Tiedote
Luonnossa kasvaa satoja
syötäväksi kelpaavia sienilajeja. Yksi aloittelevalle sienestäjälle helposti
löydettävä, tunnistettava ja ruoaksi valmistettava sienilaji on punikkitatti,
joka on valittu vuoden 2012 sieneksi. Punikkitatit ovat mietoja ja hyvänmakuisia,
kookkaita ja kiinteämaltoisia ruokasieniä. Niille on ominaista mallon
tummuminen leikkauspinnoilla, mikä ei suinkaan heikennä punikkitattien käyttöä.
Myös kypsennettäessä sienen malto tummuu. Muita tuntomerkkejä ovat lakin eri
sävyihin vivahtava punaruskea väri, sekä jalan musta tai ruskea nukkapinta. Lakin
pintakelmu on reunoiltaan osittain kääntynyt pillistön päälle. Punikkitatin pillistö
pysyy pitkään vaaleana eikä juuri pullistu.
Punikkitattia kasvaa lähes koko
maassa ja kaikenlaisissa metsätyypeissä. Eri puulajeilla on seuralaisenaan oma
punikkitattilajinsa: koivunpunikkitatti, männynpunikkitatti ja haavanpunikkitatti.
Sienikaupassa näitä lajeja ei tarvitse erottaa toisistaan. Punikkitatin
poiminta-aika on heinäkuusta syyskuuhun.
Koivunpunikkitatin (Leccinum versipelle) lakki on
oranssinkeltainen, kuiva ja nuorena hyvin kupera. Sen jalan nukkatupsut ovat nuoresta
lähtien tummanharmaat tai mustat. Käsiteltäessä koivunpunikkitatin malto tummuu
voimakkaasti ensin punertavanharmaaksi ja lopulta violetinmustaksi.
Männynpunikkitatin (L. vulpinum) lakki on punikkitateista
kaikkein tummin, punaruskea. Sen jalan nukkatupsut ovat nuorena vaaleita ja vanhemmiten
harmaanruskeita tai lähes mustia. Jalan tyvellä voi olla sinivihreitä laikkuja.
Männynpunikkitatin malto tummuu käsiteltäessä vain heikosti ollen jalassa
punertavansävyistä.
Haavanpunikkitatin (L.aurantiacum) lakki on koivunpunikkitattia
oranssimpi. Sen jalan nukkatupsut ovat nuorena valkoiset ja vanhoilla sienillä
punaruskeat. Haavanpunikkitatin malto tummenee hitaammin eikä yhtä voimakkaasti
kuin koivunpunikkitatilla.
Punikkitatit on mahdollista
sekoittaa ruskeisiin lehmäntatteihin, jotka myös ovat syötäviä. Lehmäntatin
tunnistaa kapeammasta jalasta, lakin harmaanruskeasta pinnasta ja selvästi
pehmeämmästä, tummumattomasta mallosta.
Ruokasieninä kaikki punikkitatit
ovat lähes samanarvoisia, eli hyviä ruokasieniä. Ne ovat pieninä
parhaimmillaan, sillä isojen jalat ovat kovia ja kuituisia. Punikkitatit tulee
kypsentää huolellisesti paistamalla, sillä raa’at ja huonosti kypsennetyt tatit
voivat aiheuttaa vatsakipua ja pahoinvointia. Sienet pilkotaan, ja hitaasti
paistinpannussa kuumentaen annetaan enimpien nesteiden haihtua. Paistamisen
jälkeen punikkitateista voidaan valmistaa paistoksia, wokkeja, keittoja ja
piirakoita tai niitä voidaan lisätä lihamurekkeeseen, kaalikääryleiden
täytteeksi ja sämpylätaikinoihin. Punikkitatin säilöntämuodoiksi sopivat
pakastaminen ja kuivaaminen viipaleina. Myös kuivatut sienet on kypsennettävä
huolellisesti.
Teksti:
Arktiset Aromit ry, Luonnosta Lautaselle-hanke
Kauppakatu 20, 89600 Suomussalmi,
puh. 08-6155 5590, fax 08-6155 5592,
info@arktisetaromit.fi