Voikukka

Taraxacum spp.

Tuntomerkit:
Voikukalla on useita satoja alalajeja. Se on 10–40 cm korkea monivuotinen ruoho. Pariliuskaiset lehdet ovat ruusukkeena varren tyvessä tukevan ja pystyn juuren niskassa. Ruusukkeen keskellä on lehdetön vain yhteen mykeröön päättyvä ontto, vaalea ja pehmeähkö vana. Kasvin vihreissä osissa on runsaasti valkoista maitiaisnestettä.

Kasvupaikat:
Voikukka esiintyy usein ihmistoiminnan piirissä, kuten niityillä, pientareilla ja joutomailla. Myös monia alkuperäisiä pikkulajeja kasvaa mm. rannoilla ja kosteikoissa. Voikukka on yleinen koko maassa. Eräät alkuperäiset voikukkalajit merenrannoilla ja Lapin puronvarsilla ovat harvinaisia, eikä niitä saa kerätä. Salaattivoikukkaa voidaan viljellä ravinteikkaassa ja multavassa kasvualustassa.

Sato:
Lehdet kerätään keväällä ja alkukesällä ennen kukintaa lehtien ollessa 10–15 cm kooltaan. Lehdistä kerätään käsin tai saksilla katkaisemalla vain 2/3 latvaosasta. Viljelmillä käytetään korjuukoneita. Etelä-Suomessa lehtien keruuaika on ennen juhannusta, Pohjois-Suomessa ennen heinäkuun puoliväliä. Juuret kerätään joko keväällä ennen kukintaa tai myöhään syksyllä lehtien lakastuessa. Mykeröt poimitaan niiden avauduttua ja mykerönuput mahdollisimman nuorina. Juuret kaivetaan lapiolla tai juurtennostokoneella.

Ravintoarvo:
Voikukasta saa paljon ravintokuitua. Se on myös hyvä kalsiumin, kaliumin ja seleenin sekä B6-, B2-, B1-, A-, C- ja E-vitamiinin lähde.

Voikukan ravintotekijöitä (/100 g)	Nuppu ja lehti	Lehti	Nuppu
energia (kcal)	43	38	48
rasva (g)	0.7	0.2	1.2
hiilihydraatti (g)	2.1	2.2	1.9
proteiini (g)	3.3	3.1	3.5
kuitu (g)	7.9	7.7	8.2
Ca (mg)	93	120	65
Fe (mg)	1.2	1.3	1.1
K (mg)	595	690	500
Mg (mg)	46.5	52	41
Na (mg)	1.1	1.2	0.9
P (mg)	63.5	48	79
Se (µg)	10	10	10
Zn (mg)	0.5	0.4	0.5
folaatti (µg)		27
B3 (mg)		0.8
B6 (mg)		0.25
B2 (mg)		0.26
B1 (mg)		0.2
A-vitamiini RAE (µg)		506
karotenoidit (µg)		6.338
C-vitamiini (mg)	32.0	40.8	23.3
E-vitamiini (mg)		3.4

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli 2021

Käyttö:
Lehdissä on voimakas, pippurisen kirpeä, usein kitkerä maku. Lehdistä kannattaa poistaa keskellä oleva karvas lehtiruoti. Lehdet käytetään tuoreina, kuivattuina tai pakastettuina salaatteihin, yrttisilppuun, muhennoksiin, keittoihin ja viherjauheena. Juuria voi käyttää lisäkkeeksi keittoihin, patoihin, muhennoksiin, mausteeksi kaljaan tai muihin juomiin, paahdettuna kahvinkorvikkeeksi, jauhettuna jauhojen jatkeena leivontaan ja puuroihin. Mykerönuput sopivat munakkaaseen ja säilöttynä kapristen tavoin. Mykeröistä voi valmistaa simaa tai viiniä.

Ruokaohjeita voikukasta

Kaupallinen elintarvikekäyttö:
Koko kasvi soveltuu elintarvikekäyttöön.

Huomioitavaa:
Voikukka kerää raskasmetalleja, joten keruualueen puhtauteen on kiinnitettävä erityistä huomiota.