Ildikó Hytönen |
Arktiset Aromit ry
Vanhemmilla on tärkeä rooli lasten ruokailutottumusten
muovaajina ja monet vanhemmat pyrkivätkin ohjaamaan lastaan kohti terveempiä
tapoja. Uusi tutkimus antaa lisätietoa eri kasvatuskeinojen toimivuudesta.
Demografiset tekijät, kuten koulutus tai tulotaso, eivät juuri selittäneet
ruokakasvatuksen tehottomuutta. Tutkijat lähestyivät aihetta siitä
näkökulmasta, mitkä valinnat selittävät ruokakasvatuksen toimimattomuutta – ja
löysivätkin joukon enemmän tai vähemmän suositeltavia keinoja.
Lasta ei voi pakottaa
Yhdysvaltalaiseen
kyselytutkimukseen vastasi 307 esikouluikäisen lapsen vanhempaa sähköisellä
lomakkeella. Tutkijaryhmä analysoi vastaukset ja muodosti niiden pohjalta
mallin kuvaamaan kasvatuskeinoja, jotka ovat tehottomia lasten kasvistenkäytön
lisäämisessä. Voimakkain yhteys löytyi tehottomuuden ja kontrolloivan
kasvatuksen väliltä: jos lapsi kieltäytyy syömästä kasviksia, huutaminen ja
pöydässä istuttaminen johtavat tutkimuksen mukaan vanhemman epäonnistumiseen.
Myös jälkiruoalla palkitseminen lukeutui tehottomiin kontrollointikeinoihin.
Hämäävätkö vanhemmat itseään?
Mielenkiintoista kyllä, toiseksi
vahvin yhteys ilmeni tehottomuuden ja vanhemman kokeman kasvatuskeinon
helppouden välillä. Vanhemmat, jotka kokivat esimerkiksi lapsen maanittelun tai
syyllistämisen vaivattomaksi kasvatuskeinoksi, päätyivät useammin
toimimattomiin ratkaisuihin. Vanhemmat siis kokivat nämä kasvatuskeinot
helppokäyttöisiksi siitä huolimatta, että ne eivät johtaneet toivottuun
lopputulokseen. Yli-innokkuuteen ei muutenkaan kannata sortua, sillä
tutkimuksen mukaan vanhemmat saattavat sokeutua omien toimiensa tehottomuudelle
silloin, kun he kokevat kasvattamisen miellyttävänä.
Lepsumpi suhtautuminen toimii keittiössä
Tutkijat löysivät myös käänteisiä
syy-yhteyksiä eli todennäköisesti kasvisten käyttöä lisääviä kasvatuskeinoja.
Näitä olivat etenkin lasten ottaminen mukaan kasvisten valintaan sekä
rauhallinen suhtautuminen, mikäli lapsi kieltäytyy syömästä kasvista, jota ei
ole aiemmin maistanut tai josta on aiemmin pitänyt. Yllättävää kyllä, hyötyä
saattaa olla myös siitä, jos vanhemmat tuntevat huolta kasvisten käyttöön
liittyvistä riskeistä, kuten ruokamyrkytysten mahdollisuudesta – riskitietoiset
vanhemmat turvautuivat tehottomiin kasvatuskeinoihin harvemmin.
Objektiivisuutta peliin
Tutkijat korostavat
tietoisuustaitojen merkitystä: jotta perheen ruokakasvatus voisi kehittyä
toimivampaan suuntaan, vanhempien täytyy ensiksi tiedostaa nykyisten keinojen
sudenkuopat. Tiedostaminen ei kuitenkaan tarkoita lannistumista, vaan yhtä
tärkeää on vanhempien usko omiin kasvatuskykyihin. Tutkimuksessa aihetta on
tarkoituksella lähestytty epäonnistumisen kautta.