä. Ruohovartisten kasvien niittäminen toisen mailta
on kiellettyä, joten esim. nokkosen keruu sirpillä leikaten ei ole luvallista.
Myöskään jäkälän, sammaleen ja puiden lehtien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuden
piiriin ja harvinaiset ja rauhoitetut kasvit tulee jättää rauhaan. Kaupalliseen
keruuseen on aina syytä pyytää maanomistajilta lupa.
Villivihanneksia poimittaessa on hyvä muistaa kestävän
käytön periaatteet; kasvin esiintymistä keruualueella ei saa vaarantaa. Kasveja
ei saa repiä juurineen tai rönsyineen ja pienehköistä kasvustoista poimitaan vain
muutamia lehtiä. Keruupaikkoja on myös hyvä vaihdella vuosittain, jotta
kasvustot ehtivät toipua aiheutetusta rasituksesta. Villivihannesten keruu
luonnonsuojelualueilta on kokonaan kiellettyä.
Villivihanneksia kerätään vain puhtailta alueilta, sillä
kasvit keräävät kivennäisaineiden lisäksi ympäristöstään myös haitallisia aineita.
Poimimista tulee välttää mm. teiden varsilta, asutuskeskuksista, saastuttavien
teollisuuslaitosten ja lämpökeskusten läheltä sekä lannoitetuilta tai
torjunta-aineilla käsitellyiltä viljely- ja metsäalueilta. Etäisyys lähimpään
tiehen tulee olla 50-100 metriä.
Villivihannesten poimintaan paras aika on poutainen aamupäivä
aamukasteen jo haihduttua. Ravinnoksi
valitaan vain terveitä, hyväkuntoisia kasvinosia, jotka kerätään koriin tai
muuhun ilmavaan astiaan. Eri kasvilajit pidetään kerättäessä erillään
toisistaan. Vihanneskasvien lehdet poimitaan nuorina ennen kukintaa, jolloin
niiden ravinto- ja aromipitoisuudet ovat parhaimmillaan. Yrttijuomiin käytettävien
kasvien lehdet poimitaan täysin kehittyneinä, mutta ennen kukintaa tai kukkien
juuri puhjetessa. Maustekasvien lehtien paras keruuaika puolestaan on silloin,
kun ne kukkivat.
Villivihanneksista poimulehti, voikukka, maitohorsma ja
mesimarjanlehti sopivat tuoreisiin salaatteihin ja leivän päällä nautittavaksi.
Tuoreina villivihanneksia voi käyttää monipuolisesti erilaisiin ruokalajeihin,
kuten kastikkeisiin, muhennoksiin, keittoihin, pihveihin ja pata- ja
laatikkoruokiin sekä leipätaikinoihin. Villivihanneksien mauista pääsee
nauttimaan myös talviaikaan, kun ne kuivataan ja jauhetaan ravinteikkaaksi
viherjauheeksi, joka rikastuttaa ruokien ravintosisältöä. Villivihannekset voi
säilöä myös pakastamalla.
|
Teksti:
Kauppakatu 20, |