Kangastatti

Suillus variegatus

Tuntomerkit:
Kuivahkoilla kankailla ja kalliomänniköissä kasvava kangastatti on satoisa, maukas ja helppokäyttöinen ruokasieni. Sienen lakin pinta on kuiva, himmeä ja väriltään kellanruskea. Lakin pinnassa on pieniä mustia pilkkuja. Pillistö on pienisuista, oliivinvihreää ja sinistyy kosketeltaessa usein. Malto on keltaista ja pehmeää ja leikattaessa sinistyvää. Kangastatin jalka on melko lyhyt, tukeva ja lakinvärinen.

Näköislajit:
Kangastattia muistuttava nummitatti (Suillus bovinus) kasvaa samantyyppisillä kasvupaikoilla. Myös se on syötävä sieni, joskaan ei kangastatin veroinen. Nummitatin tunnistaa pilleistä, jota ovat suurempisuisia ja kulmikkaita verrattuna kangastatin pilleihin. Lakki on kiiltävän nahan värinen, eikä malto sinisty. Jalka on ohuempi ja sitkeämpi kuin kangastatilla.

Kasvupaikat:
Kangastatti on männyn seuralainen ja kasvaa yleisenä lähes koko maassa kangasmetsissä.

Satoaika:
Kangastatti kasvaa heinäkuusta lokakuun alkuun.

Ravintoarvo:
Kangastatissa on runsaasti kuitua ja rautaa. Se on myös seleenin ja D-vitamiinin lähde.

Kangastatin ravintotekijöitä (/100 g)
Energia (kJ/kcal)	78/19
Rasva (g)	0,5
Hiilihydraatti (g)	0,8
Proteiini (g)	1,1
Kuitu (g)	3,2
Rauta (mg)	10
Seleeni (µg)	10
D-vitamiini (µg)	1,0

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli 2021 

Käyttö:
Kangastatti sopii käytettäväksi sellaisenaan paistoksiin tai kastikkeisiin. Kuivattuna se on hyvää keitoissa. Sitä voidaan myös säilöä marinadeiksi.

Ruokaohjeita tateista