Lillukka

Rubus saxatilis

Tuntomerkit:
Lillukan varsi on pysty, 10–35 cm korkea, karhea ja harvakseltaan hienopiikkinen. Tyveltä lähtee jopa monimetrisiä rönsyjä, jossa on kukattomia juurehtivia ruusukkeita. Lehdet ovat kolmisormisia ja lehdykät toistamiseen teräväsahaisia. Kukinto on 3–15 -kukkainen viuhko ja terälehdet ovat valkoiset. Lillukan kukinta-aikaa on kesäkuu. Hedelmä on kirkkaanpunainen ja raikkaan hapahko, 1–5-osainen kerrannaisluumarja. Pohjois-Suomessa tavataan kantalajiensa seurassa tai usein aivan itsenäisinä kasvustoina mesimarjan ja lillukan risteymää, mesilillukkaa, joka on kuitenkin tavallisesti hedelmätön.

Näköislajit:
Mesimarja (Rubus arcticus) muistuttaa lehdiltään lillukkaa, mutta mesimarjan kukat ovat punaiset ja versot rönsyttömät. Ahomansikalla (Fragaria vesca) on yhteen kertaan sahalaitaiset lehdet; lillukalla lehdet ovat toistamiseen terävästi sahalaitaisia.

Kasvupaikat:
Lillukka on yleinen koko maassa ja eniten sitä esiintyy Järvi-Suomessa ja sen eteläpuoleisilla, ravinteisilla metsien kivennäismailla. Lillukka kasvaa pääasiassa lehdoissa sekä lehtomaisilla ja tuoreilla kankailla sekä vesistöjen rannoilla, korpisoilla ja kallio- ja rinnemetsissä.

Sato:
Lillukasta käytetään lehtiä ja joskus myös marjoja. Lehdet kerätään alkukesällä ennen kukintaa, mutta rönsyistä saa satoa myöhemminkin. Lehdet irrotetaan käsin tai saksilla siten, että ruotia tulee mukaan mahdollisimman vähän. Ne kuivataan tuoreena tai hiostettuna. Lehtien tulee olla puhtaita, nuoria, terveitä ja vahingoittumattomia. Lillukan ja mesimarjan risteymää eli mesilillukkaa voidaan kerätä lillukan lehtien joukkoon. Lillukka marjoo runsaimmin harvennus- ja päätehakkuiden jälkeisillä, valoisilla ja puolivarjoisilla kasvupaikoilla. Muualla marjominen on yleensä heikkoa. Lillukanmarjojen paras poiminta-aika kestää heinäkuun loppupuolelta syyskuuhun.

Käyttö:
Juomayrttinä lillukan lehdet ovat satoisia ja hyvänmakuisia, joten lehtiä kannattaa kerätä varastoon talven varallekin. Varsinkin hiostetut lehdet ovat maukkaita juoma-aineksia. Lillukan marja sopii käytettäväksi muiden marjojen joukossa ja marjoja voidaan säilöä pakastettuna, keitettynä hyytelönä tai hillona. Teollisuuden tarpeisiin lillukan marjasato ei riitä.