Tutkimukset ovat
osoittaneet, että hedelmien ja marjojen syönti saattaa vähentää riskiä
sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Tarkkaan ei kuitenkaan tiedetä, mitkä
hedelmät ja marjat, ja mitkä niiden sisältämät ainesosat, aiheuttavat
merkittävimmät terveyshyödyt. Aiempien tutkimustuloksien perusteella
erityisesti mustikat ja viinirypäleet vähentävät riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen,
ja flavonoidit näyttelevät merkittävää roolia muun muassa sydämen pintakudoksen
toiminnan edistämisessä, verenpaineen hallinnassa ja insuliiniherkkyydessä.
Siten flavonoidit saattavat olla myös keskeisiä vaikuttajia, jotka alentavat
riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Useimmat tutkimukset, joissa on
selvitetty flavonoidien saannin yhteyttä sydän- ja verisunitauteihin, ovat
keskittyneet naisiin. Siksi tämän tutkimuksen kohdepopulaatioksi valittiin
miehet. Tutkimuksen alkuoletus oli, että flavonoidien runsas nauttiminen johtaa
pienentyneeseen sydäninfarkti- ja aivohalvausriskiin.
Seurantatutkimuksessa tutkittiin
43 880 miehen (iältään 32-81 vuotta) elin- ja ravitsemustottumuksia 24
vuoden ajan. Miehet lähettivät selvityksen terveydentilastaan joka toinen vuosi
ja täyttivät ravitsemuskyselyn joka neljäs vuosi. Lähtötilanteessa tutkimukseen
osallistuneet miehet eivät sairastanut sydän- tai verisuonisairauksia tai
syöpää. Tutkimusjakson aikana selvitettiin sydäninfarktien ja aivohalvausten yleisyys
tutkimuspopulaatiossa. Lisäksi ravitsemuskyselyn avulla laskettiin, kuinka paljon
tutkimukseen osallistuneet miehet saivat flavanoneja ja antosyaaneja
ravinnostaan. Flavonoidien nauttimisen ja sydäninfarkti- ja aivohalvausriskin
välistä yhteyttä tutkittiin vasemmalta katkaistun Coxin suhteellisten
riskitiheyksien mallilla (Coxin regressio). Tutkimuksessa kontrolloitiin
lukuisia muuttujia: huomioon otettiin muun muassa painoindeksi,
liikunnallisuus, alkoholin kulutus ja tupakointi.
Kuva 1. Metsämustikan antosyaanipitoisuus on 300-700 mg/100 g.
Seurantatutkimuksen
aikana tutkimusjoukossa havaittiin 4 046 sydäninfarktitapausta ja
1 572 aivohalvaustapausta. Miehet, jotka nauttivat runsaasti antosyaaneja
ja flavanoneja tupakoivat vähemmän, liikkuivat enemmän, nauttivat vähemmän
alkoholia, ja saivat ravinnostaan vähemmän rasvaa, energiaa, alkoholia ja
enemmän kuituja kuin muut tutkimusjoukon jäsenet. Runsas antosyaanien
nauttiminen vähensi 14 prosentilla riskiä saada ei-fataali sydäninfarkti.
Runsas flavanonien nauttiminen taas alensi 22 prosentilla yli 65-vuotiaiden
miesten aivohalvausriskiä. Antosyaaneja esiintyy runsaasti useissa sinisissä ja
punaisissa marjoissa ja hedelmissä, ja flavanoneja monissa sitrushedelmissä (Taulukko
1). Siksi yksinkertaisella ruokavalion muutoksella voi vaikuttaa sydän- ja
verisuonitautien torjuntaan jopa populaatiotasolla.
Taulukko 1. Antosyaanien ja flavanonien lähteitä. Taulukossa
ei ole mainittu Suomessa villinä kasvavaa metsämustikkaa (Vaccinium myrtillus).
Metsämustikan antosyaanipitoisuus on 300-700 mg/100 g, eli luonnonmustikka
sisältää moninkertaisen määrän antosyaaneja viljeltyyn pensasmustikkaan
verrattuna. Kuva mukailtu
lähteestä: Cassidy ym. (2016): Habitual intake of anthocyanins and flavanones
and risk of cardiovascular disease in men. American Journal of
Clinical Nutrition doi: 10.3945/ajcn.116.133132.
1 kuppi = 225 g, 1 oz = 28 g
Syyt, miksi
antosyaanit ja flavanonit käyttäytyvät eri tavoin sydän- ja verisuonitautien
torjunnassa, ovat edelleen epäselvät ja edellyttävät jatkotutkimuksia. Kaikista
flavonoideista juuri flavanonit ovat parhaiten imeytyviä, ja siirtyvät
tehokkaasti verenkierrosta aivoihin. Aivoissa flavanonit hillitsevät
verihiutaleiden toimintaa ja estävät plakin muodostumista. Se saattaa selittää
flavanonien yhteyden aivohalvausriskiin. Antosyaanit taas vähensivät
ei-fataalin sydäninfarktin riskiä, mikä saattaa johtua antosyaanin
aiheuttamasta parantuneesta kolesterolin ulosvirtauskapasiteetista tai
vähentyneestä herkkyydestä verenkiertohäiriöille.
Lähde:
Cassidy, A., Bertoia, M., Chiuve, S., Flint, A., Forman, J. & Rimm E.
(2016): Habitual intake of anthocyanins and flavanones and risk of
cardiovascular disease in men. American Journal of Clinical Nutrition
doi: 10.3945/ajcn.116.133132.
Teksti:
Anni Koskela, Arktiset Aromit ry
anni.koskela(at)arktisetaromit.fi
+358
40 164 6177