Miten varautua
elintarvikekriiseihin
Mitä
tekisit, jos sähköt katkeaisivat viikoksi? Entä jos elintarvikejakelu
kauppoihin keskeytyisi tai globaali kriisi lopettaisi elintarvikkeiden tai
polttoaineiden tuonnin Suomeen? Pitäisikö
kodeissa olla varastoituna riittävästi vettä ja kuivaelintarvikkeita ja
pakastimet täynnä nopeasti hyödynnettäviä ruoka-aineita? Löytyisikö kellarista
tai kylmiöstä riittävästi mehuja, hilloja, juureksia ja perunoita. Entä olisiko
valaistukseen kynttilöitä ja tulitikkuja ja tiedonsaantiin patteriradio. Ja olisiko
puu-uuni, jolla valmistaa ruokaa ja pitää koti lämpimänä talvipakkasella?
Lokakuussa
järjestetyillä varautumisen opintopäivillä Hämeenlinnassa pohdittiin varautumista
elintarvikehuollon häiriöihin. Mikä on ruokaturva tänään ja miten kansainvälistyminen
vaikuttaa ruokapöydässä? Olemmeko nyt enemmän turvassa ruokakriiseiltä kuin
aiemmin vai olemmeko rakentaneet tietoyhteiskunnan, joka on hyvin haavoittuva
myös ruokahuollon kannalta.
Kriisitilanteessa
Suomessa pyritään turvaamaan kotimainen alkutuotanto ja jalostus sekä normaali ravinnon
saanti. Tätä varten on olemassa leipäviljasta varmuusvarastot, samoin varastot
tuotannon kriittisten tuotantopanosten osalta. Myös hallintokoneisto ja elintarvikesektori
on pyritty sitouttamaan kriisitilanteen huoltovarmuustoimintaan. Puolustusvoimat
ja Elintarviketeollisuuspooli ovat määrittäneet sadan peruselintarviketuotteen
listan, joka kattaa keskeiset ravitsemukselliset tarpeet. Yrityksiä on informoitu
listan tuotteista, jotta niiden tuotanto pidettäisiin riittävänä.
Mutta
olemmeko sittenkään varautuneet riittävän hyvin? Kriisit tulevat ennalta
arvaamattomina. Elämme tietoyhteiskunnassa, joka on häiriöherkkä. Riippuvuus tietojärjestelmistä
on lisännyt häiriöherkkyyttä sekä ruoan tuotannossa, jalostuksessa,
varastoinnissa että jakelussa. Pitäisikö paikallisruoan tuotantoon ja sen
jakeluun panostaa myös kansallisen turvallisuutemme kannalta?
Seminaarissa
pohdittiin myös ns. Kotivaran merkitystä. Kotivarasta tiedotettiin aktiivisesti
vielä 1980-luvulla ydinsaastevaaran vuoksi, mutta sittemmin tiedotus on jäänyt
vähemmälle. Yllättävän kriisin sattuessa on tärkeää, että kodeissa on sellaiset
juoma- ja ruokavarastot, että hätätilassa niillä pärjää vähintään viikon ajan. Kotitalouksien
valmiuksia varautua kriisitilanteisiin tulisi lisätä.
Kansalaisjärjestöillä
on tärkeä rooli kotitalouksien tiedon lisäämisessä. Huoltovarmuuskeskus on
laatinut asiasta myös pelin omille sivuilleen. Siihen voi tutustua: http://huoltovarmuus.fi/kotivarax.
Varautumisen
opintopäivien järjestelyistä vastasivat Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ja Kotitalouksien
omatoimisen varautumisen järjestötoimikunta – Kova-toimikunta. Kova-toimikunta
toimii kotitalouksien omatoimisen varautumisen asiantuntija- ja
kehittämisverkostona. Toimikunnan jäsenet edustavat järjestöjä, joilla on
merkitystä elintarvike- ja ruokahuollon huoltovarmuudelle sekä kotien yleiselle
omatoimiselle varautumiselle häiriötilanteissa.
Teksti:
Simo Moisio, Arktiset Aromit ry
Seminaarin
aineisto löytyy SPEKin sivuilta: http://www.spek.fi/Suomeksi/Ajankohtaista/Seminaarit/Varautumisen-opintopaivat