Valkoapila

Trifolium repens

Tuntomerkit:
Valkoapila on 10–20  cm korkea monivuotinen ruoho. Lehdet ovat kolmisormiset ja kukintovarsi lehdetön vana. Kukinto on pallomainen ja valkoinen.

Kasvupaikat:
Yleinen lähes koko maassa, mutta Lapissa paikoittainen ja pohjoisimmassa osassa harvinainen. Se on myös yleisesti viljelty nurmikkokasvi.

Sato:
Lehtiä, nuoria latvuksia ja kukintoja kerätään alkukesällä. Lehdet kerätään ennen kukkimista ja kukinnot kukkien avauduttua. Lehdet ja kukinnot irrotetaan tai leikataan kokonaisina. Kuivaamisen jälkeen lehdet ja kukinnot voidaan irrottaa musertamalla.

Ravintoarvo:
Valkoapila on hyvä C-vitamiinin, raudan ja kalsiumin lähde.

 

Valkoapilan ravintotekijöitä (/100 g)
proteiini (g)	2.5
Ca (mg)	150
Fe (mg)	5-39.3
K (mg)	270
Mg (mg)	29
P (mg)	46
Zn (mg)	0.4-0.8
C-vitamiini (mg)	95.5

Lähde: Piippo Sinikka: Villivihannekset. Minerva Kustannus Oy 2016.

Käyttö:
Apilan maku on pehmeän mieto ja hunajainen. Kukinnot sopivat yrttijuomaksi. Kukinnot ja lehdet sopivat mm. keittoihin, muhennoksiin, pannukakkuun ja leipään. Lehtiä voi käyttää tuoreena, kuivattuna tai pakastettuna, myös salaattiin ja yrttisilppuun. Kukkia voi käyttää koristeina.

Kaupallinen elintarvikekäyttö:
Valkoapilan maanpäällisiä osia käytetään ravintolisissä, yrttiteenä, mausteena ja annoskoristeina.

Huomioitavaa:
Apilaa ei suositella käytettävän suuria määriä.