Juolukka on koko Suomessa poimintakypsää
Juolukka kypsyy elokuussa mustikkaa
myöhemmin. Se on nyt kypsää poimittavaksi myös Pohjois-Suomessa. Juolukka sisältää mustikan tapaan runsaasti sinisiä väriaineita
antosyaaneja sekä flavonoleja, kuten kversetiiniä ja myrisetiiniä. Kversetiiniä juolukka
sisältää runsaasati, antosyaaneja kaksinkertaisesti viljeltyyn pensasmustikkaan
verrattuna.
Juolukan sato luonnossa
on suurempi kuin esimerkiksi lakalla, karpalolla tai metsävadelmalla. Joten
poimittavaa riittäisi, mutta pääosin marja jää luontoon. Parhaiten juolukka
viihtyy kosteilla kasvupaikoilla, kuten rämeillä ja rantametsissä. Alueilla, joilla
mustikkasato on tänä kesänä ollut heikko, saattaa juolukkaa löytyä runsaasti
kotipakastimiin kerättäväksi. Juolukka ei ole yhtä hallanarka kukinta-aikana
kuin mustikka.
Juolukka muistuttaa
ulkonäöltään mustikkaa, mutta on suipompi, kookkaampi ja usein hieman kulmikas. Marja on väriltään
harmaansininen ja sisältä mustikkaa vaaleampi. Se on mehukas
ja maultaan mieto. Juolukan marjoja voi syödä sellaisenaan ja sitä voi käyttää puuroissa, keittona tai
mehuna. Se
voidaan pakastaa sellaisenaan tai
keittää marjat hilloiksi ja mehuiksi. Juolukkaa
voi poimia esimerkiksi mustikan kanssa samaan ämpäriin, koska se soveltuu hyvin mustikan tapaan käytettäväksi.
Variksenmarja on myös
kypsää poimittavaksi
Variksenmarja on Arktiset Aromit ry:n teettämien tutkimusten mukaan väestön
keskuudessa edelleen heikosti tunnettu. Se on matala, vaaleanvihreävartinen
aina vihanta varpu. Luonnonvaraisena variksenmarjat kasvavat kaikkialla
Suomessa. Eteläisessä Suomessa marja kasvaa pienempimarjaisena
etelänvariksenmarjana ja pohjoisessa suurempimarjaisena ja runsassatoisempana
Pohjanvariksenmarjana.
Variksenmarja on myös poimintakypsää. Sen satokausi kestää elokuusta
ensilumiin saakka. Marjat ovat kiiltäviä, tummansinisiä tai mustia. Ne
sisältävät kohtuullisesti C-vitamiinia ja runsaasti kuitua.Myös variksenmarja sisältää runsaasti antosyaaneja.
Variksenmarja on monikäyttöinen. Siitä voidaan valmistaa juomia, hilloja,
viinejä ja hyytelöitä sellaisenaan tai yhdistelemällä sitä muiden marjojen
kanssa. Suomessa vain muutamat yritykset käyttävät raaka-aineenaan
variksenmarjaa eli kaarnikkaa. Jotkut yritykset nimittävät variksenmarjaa myös
tunturimustikaksi.
Paitsi kuluttajatuotteita, variksenmarjasta yritysten kannattaisi tehdä
myös tuotteita ravintoloille. Villiruokatuotteet kiinnostavat nyt ravintoloissa
ja marja soveltuu suomalaisena erikoismarjana erinomaisesti suomalaiseen
ruokakulttuuriin.
Suomalaistutkimuksissa variksenmarjan on todettu
estävän ruokamyrkytyksiä aiheuttavan Bacillus-suvun bakteerien kasvua. Norjalainen
tutkimusryhmä puolestaan kartoitti viljojen, juuresten, vihannesten,
palkokasvien, hedelmien ja marjojen antioksidatiivisuutta. Tutkituista
marjoista variksenmarjalla oli ruusunmarjan jälkeen seuraavaksi suurin
kokonaisantioksidanttipitoisuus. Suomalaistutkimuksessa verrattiin 92 kasvikunnan
tuotteen kykyä estää rasvan hapettumista. Marjauutteiden antioksidanttiteho oli
suurempi kuin monien yrtti- ja lääkekasviuutteiden. Tehokkain oli
variksenmarja.
Lisätietoa: Arktiset
Aromit ry. Simo Moisio, puh. 040-5801186