Mesimarja

Rubus arcticus

mesimarja_y.jpg

Tuntomerkit:
Mesimarja on monivuotinen ruoho, jonka varsi on pysty, 10–25 cm korkea ja maanpäällinen verso rönsytön ja piikitön. Lehdet ovat kolmisormisia, vihreitä tai usein valoisilla paikoilla punaruskeita. Punaisia tai violetinpunaisia kukkia on tavallisesti yksi tai kaksi. Kukinta-aikaa on kesä-heinäkuu. Hedelmä on tummanpunainen, vihertävä, ruskehtava tai mustahko, hyvänmakuinen ja hienotuoksuinen kerrannaisluumarja. Poimittaessa kanta ei irtoa, vaan se on lujasti kiinni marjassa.

Näköislajit:
Mesimarjaa muistuttava lillukka (Rubus saxatilis) kasvattaa rönsyjä ja kukat ovat valkoiset. Ahomansikka (Fragaria vesca) eroaa mesimarjasta mm. varren, lehtiruotien sekä lehdyköiden karvaisuuden perusteella.

Kasvupaikat:
Mesimarja kasvaa koko Suomessa, mutta yleisin se on maan keskiosissa vyöhykkeellä, joka ulottuu Kuopiosta Kemiin. Mesimarja kasvaa lehtomaisissa kangasmetsissä, ravinteikkailla korpisoilla, kosteilla niityillä, rannoilla, ojan- ja puronvarsilla sekä hakkuualueilla ja raivattujen peltojen pientareilla tai vanhoilla laidunmailla.

Sato:
Hyödynnettäviksi sopivat versot, lehdet, marjat ja marjojen kannat. Lehdet kerätään kesäkuulla ennen kukintaa. Versot katkaistaan kokonaisina alimman lehden tyvestä. Samasta emoyksilöstä suvuttomasti syntyneet kasvustot voivat jäädä marjattomiksi, sillä osa mesimarjoista ei kykene itsepölytykseen. Mesimarjan kukinta ja pölytys vaativat onnistuakseen sopivaa lämpötilaa ja kosteutta. Mesimarjan sato on parhaimmillaan heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin.

Käyttö:
Mesimarjan lehdistä ja perattujen marjojen kannoista saadaan yrttijuoma-ainesta joko sellaisenaan tai hiostettuna. Lehtiä voidaan myös pakastaa. Mesimarjat poimitaan kantoineen. Mesimarja on erittäin herkästi pilaantuva marja, joka ei kestä varastointia tuoreena. Marja on erittäin hyvänmakuinen ja hienotuoksuinen. Sitä pidetäänkin Pohjolan jaloimpana marjana. Lajin aromit ovat niin voimakkaita, että marjaa käytetään mausteena esimerkiksi omena-, vadelma-, puna- ja valkoherukkasäilykkeissä. Mesimarjoja käytetään myös tuoreina marjoina, jälkiruokiin ja teen mausteeksi. Mesimarja voidaan säilöä mehuna, hillona tai pakastettuna. Mesimarjan lehdet sopivat myös salaattien raaka-aineeksi.