Tuoksuvalmuska

Tricholoma matsutake

Tuntomerkit:
Tuoksuvalmuska eli matsutake on kookas, voimakkaan tuoksuinen sieni, jota esiintyy männyn seuralaisena koko Suomessa. Lajia kutsutaan myös männyntuoksu-valmuskaksi. Lakin väri vaihtelee tummanruskeasta vaaleanruskeaan tai  se on tervanruskea, ilman punaruskeita sävyjä. Lakin leveys on 6–20 senttiä.
Lakin pinnan myötäisesti kulkee suuria tummanruskeita ja silkkisäikeisiä suomuja. Jalan pituus on 5–20 senttiä ja paksuus 1,5–2,5 senttiä. Jalka on tasapaksu tai alhaalta hieman leveämpi kuin ylhäältä. Jalka on usein myös taipunut, ulottuu syvälle maahan ja on tiukasti maahan kiinnittynyt. Heltat ovat valkoiset ja kolotyviset. Nuorella sienellä helttoja peittää suojuskalvo, joka myöhemmin jättää jalan yläosaan hahtuvaisen renkaan. Renkaan yläpuolelta jalka on valkoinen, alapuolella on ruskeata kuviointia. Malto on kiinteää ja valkoista, hyvin säilyvää.

Näköislajit:
Tunnistamisen kannalta olennaista on tuoksuvalmuskan erityisen voimakas, mausteisen makea tuoksu. Näköislajin kaulusvalmuskan (Tricholoma focale) tuoksu on mieto ja jauhomainen. Kaulusvalmuskan jalka on alaspäin kapeneva ja heikosti maahan kiinnittynyt, toisin kuin tuoksuvalmuskalla. Kaulusvalmuska vaihtelee väriltään ketunpunaisesta tummaan punaisenruskeaan. Kaulusvalmuska on myös kooltaan pienempi kuin tuoksuvalmuska. Kaulusvalmuska ei sovellu ruokasieneksi.

Kasvupaikat:
Todennäköisesti lajia esiintyy yleisimmin Pohjois-Suomessa. Parhaat kasvupaikat ovat hiekkapohjaisia männiköitä, joissa on vanha ja harva puusto, ohut humuskerros ja usein myös jäkäläesiintymiä.

Satokausi:
Satokausi alkaa heinäkuun lopulla ja jatkuu lokakuun alkuun saakka.

Käyttö:
Tuoksuvalmuskaa ei tarvitse ryöpätä ennen ruoaksi valmistamista. Se sopii hyvin pannulla haudutettavaksi, muhennokseksi, grillattavaksi, kastikkeisiin ja keittoihin. Erityisesti japanilaiset arvostavat tuoksuvalmuskaa suuresti. Japanilaiset ovat kiinnostuneita nuorista tuoksuvalmuskoista, joiden lakki ei ole vielä auennut.

Ruokaohjeita tuoksuvalmuskasta

 

Nuoressa sienessä jalasta lakin reunaan yltää helttoja peittävä suojuskalvo.