Kumina

Carum carvi

 

Tuntomerkit:
Kumina on 30-60 cm korkea kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi. Varsi on kalju, ontto, särmikäs ja haarova, lehdet pitkäruotisia, 2-3 kertaan parilehdykkäisiä, lehdykät kapealiuskaisia. Kukinto on kerrottu sarja, teriö valkoinen, harvoin punertava. Hedelmät kovat, ruskeat, kapeaharjuiset, rikottuina voimakkaan kuminantuoksuiset.

Näköislajit:
Pukinjuuren (Pimpinella saxifraga) kukinto on samantapainen kuin kuminalla, mutta lehdet ovat leveämpiliuskaiset ja aluslehdet parilehdykkäiset. Siankärsämön (Achillea millefolium) lehdet ovat hienoliuskaiset ja hyvin voimakastuoksuiset.

Kasvupaikat:
Kumina viihtyy avoimilla paikoilla: pihakedoilla, pientareilla, laitumilla ja tienvarsilla. Se on viljelykarkulainen ja yleinen kulttuurin seuralainen Etelä- ja Keski-Suomessa, harvinainen Lapissa. Kuminaa on viljelty jo kivikaudella.

Sato:
Kuminan siemenet kerätään heinä-elokuussa.

Kotitalouskäyttö:
Aromikkaita siemeniä käytetään mausteena ruoanlaitossa ja leivonnassa.

Kaupallinen elintarvikekäyttö:
Siemenet soveltuvat kaikkeen elintarvikekäyttöön.

Huomioitavaa:
Kumina on luonnonyrtti, josta on tullut tärkeä viljelykasvi. Suomi on maailman suurin kuminan tuottaja. Pääosa sadosta menee vientiin. Kuminaa on käytettävä varoen, sillä kuminaöljy saattaa suurissa määrin käytettynä aiheuttaa maksa- ja munuaisvaurioita.