Herkkutatti

Boletus edulis, B. pinophilus, B.reticulatus

Tuntomerkit:
Herkkutatti on kookas, tukeva kovanpuoleinen sieni, jonka lakin pintakelmu on väriltään vaihtelevan ruskea ja kosteana hieman tahmea. Pillistö on tiheää, nuorella sienellä vaalean harmaata, muuttuen myöhemmin kellanvihreäksi. Sienen malto on kiinteää ja pysyvän valkoista. Herkkutatin jalka on väriltään vaalea tai vaaleanruskea. Siinä on usein näkyvissä valkoista verkkokuviointia, joka erottuu parhaiten aivan jalan yläosassa heti lakin alapuolella. Muodoltaan jalka voi olla melko suora tai myös pyöreähkön tynnyrimäinen. Tuoreessa sienessä se on kuitenkin aina tukeva ja kova.

Näköislajit:
Herkkutatin voi joskus sekoittaa sappitattiin (Tylopilus felleus), jonka lakki on kuitenkin aina pehmeämpi. Lakin väri on vihertävänruskea, pillistö pullistuu ja muuttuu vanhemmiten punertavaksi. Samoin lakin malto punertuu leikkauspinnoissa. Sappitatin jalassa on karkeaa vihertävänruskeaa verkkokuviointia. Sieni on pahanmakuinen ja pilaa sieniaterian, jos sitä vahingossa sekoitetaan muiden sienten joukkoon. Sappitatti ei kuitenkaan ole varsinaisesti myrkyllinen.

Kasvupaikat:
Herkkutatti (Boletus edulis) kasvaa havumetsissä, erityisesti tuoreissa kangasmetsissä kuusen seuralaisena. Männynherkkutatti (B.pinophilus) on männyn seuralainen ja esiintyy näin ollen kuivemmilla mailla kuin herkkutatti. Tammenherkkutatti (B.reticulatus) kasvaa lehdoissa tammen juurisienenä. Herkkutattia tavataan lähes koko maan alueella, yleisimmin Etelä- ja Keski-Suomessa. Erityisesti Keski-Suomen itäosat ovat hyviä herkkutatin kasvualueita.

Satoaika:
Sienen satoaika kestää keskikesästä syyskuun loppuun.

Ravintoarvo:
Herkkutatissa on runsaasti kuitua. Se sisältää erityisesti B2-, B3- ja D-vitamiineja sekä folaattia, kaliumia ja seleeniä.

Herkkutatin
ravintotekijöitä (/100 g)
Energia (kJ/kcal) 126/30
Rasva (g) 0,2
Hiilihydraatti (g) 2,4
Proteiini (g) 3,2
Kuitu (g) 3
Kalium (mg) 270
Seleeni (µg) 11
Folaatti, kokonais- (µg) 29,5
Niasiini (B3) NE (mg) 8,41
Riboflaviini (B2) (mg) 0,35
D-vitamiini (µg) 2,6


Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli 2021 

Tuoretta tai pakastettua herkkutattia myytäessä yritykset voivat käyttää ravitsemusväittämiä:

  • Vähäenergiainen (30 kcal/100 g)
  • Runsaskuituinen (10 g/100 kcal)
  • Rasvaton (0,2 g/100 g)
  • Ei tyydyttynyttä rasvaa (<0,1 g/100 g)
  • Hyvä D-vitamiinin lähde/ Paljon D-vitamiinia/ Sisältää runsaasti D-vitamiinia (2,6 µg/100 g)
  • Hyvä seleenin lähde/ Paljon seleeniä /Sisältää runsaasti seleeniä (11 µg/100 g
  • Hyvä niasiinin lähde/ Paljon niasiinia/ Sisältää runsaasti niasiinia (8,41 mg/100 g)
  • Riboflaviinin lähde (0,35 mg/100 g)

Käyttö: 
Aikoinaan 1900-luvun vaihteen tienoilla Itä-Suomesta vietiin herkkutatteja Venäjälle Pietariin, jossa hienosto herkutteli niillä. Nykyisin niitä viedään Suomesta erityisesti Italiaan ja Saksaan. Suomalaiset keräävät herkkutatteja innokkaasti. Sieni paistetaan sellaisenaan tai kuivataan viipaleina ja käytetään herkullisen sienikeiton tai muhennoksen aineksena.

Ruokaohjeita tateista

Huomioitavaa:
Herkkutatti kerää raskasmetalleja, joten keruualueen puhtauteen on kiinnitettävä huomiota. Herkkutatissa on paljon sienisokeri trehaloosia, joka aiheuttaa joillekin vatsaoireita.

 

mannynherkkutatti.jpg

Männynherkkutatti on satoisin kuivilla hiekkapohjaisilla mäntykankailla. 

tammenherkkutatti.jpg

Tammenherkkutatti kasvaa melko yleisenä etelärannikolla.