Karpalo päättää
marjastuskauden
Karpalo on maanmyötäinen varpu, joka kasvaa soilla ja
nevoilla koko maassa. Suomessa esiintyy kahta eri karpalolajia, isokarpaloa (Vaccinium oxycoccos) ja pikkukarpaloa (V. microcarpum). Näitä molempia kerätään
hyötykäyttöön. Isokarpalo on marjoista
selvästi satoisampi kuin pikkukarpalo, joten sen osuus talteenotosta on
valtaosa. Molemmat karpalolajit kasvavat koko Suomessa, tosin aivan
etelärannikolla saaristossa harvinaisempana.
Karpalon poiminta-aika alkaa syyskuun lopussa ja sitä voi
kerätä lumentuloon saakka. Usein sitä poimitaan myös keväällä lumen sulettua. Pakkanen
vähentää marjan happamuutta ja lisää sen sokeripitoisuutta. Karpalo sisältää
runsaasti omena-, sitruuna- ja bentsoehappoja, jotka tekevät siitä hyvin
säilyvän.
Karpaloretkelle kannattaa pukeutua lämpimästi. Marjan
poiminta käsin myöhäissyksyn suolta saa helposti kädet kohmettumaan ja retken
pituus voi turhaan lyhentyä kylmyyden vuoksi. Pääosa karpalon 20 – 25 miljoonan
kilon vuosisadosta jää keräämättä. Kotimaista karpaloa poimitaan lähinnä
kotitalouksiin, torikauppaan ja pienille kotimaisista marjoista tuotteita
tekeville yrityksille. Suuremmalle teollisuudelle karpalo tuodaan joko
Venäjältä tai viljeltynä Pohjois-Amerikasta.
Karpalo sisältää C-vitamiinia 20 mg sadassa grammassa ja melko
runsaasti ravintokuitua. Yhdestä desilitrasta karpaloita saa saman verran
kuitua kuin ruisleipäviipaleesta. Karpalon sisältämiä polyfenoleja ovat mm.
lignaanit, flavonolit ja proantosyanidiinit. Flavonoleista karpalo sisältää
erityisesti kversetiiniä ja myrisetiiniä. Karpalon proantosyanidiinien on joissakin
tutkimuksissa havaittu estävän haitallisten
bakteereiden kiinnittymistä virtsateiden seinämiin. Sitä onkin aikoinaan käytetty
kansanlääkinnässä virtsatietulehduksia vastaan.
Karpalosta voi valmistaa mehuja, hyytelöitä ja hilloja. Karpaloa voi säilöä pakastettuna
tai puolukan tapaan survoksena. Kirpeä maku sopii myös jälkiruokiin, kuten
kiisseleihin, jäädykkeisiin tai puuroihin. Marjat kannattaa lisätä kokonaisina
tai soseutettuina kypsentämisen lopussa kiisseleihin tai puuroihin. Näin
polyfenolit ja vitamiinit säilyvät parhaiten. Mehun valmistuksesta jäljelle
jääneen kuorijätteen voi käyttää esim. sämpylöiden leipomisessa. Kuivattuja karpaloita voi käyttää leivonnaisiin,
salaatteihin tai välipalaksi sellaisenaan.
Yritykset myyvät tuoreita karpaloita toreilla tai valmistavat
niistä esimerkiksi kuivattuja marjatuotteita, jauheita, mehuja, hilloja,
hyytelöitä, likööreitä, kosmetiikkatuotteita ja makeisia.
Lisätietoja: Simo Moisio puh. 040-5801186