Mesimarja

Rubus arcticus

Tuntomerkit:
Mesimarja on monivuotinen ruohokasvi, jonka varsi on 10–25 cm korkea ja pysty. Hammaslaitaiset lehdet ovat kolmilehdykkäisiä ja väriltään vihreitä. Mesimarja on sekä hyönteis- että itsepölytteinen. Punaiset tai violetinpunaiset kukat ovat tavallisesti yksittäin. Kukinta-aikaa on kesä-heinäkuu. Marja on tummanpunainen, vihertävä, ruskehtava tai mustahko, hyvänmakuinen ja hienotuoksuinen kerrannaisluumarja. Poimittaessa kanta ei irtoa, vaan se on lujasti kiinni marjassa.

Näköislajit:
Lillukan (Rubus saxatilis) kukat ovat valkoiset ja helakanpunainen kerrannaisluumarja koostuu vain muutamasta suurisiemenisestä luumarjasta.

Kasvupaikat:
Mesimarja kasvaa koko Suomessa, mutta yleisin se on maan keskiosissa vyöhykkeellä, joka ulottuu Kuopiosta Kemiin. Mesimarja kasvaa lehtomaisissa kangasmetsissä, ravinteikkailla korpisoilla, kosteilla niityillä, rannoilla, ojan-, puron- ja tienvarsilla sekä hakkuualueilla ja raivattujen peltojen pientareilla tai vanhoilla laidunmailla. Mesimarja on hyötynyt aikoinaan metsien laidunnuksesta ja kaskeamisesta. Nykyinen tehokas maan- ja metsänmuokkaus on haitallista mesimarjan kasvun kannalta, jolloin myös luontaiset kasvupaikat ovat vähentyneet.

Satokausi:
Mesimarjan vuosittaiset satovaihtelut ovat erittäin suuria. Parhaiten mesimarja tuottaa satoa kapealla Kaakkois-Suomesta Oulun seudulle ulottuvalla vyöhykkeellä. Samasta emoyksilöstä suvuttomasti syntyneet kasvustot voivat jäädä marjattomiksi, sillä osa mesimarjoista ei kykene itsepölytykseen. Mesimarjan kukinta ja pölytys vaativat onnistuakseen sopivaa lämpötilaa ja kosteutta. Mesimarjan sato on parhaimmillaan heinäkuun puolivälistä syyskuun alkuun.

Ravintoarvo:
Mesimarja sisältää eniten ellagitanniineja verrattuna muihin kerrannaisluumarjoihin: lakkaan ja vadelmaan. Marja on myös C-vitamiinipitoinen.

Mesimarjan ravintotekijöitä (/100 g)
Rasva (g)	1,6
C-vitamiini (mg)	20,8

Lähde: Piippo S. Suomalaiset marjat. Minerva Kustannus Oy 2010.

Käyttö:
Mesimarjat poimitaan kantoineen. Mesimarja on erittäin herkästi pilaantuva marja, joka ei kestä varastointia tuoreena. Marja on erittäin hyvänmakuinen ja hienotuoksuinen. Sitä pidetäänkin Pohjolan jaloimpana marjana. Lajin aromit ovat niin voimakkaita, että marjaa käytetään mausteena esimerkiksi omena-, vadelma-, puna- ja valkoherukkasäilykkeissä. Mesimarjoja käytetään myös tuoreina marjoina, jälkiruokiin ja teen mausteeksi. Mesimarja voidaan säilöä mehuna, hillona tai pakastettuna.

Mesimarja kukkii kesä-heinäkuussa.