Viime vuosikymmenien aikana paino-ongelmat ja aikuistyypin diabetes (ns. kakkostyypin diabetes) ovat yleistyneet merkittävästi. Ylipaino on aikuistyypin diabeteksen merkittävin riskitekijä; 90 % kakkostyypin diabetekseen sairastuneista kärsii ylipainosta. Riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen voi pienentää terveellisen ruokavalion ja riittävän liikunnan avulla. Nykyään ollaankin enenevissä määrin kiinnostuneita ylipainoa estävistä ruokavalioista.
Runsaasti polyfenoleja sisältävät ruoka-aineet (hedelmät, vihannekset, marjat) on yhdistetty pienentyneeseen riskiin sairastua aikuistyypin diabetekseen. Kasvifenolit ovat kasvien tuottamia kemikaaleja, jotka antavat hedelmille ja marjoille niiden värin ja maun, ja sisältävät tärkeitä flavonoideja (antosyaanit, flavonolit, flavanolit). Marjojen antosyaanien antioksidanttisia vaikutuksia on tutkittu paljon, mutta lisää tietoa on kaivattu marjojen ja polyfenoleiden yhteyksistä kakkostyypin diabeteksen torjumiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää eri marjalajien kykyä vähentää laboratoriohiirten ylipainoisuutta ja aineenvaihdunnan häiriöitä.
Menetelmät
Tutkimuksessa käytetyn hiirikannan (C57BL/J6) hiirillä esiintyy ylipainoa ja esidiabetestä runsasrasvaisella ruokavaliolla ruokittaessa, joten kanta soveltuu hyvin runsasenergisen länsimaisen ruokavalion vaikutuksien tutkimiseen. Hiiret jaettiin kolmeen eri ryhmään 13 viikon ajaksi. Ensimmäisen ryhmän hiiret noudattivat vähärasvaista, toisen ryhmän hiiret runsasrasvaista ruokavaliota (kontrolliryhmä). Kolmannen ryhmän hiiret noudattivat runsasrasvaista ruokavaliota, johon oli lisätty kylmäkuivattua puolukkaa, mustaherukkaa, mustikkaa, vadelmaa, acai-marjaa, variksenmarjaa, luumua tai karhunvatukkaa. Hiirten painoa ja ravinnonkäyttöä seurattiin viikoittain.
Tutkimusjakson päätyttyä hiirten rasvaprosentti mitattiin ja otettiin verinäytteet, joista katsottiin muun muassa glukoosi-, kokonaiskolesteroli-, rasvahappo- ja insuliini-tasot. Lisäksi hiirten maksa, umpisuoli, perna ja rasvapatjat irrotettiin ja punnittiin. Hiirten ulosteista ja maksasta tutkittiin lipiditasot, ja hiirten ravinnon polyfenolimäärät analysoitiin.
Tulokset
Puolukkaa, mustaherukkaa, vadelmaa tai mustikkaa saaneiden hiirten ruumiinpaino oli tutkimuskauden lopussa merkitsevästi pienempi verrattuna kontrolliryhmään. Acai-marjaa saaneiden hiirten paino sen sijaan oli kontrolliryhmän hiirten painoa suurempi. Ruumiin rasvaprosentti oli kontrolliryhmään verrattuna merkitsevästi alhaisempi hiirillä, jotka olivat saaneet ravinnossaan puolukkaa, mustaherukkaa tai mustikkaa (kuva 1). Puolukkaa tai acai-marjaa saaneiden hiirten rasvapatjat olivat merkitsevästi pienempiä kontrolliryhmään verrattuna.
Kuva 1. Hiirten rasvaprosentit
tutkimuskauden lopussa erilaisilla ruokavalioilla. Ensimmäisen ryhmän hiiret
noudattivat vähärasvaista, toisen ryhmän hiiret runsasrasvaista ruokavaliota
(kontrolliryhmä). Kolmannen ryhmän hiiret noudattivat runsasrasvaista
ruokavaliota, johon oli lisätty jotain kahdeksasta marjalajista. Tähdet
ilmaisevat tilastollisesti merkitsevää eroa kontrolliryhmään verrattuna. Kuva
on mukailtu lähteestä: Heyman ym. (2014): Evaluation of Beneficial Metabolic Effects of Berries in
High-Fat Fed C57BL/6J Mice. Journal of Nutrition and Metabolism,
vol. 2014.
Neljä tuntia paastonneiden
hiirten plasmasta mitatut glukoosiarvot olivat kontrolliryhmään verrattuna
merkitsevästi alhaisemmat hiirillä, joiden ruokavalioon oli sisällytetty
puolukkaa tai mustaherukkaa. Ihmisellä plasman glukoosiarvon avulla tutkitaan,
sairastaako henkilö diabetesta. Plasman kokonaiskolesteroli oli
kontrolliryhmään verrattuna merkitsevästi alhaisempi hiirillä, jotka olivat
saaneet ravinnossaan puolukkaa tai mustaherukkaa. Acai-marjoja syöneiden
hiirten kokonaiskolesteroli sen sijaan oli merkitsevästi suurempi. Ihmisillä veren
liian korkea kolesterolipitoisuus (LDL-pitoisuus) aiheuttaa kolesterolin kertymistä
verisuonten seinämiin ja siten ahtauttaa valtimoita, minkä vuoksi sen
ajatellaan aiheuttavan sydän- ja verisuonitauteja. Matala-asteista tulehdusta
kuvaava PAI-1-arvo oli pienempi hiirillä, jotka olivat saaneet ruokavaliossaan
puolukkaa, mustaherukkaa tai mustikkaa (kuva 2).
Kuva 2. Matala-asteista tulehdusta
kuvaava PAI-1-arvo erilaisilla ruokavalioilla. Ensimmäisen ryhmän hiiret
noudattivat vähärasvaista, toisen ryhmän hiiret runsasrasvaista ruokavaliota
(kontrolliryhmä). Kolmannen ryhmän hiiret noudattivat runsasrasvaista
ruokavaliota, johon oli lisätty jotain kahdeksasta marjalajista. Tähdet
ilmaisevat tilastollisesti merkitsevää eroa kontrolliryhmään verrattuna. Kuva
on mukailtu lähteestä: Heyman ym. (2014): Evaluation of Beneficial Metabolic Effects of Berries in
High-Fat Fed C57BL/6J Mice. Journal of Nutrition and Metabolism, vol. 2014.
Yhteenveto
Tutkimus osoitti, että tietyt
marjalajit voivat vähentää painon kertymistä ja ehkäistä aineenvaihdunnallisia
häiriöitä, joita runsasrasvainen ruokavalio saattaa aiheuttaa. Puolukan
sisällyttäminen ruokavalioon pienensi rasvaprosenttia, lievitti hyperglykemiaa
(kohonnut verensokeriarvo), hyperinsulinemiaa (kohonnut insuliiniarvo) ja
dyslipidemiaa (kohonnut LDL-kolesterolipitoisuus, kohonnut
triglyseridipitoisuus tai pieni HDL-kolesterolipitoisuus), ja pienensi veren
PAI-1-arvoja. Mustaherukalla, ja jossain määrin myös mustikoilla ja vadelmilla,
oli samanlaisia vaikutuksia. Variksenmarjat, luumut ja karhunvatukat eivät
aiheuttaneet tilastollisesti merkitsevää muutosta tutkituissa muuttujissa.
Teksti:
Anni Koskela,
Arktiset Aromit ry
anni.koskela(at)arktisetaromit.fi
+358
40 164 6177