Hiirikokeissa
puolukka osoittautui laihduttavaksi ruoka-aineeksi
Ruotsissa Lundin yliopistossa hiirille tehdyssä
tutkimuksessa oli tavoitteena verrata kahdeksan eri marjalajin kykyä ehkäistä
lihavuutta ja aineenvaihdunnan häiriöitä, jotka liittyvät tyypin 2 diabetekseen.
Tutkimuksen tulos oli, että puolukat estivät täysin tai osittain rasvaisen
ruokavalion aineenvaihdunnalle aiheuttamat haitalliset vaikutukset.
Mustaherukalla ja mustikalla oli samanlaisia ominaisuuksia, mutta heikompi
vaikutus.
Hiirikokeessa valittiin kolme eri ruokavaliota 13
viikkoa kestäneen tutkimuksen ajaksi: vähärasvainen ruokavalio, rasvainen ruokavalio
tai rasvainen ruokavalio täydennettynä 20 prosentin puolukka-, mustaherukka-,
mustikka-, vadelma-, acai-, variksenmarja-, luumu- tai
karhunvatukka-annoksella.
Hiiriryhmät, jotka saivat rasvaista ruokaa
täydennettynä puolukka-, mustaherukka-, vadelma- tai mustikka-annoksella,
lihoivat vähemmän ja niillä oli alhaisempi paastosokeritaso kuin
kontrolliryhmässä, joka sai rasvaista ruokaa ilman marjalisää. Puolukka,
mustaherukka ja mustikka laskivat merkittävästi kehon rasvapitoisuutta,
rasvamaksan syntyä ja plasman tulehdusarvoja sekä vaikuttivat myönteisesti
veren sokeritasapainoon.
Ryhmässä, joka sai acai-marjaa, havaittiin sen
sijaan lisääntynyttä painon nousua ja rasvan kerääntymistä maksaan.
Tutkittaessa mahdollisia kemiallisia taustavaikuttajia todettiin, että sekä
puolukka että mustaherukka sisältävät runsaasti kversetiiniä ja sen
johdannaisia. Kversetiinin sisältämiä glykosideja havaittiin olevan runsaimmin
puolukka- ja mustaherukkaruokavaliossa.
Vaikka tutkimus tarvitsee jatkotutkimuksia ihmisillä,
tutkijat ehdottavat, että puolukan edulliset metaboliset vaikutukset voivat
olla hyödyksi liikalihavuuden ja siihen liittyvien häiriöitten torjunnassa. Viime
vuosikymmeninä lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen esiintyvyys on lisääntynyt
dramaattisesti. Nämä elintapoihin liittyvät sairaudet yleistyvät kaikkialla
maailmassa. 439 miljoonan ihmisen arvioidaan kärsivän diabeteksesta vuonna
2030. Lihavuus on vahva riskitekijä tyypin 2 diabetekselle, sillä 90 prosenttia
potilaista on ylipainoisia tai lihavia. Lihavuuteen liittyy myös suurentunut
riski aineenvaihdunnan häiriöille, kuten insuliiniresistenssille, elimistön
matala-asteiselle tulehdustilalle, dyslipidemialle sekä alkoholiin
liittymättömälle rasvamaksalle (NAFLD).
Oksidatiivinen stressi, elimistön tulehdustila ja
muuttunut suoliston mikrobikoostumus voivat olla merkittäviä lihavuuden
kehittymiseen liittyviä tekijöitä. Tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisy on
mahdollista välttämällä ylensyöntiä, lisäämällä liikuntaa ja ehkäisemällä
ylipainon kertymistä. Monilla on kuitenkin vaikeuksia noudattaa näitä
terveellisiä elämäntapoja.
Teksti: Simo Moisio, Arktiset Aromit ry. Luonnosta
Lautaselle -hanke. puh. 040-5801186
Lähde: Lovisa Heyman,
Ulrika Axling, Narda Blanco, Olov Sterner, Cecilia Holm, Karin Berger. 2014. Evaluation
of Beneficial Metabolic Effects of Berries in High-Fat Fed C57BL/6J Mice. Journal
of Nutrition and Metabolism. Article ID 403041, 12 pages.