Lakka

Rubus chamaemorus

Tuntomerkit:
Lakka eli hilla eli suomuurain on monivuotinen, 10–25 cm korkea, kaksilehtinen ja yksikukkainen ruoho, jonka maavarsi on rönsymäinen ja puutunut. Lehdet ovat kurttuisia ja munuaismaisia. Yksikukkaiset 1–3 -lehtiset kukkaversot ovat joko hede- tai emikukkaisia eli laji on kaksikotinen. Kukat ovat valkoisia ja kukinta-aikaa on kesäkuu. Marja on kypsänä tavallisesti keltainen, mehukas, maukas ja tuoksuva.

Kasvupaikat:
Lakka kasvaa koko Suomessa, mutta runsaimmin se marjoo Kainuussa ja Lapissa.
Lakkaa on pidetty luonnontilaisten soiden kasvina, mutta sitä esiintyy myös uusien metsäojien ja soita halkovien metsäteiden reunoilla, jossa laji marjoo jonkin aikaa. Pääsadot saadaan kuitenkin Pohjois-Suomen ojittamattomilta suoalueilta.

Sato:
Lakka kukkii aikaisin kesäkuussa, etenkin Pohjois-Suomessa, missä yöhalla voi palelluttaa kukat. Lakan satojen suureen vuosivaihteluun vaikuttaa aikainen kukinta myös kasvin kaksikotisuus. Lajin riesana erityisesti Pohjois-Suomessa on raakileaikaan myös lakan lehtiä syövä hillakuoriainen. Lakan marjasadon poiminta alkaa Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälissä, Pohjois-Suomessa elokuun alussa. Ravinnoksi kerättävien lehtien tulee olla puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia.

Käyttö:
Lakan lehdet sopivat hyvin teenkaltaisten yrttijuomien raaka-aineeksi. Lakkoja käytetään marjoina, mehuina, keittoina ja hillona. Lakkoja säilötään pakastamalla, keittämällä ja mehuna. Lakan varret lehtineen ja marjoineen sopivat myös juhlaviksi koristeiksi.

Lakan lehdet sopivat hyvin yrttijuomien raaka-aineeksi.