Mustaherukka

Ribes nigrum

mustaherukanlehti.jpg

Tuntomerkit:
Mustaherukka on 1-1,5 m korkea pensas. Terttukukinto on vihertävä, vaatimaton ja nuokkuva. Lehdet ovat melko pitkäruotisia, voimakkaasti tuoksuvia. Lapa on kourasuoninen, 3–5-liuskainen, herttatyvinen, hammaslaitainen, päältä kalju, alta karvainen ja keltanystyinen. Lehtien alapinnalla olevista nystyistä aiheutuu lajille tyypillinen ominaistuoksu.

Näköislajit:

Punaherukka ja muut herukat, taikinamarja (Ribes alpinum) ja koiranheisi (Viburnum opulus) voidaan erottaa mustaherukasta lehtien tuoksun perusteella. Koiranheisi on Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa melko yleinen 1–4 metriä korkea pensas, jota viljellään myös koristekasvina. Sillä on sormiliuskaiset vaahteraa muistuttavat lehdet ja punaiset marjat, jotka raakana voivat aiheuttaa vakavia vatsa- ja suolistotulehduksia.

Kasvupaikat:
Mustaherukalle mieluisia kasvupaikkoja ovat lehtokorvet, puronvarsilehdot, jokien ja purojen varret, merenrantapensaikot ja -kivikot. Mustaherukka on alkuperäinen pensas Suomen luonnossa, vaikka se nykyisin on useimmiten levinnyt luontoon viljelmiltä. Se on yleisin Etelä-Suomessa ja se esiintyy vain paikoitellen Oulun läänin pohjoispuolella.

Sato:
Mustaherukasta voi kerätä myyntiin lehtiä ja marjoja. Lehdet kerätään kesä-heinäkuussa yksitellen ilman lehtiruotia. Lehtien tulee olla puhtaita, terveitä ja vahingoittumattomia sekä kauniin vihreitä. Lehtiruoteja ei kerätä lehtien mukaan. Myyntiä varten luonnonyrttien sekaan voi kerätä myös luonnonmukaisesti viljeltyä mustaherukkaa. Härmäisten lehtien keräämistä on varottava. Lehtien keruu luonnonvaraisista pensaista on sallittu vain Itä-Suomessa. Lehtiä ei tule kerätä suuria määriä samasta pensaasta, sillä keruu voi heikentää pensasta. Mustat mehevät pohjusmarjat kypsyvät elokuussa.

Käyttö:
Lehdet sopivat yrttijuomaan, simaan, booleihin ja kurkkusäilykkeisiin. Kuivatut marjat leivontaan rusinoiden ja viikunoiden tapaan.