Pakurikääpä
(Inonotus obliquus) on koko maassa yleisenä tavattava lehtipuiden
lahottaja. Sitä voi löytää tavallisimmin hies- ja rauduskoivujen kyljistä,
mutta myös leppien, pihlajien, saarnien ja pyökkien lahottajina. Pakurikääpää
esiintyy Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Hiilimäinen ja väriltään musta pakuri ei ole
itse kääpä, vaan sienen sienirihmaston aiheuttama kasvannainen. Pakurikäävän
itiöstä kehittyneet sienirihmastot tunkeutuvat elävään puuhun kaikenlaisten
kuoren vioittumien kautta. Pakuria tavataan usein esimerkiksi
pakkashalkeamista, vaikka itiöiden leviäminen tapahtuneekin vain syksyllä.
Kääpä
muodostaa elävissä puissa epäsäännöllisen muotoisen ja lohkeilevan pahkan, eli
pakurin. Tähän ei itiöitä vielä kehity, vaan pakurikäävän itiöemät muodostuvat
vasta puun kuoltua. Tällöin sienen
irrottaman tuohen alta paljastuu puunrungonmyötäinen ja litteä, väriltään ruskea
itiöemä. Yksivuotinen itiöemä voi olla jopa puolen metrin laajuinen. Pakurin vioittama puu kuolee yleensä 7 – 12
vuodessa, ja Pohjois-Suomessa koivikoiden lahovikaisuudesta 30 % onkin pakurin
aiheuttamia.
Pakurikääpä
sisältää mm. fenoleja, melaniineja, polysakkarideja, steroleja,
betuliinijohdoksia, B-vitamiineja ja monia kivennäisaineita. Pakurikääpä on
luontaislääkinnän harrastajien parissa suosittu raaka-aine, ja he uskovat sen
olevan ns. adaptogeeni, joka sisältää lukuisia terveyttä edistäviä
ainesosia. Eniten pakuria on luontaislääkinnässä käytetty Siperiassa,
Itä-Aasiassa ja Japanissa. Suomessa pakuria käytettiin sota-aikana
kahvinkorvikkeena ja teen asemasta. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on
sallinut pakurikäävän käytön ravintolisissä tai niihin verrattavissa olevassa
pienimittakaavaisessa käytössä kuten teeaineksena tai mausteena.
Evira arvioi
yhdessä muiden EU:n jäsenvaltioiden uuselintarvikeasiantuntijoiden kanssa
selityksen pakurikäävän kaupallisesta elintarvikekäyttöhistoriasta Suomessa.
Arvioidun materiaalin perusteella voitiin todeta pakurikäävällä olleen
merkittävä kaupallinen käyttöhistoria ravintolisänä EU:n alueella ennen vuotta
1997, joten sen käytön ravintolisissä ei katsota vaativan
uuselintarvikeasetuksen (EY) 258/97 mukaista markkinointilupaa. Pakurikääpä luetaan
kuitenkin edelleen muissa elintarvikeryhmissä uuselintarvikkeeksi, ja sen
käyttö muussa elintarvikekäyttötarkoituksessa eli ns. tavanomaisissa
elintarvikkeissa on kiellettyä, kunnes sille on haettu ja myönnetty
uuselintarvikeasetuksen mukainen markkinointilupa.
Koska
pakurikääpä on sienen aiheuttama kasvannainen, se ei sovellu sieniallergisille
henkilöille. Myös henkilöt, jotka ovat
allergisia esim. penisiliinille, voivat saada pakurikäävästä allergiaoireita.
Erilaisten lääkeaineiden ja pakurikäävän yhteisvaikutusta ei ole tutkittu. Myös
lääkinnällisistä vaikutuksista tarvittaisiin ihmisillä tehtyjä, tieteellisesti
toteutettuja verrokkikokeita terveydellisten vaikutusten todentamiseksi.
Lähteet:
www.evira.fi
ja Sinikka Piipon luento 29.8.2012: Pakurikääpä ja sen vaikutukset
Teksti:
Arktiset Aromit ry, Luonnosta Lautaselle -hanke
Kuva: Arja Kemppainen