Ildikó Hytönen | Arktiset
Aromit ry
Luonto tarjoaa
monia tehoaineita, joilla on vaikutusta terveyteen. Valmisteissa nämä aineet
ovat vielä tiivistetymmässä muodossa kuin ruoassa sellaisenaan. Käytön
tulisikin olla harkittua etenkin silloin, jos käyttäjällä on jo olemassa olevia
sairauksia tai jatkuvia lääkityksiä. Suomessa tilanne on verraten hyvä ja
käyttäjät pääosin valveutuneita.
Yrttivalmisteiden ja ravintolisien käyttö yleistä
Luontaistuotteisiin kuuluvien yrttivalmisteiden
käyttö on yleistä ikääntyneillä siitä huolimatta, että monille on samaan aikaan
määrätty reseptilääkkeitä. Yhteiskäyttö voi johtaa ei-toivottuihin ja jopa
vaarallisiin sivuvaikutuksiin. Archives
of Gerontology and Geriatrics -lehdessä heinäkuussa julkaistussa katsauksessa käytiin
läpi 16 tutkimusta ikääntyneiden yrttivalmisteiden käytöstä edeltäneiden
viikkojen tai korkeintaan vuoden aikana. Suurin osa tutkimuksista oli tehty
Yhdysvalloissa, mutta mukana oli myös yksi ruotsalainen tutkimus.
Kaiken kaikkiaan yrttivalmisteiden
käyttö vaihteli noin 10-50 prosentin välillä, ruotsalaistutkimuksessa käyttäjiä
oli 19 % ja käyttö oli yleisempää naisilla. Myös etninen tausta voi vaikuttaa
siihen, miten henkilö suhtautuu luontaistuotteiden käyttöön. Helsingin
yliopiston farmasian dosentti Yvonne
Holm viittaa vuonna
2010 tehtyyn suomalaiseen kyselytutkimukseen, jossa noin puolet vastaajista
käytti sillä hetkellä vitamiini- ja kivennäisainevalmisteita. Yleisintä käyttö
oli koulutetuilla kaupunkilaisnaisilla. ”Tämä on vähän ristiriitaista, koska
tämä ryhmä usein syö myös terveellisesti ja liikkuu riittävästi eli ei
tarvitsisi mitään ravintolisiä,” Holm toteaa. ETT, dosentti Merja Suominen kehottaa tutustumaan vuosina 1999 ja 2009
helsinkiläisillä ikääntyneillä tehtyyn kyselytutkimukseen, josta käy hyvin
ilmi tämän ryhmän ravintolisien käyttö ja siinä tapahtuneet muutokset. Tutkimuksen
keskiössä olivat vitamiinit, kivennäisaineet ja kalaöljyvalmisteet, mutta
käyttäjiksi luettiin myös em. ravintoaineita sisältäviä luontaistuotteita
käyttävät. Käyttö yleistyi kymmenessä vuodessa, mutta tämä johtui suurelta osin
D-vitamiini- ja kalsiumlisien käytön lisääntymisestä – muita vitamiineja
käytettiin jopa vähemmän. Vuonna 2009 käyttö ei myöskään riippunut enää yhtä
paljon koulutustaustasta.
Turvallinen käyttö varmistuu neuvonnan avulla
Nyt julkaistun katsauksen mukaan
yleisimmin käytettyjä yrttivalmisteita olivat kognitiivisista vaikutuksistaan
tunnettu gingko biloba sekä valkosipuli, jota käytetään mm. sen
verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin ja immuunijärjestelmään kohdistuvien
vaikutusten vuoksi. Luontaistuoteyrittäjä ja fytonomi-opiskelija Sami Nuoran mukaan suomalaisten
suosimissa luontaistuotteissa on mm. kurpitsansiementä, karpaloa, nokkosta,
granaattiomenaa, rohtovirmajuurta eli valerianaa, soijan fosfolipidejä,
inkivääriä ja ruusunmarjaa. ”Kaikki voimakkaammin vaikuttavat yrtit on rajattu
pois ravintolisäkäytöstä,” muistuttaa Holm ja kehottaa lisäksi kysymään neuvoa
valmisteiden turvallisessa käytössä. ”Apteekkien henkilökunnalla on käytössään
hyvät yhteisvaikutustietokannat. Myös terveystuotekauppojen henkilökuntaa on
koulutettu ja koulutetaan koko ajan käyttöturvallisuusasioissa.”
Luontaistuotteiden käyttäjät kiinnostuneita hyvinvoinnistaan
Yhteisvaikutuksella tarkoitetaan esimerkiksi
reseptilääkkeen ja yrttivalmisteen keskinäistä vaikutusta siten, että lääkkeen
teho voi joko voimistua tai hiipua, jolloin lääkärin määräämä lääkeannos ei
enää ole riittävä. Tyypillinen esimerkki on veren liiallinen ohentuminen, jos
Marevan-lääkityksen ohessa käyttää veren ohentumista lisäävää luontaistuotetta.
Tutkimuskatsauksen tekijät huomauttavat, että yrttivalmisteiden käyttäjät eivät
juuri olleet huolissaan tai edes tietoisia yrttivalmisteiden käyttöön
liittyvistä riskeistä. Kotimaiset asiantuntijat eivät pidä tilannetta Suomessa
yhtä ongelmallisena. Holmin mielestä ”ns. väärinkäyttö koskee enemmän
lääkkeitä, koska ei ihminen, joka ei ole kiinnostunut muutenkaan omasta
hyvinvoinnistaan, lähde ottamaan selvää ravintolisistä.” Suominenkaan ei tyrmää
ravinnonsaannin täydentämistä purkista: ”Kyllä ravitsemusta voi tiettyyn rajaan
asti täydentää valmisteilla, jos ravinnonsaanti on heikentynyt tai toipuu
sairaudesta.”
Miten villiyrttien syöminen eroaa yrttivalmisteista?
Tutkimuksen mukaan
yrttivalmisteiden ja muiden luontaistuotteiden ominaisuuksia ei kenties tunneta
terveydenhuollossa riittävästi, jolloin niitä ei myöskään oteta riittävästi
huomioon. Valmisteiden käyttöä olisikin hyvä tiedustella potilaalta muun hoidon
yhteydessä ja puuttua siihen asiallisesti, mikäli käyttöön näyttää liittyvän
riskejä. Onko valmisteella ja tuoreella yrtillä sitten eroa? Yvonne Holm
vastaa: ”Villiyrttien käyttö sinänsä – jos ne on kerätty asianmukaisesti,
tunnistettu oikein, annosteltu oikein ja käyttö on tilapäistä – on turvallista.
Kapselit, tabletit ja muut valmistemuodot sisältävät konsentroituja uutteita
eikä niitä voi verrata alkuperäiseen kasviin eli niihin pitää suhtautua kuten
lääkkeisiin.” Myös yrttiterapeutti Henriette
Kress rummuttaa sellaisenaan käytettyjen yrttien puolesta: ”Minusta paras
terveysvaikutus on, jos kerää ja käsittelee yrtit ihan itse. Koska se ei aina
onnistu, ovat myös ostetut kuivatut yrtit tai jauhekapselit ok. Alkoholiuute ei
aina sovi.” Kressin mielestä luontaistuotteiden parissa työskentelevien pitäisi
ensisijaisesti auttaa asiakkaitaan terveyden ylläpidossa ja kehon
vahvistamisessa. Holm kelpuuttaa yrttilääkinnän myös sairauksien hoitoon,
kunhan sitä käytetään muun hoidon tukena.
Huomio myös muihin elämäntapoihin
Niin houkuttelevaa kuin olisikin
ratkoa terveysongelmat purkin kantta raottamalla, asiantuntijat ovat
yksimielisiä terveellisten elämäntapojen tärkeydestä. Luontaistuotteet ja
ravintolisät eivät korvaa monipuolista ruokavaliota, liikuntaa, lepoa ja
sosiaalisia suhteita. Ikääntyneen on tärkeää antaa myös aivoille purtavaa
vaikkapa ristikoiden tai sudokun muodossa. Ikääntyneen ravitsemuksesta löytyy
tarkemmin tietoa Gerontologisen ravitsemuksen Gery ry:n oppaasta.
Jos luontaistuotteita käyttää, kannattaa myös arvioida niiden
käyttötarkoitusta. Energiaravintoaineilla, vitamiineilla ja kivennäisaineilla
on tutkittuun tietoon perustuvat saantisuositukset. Moneen muuhun kemialliseen
yhdisteeseen liitetään terveyshyötyjä, mutta vain osaa yhdisteistä on tutkittu
perusteellisemmin.