Mustikat parantavat verisuonten endoteelin toimintaa aikuisilla,
joilla on metabolinen oireyhtymä
Tiivistelmä:
Mustikan käytöllä on osoitettu olevan monenlaisia
terveyshyötyjä ihmisille. Kuitenkin, mustikan käytön vaikutuksista
verenpaineeseen, verisuonten endoteelin toimintahäiriöön ja insuliiniherkkyyteen on tiedetty melko vähän.
USA:ssa pensasmustikalla tehdyssä tutkimuksessa
selvitettiin pensasmustikan käytön merkitystä verenpaineeseen henkilöillä,
joilla on metabolinen oireyhtymä. Tutkimuksessa mitattiin myös verisuoniston endoteelin
toimintaa ja pensasmustikan vaikutuksia insuliiniherkkyyteen.
Kaksoissokkokokeesssa koeryhmät jaettiin lumesmoothieta nauttineeseen
ja aitoa pensasmustikkasmoothieta nauttineeseen ryhmään. Kontrolloituun
tutkimukseen osallistui 44 aikuista. Tutkimukseen osallistuneet jaettiin
satunnaisotannalla pensasmustikka- ja lumesmoothieryhmiin. Annokset he nauttivat kahdesti päivässä
kuuden viikon ajan.
Verenpainetta, verisuonten endoteelin toimintaa ja
insuliiniherkkyyttä seurattiin 24 tuntia ennen ja jälkeen testin. Verenpaine ja
insuliiniherkkyys ei vaihdellut pensasmustikka- ja lume -ryhmien välillä. Huomattavin
muutos mitattiin lepotilassa verisuonten endoteelin toiminnassa. Reaktiivinen hyperemia
indeksi (RHI) parani huomattavasti enemmän ryhmässä, joka käytti pensasmustikoita
kuin lumeryhmässä. Jopa haittaavien
tekijöiden korjauksen jälkeen (rasvaprosentti ja sukupuoli), pensasmustikkaryhmällä
oli suuremmat parannukset verisuonten endoteelissa verrattuna lumeryhmään.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta , että pensasmustikoiden
käyttö ruokavaliossa päivittäin ei vaikuttanut verenpaineeseen, mutta tehosti verisuonten endoteelin
toimintaa kuusi viikkoa kestäneessä tutkimuksessa niillä henkilöillä, joilla
oli metabolinen oireyhtymä.
Tutkimuksen taustaa
Sydän- ja verisuonitaudit ovat johtava kuolinsyy
Yhdysvalloissa. Verisuonitautien riskitekijöihin kuuluu insuliiniresistenssi,
keskivartalolihavuus, dyslipidemia ja verenpainetauti, jotka ovat myös metabolisen
oireyhtymän tekijöitä. Nämä riskitekijät ovat osallisena verenkiertohäiriöihin,
kuten endoteelin toimintahäiriöön, joka
merkitsee aikaista vaihetta verisuonten kalkkeutumisessa ja se on myös yhdistetty
verisuonitautien lisääntymiseen.
Verisuonten endoteeli säätelee verisuonten toimintaa ja
aineenvaihduntaa. Endoteelin toiminta on
häiriintynyt hypertensiossa, sydämen vajaatoiminnassa, sepelvaltimotaudissa,
diabeteksessa sekä hyperkolesterolemiassa. Tämä näkyy suonten laajanemisen ja
supistumisen häiriönä sekä lisääntyneenä tromboositaipumuksena. Endoteelin toimintahäiriöstä voi parantua ja
jotkin tutkimukset osoittavat että endoteelin toimintahäiriön kehittyminen
lisääntyy riskitekijöiden määrän mukaan yksilöittäin.
Sydän- ja verisuonitautien vähentämisessä ennalta ehkäisevät
toimenpiteet ovat huomion painopiste. Epidemiologiset tutkimukset ovat
osoittaneet että runsas marjojen, hedelmien ja kasvisten käyttö alentaa sydän-
ka verisuonitauti ja infarktiriskiä. Ruoat, joissa on runsaasti polyfenoleja, erityisesti
antosyaaneja, vähentävät sydäninfarktin
riskiä.
Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että runsaasti antosyaaneja
sisältävien mustikoiden käyttö parantaa insuliiniresistenssiä, joka on tunnettu
verisuonitautien riskitekijä. Vastaavia tuloksia on saatu myös jyrsijöillä
tehdyissä kokeissa. Kliinisistä kokeista,
joissa on arvioitu mustikan tai antosyaanipitoisten marjajauheiden vaikutusta
verenpaineeseen ja endoteelin toimintaan, on rajoitetusti tietoa. Harvoissa
tutkimuksissa on osoitettu vaikutuksia endoteelin toimintaan ja/tai
verenpaineeseen. Jatkotutkimuksia
tarvitaan selvittämään tarkemmin mustikan vaikutuksia verenpaineeseen. Tässä tutkimuksessa oli oletuksena, että
päivittäinen mustikoiden käyttö alentaa verenpainetta, tehostaa endoteelin
toimintaa ja insuliiniherkkyyttä henkilöillä, joilla on metabolinen oireyhtymä.
Koska luonnossa kasvava mustikka sisältää antosyaaneja kolme – neljä kertaa enemmän kuin pensasmustikka, lienevät vaikutukset pensasmustikkaan verrattuna tehokkaampia. Suomessa Itä-Suomen yliopistolla ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksella on tehty myöskin tutkimuksia mustikan vaikutuksista sv-tautien riskitekijöihin.
Lähde: April J.
Stull, Katherine C. Cash, Catherine M. Champagne, Alok K. Gupta, Raymond
Boston, Robbie A. Beyl, William D. Johnson and William T. Cefalu. 2015.
Nutrients 2015. 7.4107-4123.