Marjasanasto

Marjoihin liittyy runsaasti erilaisia, myös vieraalta kuulostavia termejä. Tästä sanastosta löydät erilaisille termeille selityksen.

A

Antioksidantti on kemiallinen yhdiste, joka estää toisten yhdisteiden hapettumista. Antioksidantit ovat laaja joukko erilaisia yhdisteitä. Esimerkiksi A-, C- ja E-vitamiinit ja monet marjojen sisältämistä fenolisista yhdisteistä ovat antioksidantteja. Joitakin marjojen antioksidantteja pidetään terveysvaikutteisina.

Antioksidanttiaktiivisuus kertoo antioksidantin kyvyn estää toisten yhdisteiden hapettumista. Esimerkiksi marjojen fenolisten yhdisteiden antioksidanttiominaisuudet poikkeavat toisistaan, jotkin yhdisteet ovat toisia aktiivisempia. Tämän vuoksi ei kannata kiinnittää huomiota liiaksi antioksidanttien kokonaismäärään vaan niiden yhteenlaskettuun tehoon.

Antosyaani, antosyanidiini fenolinen yhdiste, joita esiintyy kasvien solunesteessä. Ovat väriltään voimakkaan punaisia, sinisiä ja violetteja. Väri vaihtelee happamuuden mukaan. Marjojen antosyaanien osuus fenolisista yhdisteistä vaihtelee; mustikalla suurin osa fenolisista yhdisteistä on antosyaaneja, puolukalla puolestaan näitä yhdisteitä on vähemmän. Marjoista uutettuja antosyaaneja ollaan kiinnostuneita käyttämään elintarvikkeiden väriaineena synteettisten antosyaanien sijasta. Antosyaaneja pidetään terveysvaikutteisina. Marjojen väri kertoo niiden antosyaanipitoisuudesta. Eniten antosyaaneja sisältävät tummansiniset marjat kuten mustikka, variksenmarja, mustaherukka ja juolukka, punaisissa marjoissa niitä on vähemmän ja keltaisissa ja värittömissä marjoissa hyvin vähän tai ei ollenkaan.

Antosyanidiini on antosyaanin flavonoidiosa.  Antosyaanissa flavonoidiosaan on kiinnittynyt sokeri (antosyaani = antosyanidiini + sokeri). Antosyanidiinit ovat sellaisenaan pysymättömiä, mutta sokeriosa tekee niistä pysyvämpiä. Siksi antosyanidiinit ovat kasveissa sokeriyhdisteinä eli antosyaaneina.

A-vitamiini on rasvaliukoinen, ihmiselle välttämätön ravintoaine, joka osallistuu näköaistimuksen syntyyn hämärässä. Sitä tarvitaan myös solujen kasvuun ja erilaistumiseen. A-vitamiini on yleisnimitys joukolle yhdisteitä, joilla on samanlainen biologinen vaikutus. Tavallisin muoto on alkoholimuoto retinoli. A-vitamiinin esiasteita ovat karoteenit ja kryptoksantiinit. Näiden yhdisteiden määrä ravinnossa ilmoitetaan retinoliekvivalentteina (RE). Päivittäiset saantisuositukset ovat naisille 700 ja miehille 900 RE. Suomalaisessa ruokavaliossa 30 % A-vitamiinista saadaan liha- ja kananmunaruoista ja 30 % kasviksista ja perunaruoista. Luonnonmarjoista eniten A-vitamiinin esiastetta karotiinia sisältävät lakka, juolukka ja mustikka.

B

Bentsoehappo on luonnollinen, marjojen sisältämä happo. Bentsoehappo estää tehokkaasti homeiden ja bakteerien kasvua ja suojaa siten marjaa taudeilta ja parantaa sen säilyvyyttä. Luonnonmarjoistamme bentsoehappoa on runsaimmin puolukassa, lakassa ja karpalossa, mikä parantaa näiden marjojen säilyvyyttä. Varsinkin puolukkaa voidaan säilöä survoksena viileässä kevääseen bentsoehapon ansiosta.

B-vitamiinit ovat ryhmä vesiliukoisia, toisistaan kemialliselta rakenteeltaan poikkeavia vitamiineja, joihin kuuluvat tiamiini (B1), riboflaviini (B2), niasiini (B3), pantoteenihappo (B5), pyridoksiini (B6), biotiini (B7), foolihappo (B9) ja syanokobalamiini (B12). Nämä yhdisteet osallistuvat mm. energia-aineenvaihduntaan. B6-vitamiinin saantisuositus on naisilla 1,2-1,3 mg ja miehillä 1,6  mg päivässä ja foolihapon naisilla 300-400 µg ja miehillä 300 µg. Suomalaisessa ruokavaliossa pyridoksiinista 27 % saadaan liha- ja kananmunaruoista, 19 % leivistä ja viljavalmisteista sekä 14 % marjoista ja hedelmistä. Folaatista 40 % saadaan leivistä ja viljavalmisteista, 15 % liha- ja kananmunaruoista ja  13 % hedelmistä ja marjoista. Marjat sisältävät hieman pyridoksiinia eli B6-vitamiinia sekä foolihappoa, joita tarvitaan aminohappojen aineenvaihdunnassa.

C

C-vitamiini on kasvikunnan tuotteista saatava antioksidanttinen yhdiste, joka vaikuttaa elimistössämme solujen hapetus-pelkistysasteeseen ja monien entsyymien muodostumiseen sekä parantaa raudan imeytymistä. Suomalainen saa marjoista ja hedelmistä 58 % ja kasviksista 12 % nauttimastaan C-vitamiinista. C-vitamiinin saantisuositus on 75 mg päivässä. Tämän määrän saa syömällä esimerkiksi vajaan desilitran tyrniä tai noin 1,5 dl lakkaa.

D

D-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista rasvaliukoisista vitamiineista. D-vitamiini vaikuttaa fosforin ja kalsiumin toimintaan hormonin tavoin. Ihminen pystyy itsekin tuottamaan D-vitamiinia auringon valon avulla. Talvisaikaan ravinnosta saatavan D-vitamiinin saannin tärkeys korostuu. Tämänhetkiset viralliset saantisuositukset ovat sekä naisilla että miehillä 7,5 µg päivässä. Suomalaisen ruokavalion tärkeimmät D-vitamiinilähteet ovat kalaruoat (45 %), ravintorasvat (21 %) sekä nestemäiset maitovalmisteet (vuodesta 2003 lähtien). Marjoissa ei ole D-vitamiinia.   Metsäsienet, erityisesti suppilovahvero ja kantarelli, ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä. D-vitamiini on kasvikunnan tuotteissa D2 vitamiinina eli ergokalsiferolina, joka on myös elimistön hyödynnettävissä.

E

Ellagitanniini  on määrältään merkittävä luonnonmarjoissa esiintyvä fenolinen tanniiniyhdiste ja sen on havaittu estävän haitallisten suolistobakteerien,  mm. salmonellan, stafylokokki- ja kampylobakteerien kasvua. Eniten ellagitanniinia sisältävät kerrannaisluumarjat lakka, vadelma ja mesimarja sekä jonkin verran sitä on myös mansikassa.

E-vitamini on rasvaliukoinen, ihmiselle välttämätön ravintoaine, joka ehkäisee rasvojen ja proteiinien hapettumista elimistössä. Luonnollisessa muodossa ravinnossa esiintyvä E-vitamiini toimii elimistössä tehokkaimmin, sillä se koostuu useista eri E-vitamiinimuodoista, tokoferoleista ja tokotrienoleista. Päivittäiset saantisuositukset ovat naisille 7,5 ja miehille 10 mg. Suomalaisessa ruokavaliossa E-vitamiinista 28 % leivistä ja viljavalmisteista sekä 16 % kasvirasvalevitteistä. Marjoista E-vitamiinia sisältävät eniten tyrnimarja ja lakka (3 mg /100 g). Erityisesti marjojen siemenöljy sisältää runsaasti erilaisia E-vitamiiniyhdisteitä.

F

Fenoliset yhdisteet (fenoliyhdisteet, polyfenolit) toimivat kasveissa väripigmentteinä, suojaavat liialliselta UV-säteilyltä ja tuhohyönteisiltä, suojelevat viruksilta, bakteereilta ja sieniltä sekä toimivat kasvihormoneina. Fenolisilla yhdisteillä on useissa tutkimuksissa havaittu olevan myös monia ihmisen terveydelle hyödyllisiä vaikutuksia. Fenolisten yhdisteiden on havaittu koeputkiolosuhteissa ehkäisevän hapetusreaktioita. Lisäksi fenolisilla yhdisteillä on tutkimuksissa havaittu syöpäkasvaimen kasvua ehkäiseviä sekä virusten ja bakteerien kasvua hillitseviä vaikutuksia. Lukuisat fenoliset yhdisteet voidaan jakaa flavonoideihin, fenolihappoihin, lignaaneihin ja tanniineihin.

Flavonoidit ovat kasveissa esiintyviä fenoliyhdisteitä, jotka saattavat ehkäistä syöpää. Nykyään tunnetaan yli 4 000 erilaista flavonoidia. Niitä on muun muassa marjoissa, teessä ja hedelmissä. Flavonoidit antavat kasveille, niiden kukille, hedelmille, siemenille ja myös puun kaarnalle niiden värin sekä suojelevat kasveja ultraviolettisäteilyn haitoilta. Flavonoidit luokitellaan kemiallisen rakenteensa mukaan alaryhmiin: flavonolit, flavonit, flavanonit, flavanolit, isoflavonoidit ja antosyanidiinit.

Flavonolit ovat flavonoidiluokka, joissa runkona on 3-hydroksiflavonodi. Flavonoleja ovat mm. kversetiini, myrisetiini ja kemferoli. Esimerkiksi juolukka ja tyrni sisältävät runsaasti flavonoleja.

H

Haravapoimuriksi  kutsutaan lyhytvartista, haravannäköistä poimintavälinettä. ”Haravanpiikkeinä” on samanlaiset metallipiikit kuin tavallisessa poimurissa. Marjojen poiminta haravapoimurilla on selkää säästävää, mutta vaatii harjoittelua. Haravapoimurin lisäksi poiminnassa käytetään isoja saaveja (usein 40 litran vetoisia), joihin marjat riivitään ripeällä liikkeellä. Saavia pidetään toisessa kädessä ja haravapoimuria toisessa. Haravapoimurilla poimitut marjat ovat roskaisempia kuin tavallisella poimurilla poimitut, mutta marjasaalista karttuu kokeneella poimijalla huomattavasti perinteistä menetelmää nopeammin.

Hilla on lakan yksi nimitys. Lakkaa kutsutaan myös suomuuraimeksi ja valokiksi.
Hivenaineet eli mikrokivennäisaineet ovat yhdisteitä, joita elimistössä on hyvin vähän, alle 0,01 % kudosten kuivapainosta. Hivenaineita tarvitaan erittäin pieniä määriä erilaisiin toimintoihin, pääasiassa entsyymien ja hormonien rakenneosina. Tällaisia yhdisteitä ovat rauta, kromi, koboltti, kupari, fluori, jodi, mangaani, molybdeeni, nikkeli, sinkki, pii, tina ja vanadiini. Marjat sisältävät runsaasti hivenaineita niiden energiamäärään nähden.

K

Kaarnikka on variksenmarjan toinen nimi.

Kaliumia tarvitaan elimistössä säätelemään happo-emästasapainoa ja lihasten hermojen ärtyvyyttä. Kalium luetaan kivennäisaineisiin, ja sen päivittäinen saantisuositus on naisilla 3,1 g ja miehillä 3,5 g. Suomalaisessa ruokavaliossa saadaan kaliumista 20 % perunoista ja kasviksista, 17 % maidosta ja maitovalmisteista ja 14 % liha- ja kananmunaruoista. Luonnonmarjoista pihlajanmarja sisältää runsaimmin kaliumia, 330 mg/100 g.

Kemferoli on flavonoli-yhdiste.

Kivennäisaine on epäorgaaninen alkuaine, jota tarvitaan elintoimintojen ylläpitämiseen. Ihmiselle tarpeellisia kivennäisaineita on yli 20. Marjat sisältävät energiamääräänsä nähden runsaasti kivennäisaineita. Kaliumia saa runsaimmin pihlajanmarjasta ja mustaherukasta.

Kuitu, ravintokuitu on joukko kemialliselta rakenteeltaan eroavia hiilihydraatteja, jotka eivät pilkkoudu ja imeydy ihmisen ruuansulatuksessa. Nämä polysakkaridit toimivat kasvien soluseinien rakenneosana ja edistävät ruoansulatusta. Ravitsemussuositusten mukaan ihmisen tulisi saada päivittäin vähintään 25-35 g ravintokuitua. Marjat sisältävät kuitua 2,5 - 6,5 %. Luonnonmarjoista eniten kuitua on lakassa, tyrnissä ja pihlajanmarjassa.

Kversetiini on flavonoli eli fenoliyhdiste. Kversetiinillä on havaittu mm. hapettumista estäviä ja allergisia reaktioita ehkäiseviä vaikutuksia. Karpalo, juolukka, puolukka ja variksenmarja sisältävät eniten flavonoleja, pääasiassa kversetiiniä.

K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka on välttämätön veren hyytymistekijöiden muodostumiselle. Hyviä lähteitä ovat vihreät lehtikasvikset sekä kasviöljyt ja maksa. Kasviksissa K-vitamiini esiintyy fyllokinonina ja lihassa menakinonina. Myös ihmisen paksusuolen bakteerit tuottavat menakinoni-muotoista K-vitamiinia. K-vitamiinin puutos on harvinaista. Luonnonmarjoista pihlajanmarja, tyrni ja vadelma sisältävät eniten K-vitamiinia.

Käsipoimuri, poimuri nopeuttaa marjojen keräämistä varvuista, mutta se soveltuu marjojen keräämiseen myös marjapensaista. Poimuria liikutellaan rauhallisesti toisella kädellä, ja toisella ohjataan marjaisia varpujen latvoja poimurin piikkeihin. Poimuriin voi kerätä sen koosta riippuen noin 1-2 litraa marjoja. Poimurin piikit ovat joko metallisia tai muovisia, ja rungon materiaali voi olla muovia, metallia tai vaneria. Ensimmäiset käsipoimurien kehikot olivat vanerista ja pohja oli kankainen. Seuraavaksi tulivat kokonaan metalliset poimurit, ja lopulta kehikkoa alettiin valmistaa muovista.

L

Lignaanit ovat fenolisia kasviestrogeenejä, jotka muuttuvat ihmisen elimistössä suolistobakteerien toimesta enterolaktoniksi. Enterolaktonin on tutkittu ehkäisevän hormoniperäisten syöpien sekä sydän- ja verisuonitautien kehittymistä. Luonnonmarjoista puolukka ja karpalo sisältävät lignaania merkittäviä määriä, lähes puolet enemmän muihin marjoihin verrattuna.

Luonnonmarjalla tarkoitetaan luonnonvaraisena kasvavaa marjaa. Suomessa kasvaa noin 50 erilaista luonnonvaraista marjaa, joista 37 lajia on syötäviä. Näistä kaupallisesti hyödynnetään puolukkaa, mustikkaa, lakkaa, tyrniä, karpaloa ja variksenmarjaa. Kotitalouksiin kerätään näiden lisäksi myös vadelmaa, ahomansikkaa, juolukkaa, mesimarjaa ja riekonmarjaa.

M

Magnesiumia tarvitaan luuston ja hampaiden muodostumiseen. Tämä kivennäisaine aktivoi entsyymejä sekä on tärkeä mm. lihasten ja hermojen ärtyvyydelle. Magnesiumin päivittäiset saantisuositukset ovat naisille 280 mg ja miehille 350 mg. Suomalaisessa ruokavaliossa saadaan magnesiumista 35 % leivistä ja viljavalmisteista, juomista 19 % ja 16 % maidosta ja maitovalmisteista. Marjoissa on pieniä määriä magnesiumia, esimerkiksi tyrnimarjassa ja lakassa 30 mg/100 g.

Mangaania tarvitaan aineenvaihduntaan osallistuvien entsyymien toimintaan
sekä B1-vitamiinin muodostukseen. Mangaani edistää mm. aivojen, hermojen ja lihasten yhteistoimintaa. Mangaani on hivenaine, sitä tarvitaan elimistömme toimintaan vain pieniä määriä. Mangaanin puutos on erittäin harvinaista, sillä normaaliravinnosta sitä saadaan riittävästi. Puolukka sisältää merkittäviä määriä mangaania.

Myrisetiini on flavonoli-yhdiste.

P

Pektiini on hedelmien ja marjojen soluseinien rakenneosa, joka luokitellaan ravintokuiduksi. Pektiiniä on runsaimmin raaoissa marjoissa, marjan kypsyessä sen pektiinipitoisuus laskee. Pektiini sitoo vettä, minkä vuoksi vasta kypsyneet marjat sopivat parhaimmin hillomarjoiksi hyydyttämään seosta.

Polyfenolit ks.fenoliset yhdisteet

Proantosyanidiinit ovat tanniinien alaluokka. Niillä on havaittu voimakas antioksidanttinen ominaisuus. Karpalon proantosyanidiinien on havaittu myös estävän E. coli -bakteerin kiinnittymistä virtsateiden seinämiin, jolloin niillä on merkitystä toistuvien virtsatien tulehdusten estämisessä.

Puhdistuslaitteisto imuriin nopeuttaa suurten marjamäärien puhdistamista. Puhdistusmenetelmä perustuu ominaispainoon; marjat painavat enemmän kuin roskat, jotka kevyempinä joutuvat imuun ja päätyvät imuriin. Imurin avulla puhdistettaessa marjojen tulee olla kuivia, jotta roskat erottuvat. Muovinen puhdistuslaitteisto on yksinkertainen: se on ylhäältä haarautuva putki. Putken yläosaan liitetään pölynimuri ja haaraputkessa on suppilo kaadettaville marjoille. Kun puhdistuslaitteistoon kaadetut marjat päätyvät putkeen, jossa on imurin aiheuttama ilmavirta, kevyet roskat kulkeutuvat ylöspäin, ja raskaammat marjat jatkavat alaspäin päätyen putken alle asetettuun ämpäriin. Osa raaoista marjoista on samanpainoisia kypsien kanssa, joten sankoon päätyneiden marjojen joukosta pitää erotella nämä raakileet pois. Pölynimurin pussi tulee vaihtaa puhdistuksen jälkeen, sillä kosteat roskat homehtuvat pussissa ja samalla voivat ruostuttaa imuria.

R

Rasvahappo on rengasrakenteeton hiilivety-yhdiste, joka voi olla tyydyttynyt, kertatyydyttymätön tai monityydyttymätön. Tyydyttymättömiä rasvahappoja pidetään terveydelle hyödyllisempinä kuin tyydyttyneitä rasvahappoja. Marjat sisältävät pieniä määriä rasvaa, joka on pääasiassa kerta- tai monityydyttymättömiä rasvahappoja sisältävää siemenöljyä.

Resveratroli on voimakas luonnon antioksidantti, joka ehkäisee ihmisen soluja vapaiden radikaalien vaikutukselta ja suojaa haitallista LDL-kolesterolia hapettumiselta.  Resveratrolia esiintyy runsaasti tummassa viinirypäleessä. Viimeaikoina on havaittu, että myös luonnonmarjamme puolukka sisältää tumman viinirypäleen tavoin runsaasti resveratrolia.

S

Siemenöljy. Luonnonmarjoissa (lukuun ottamatta tyrnimarjaa) on vähän rasvaa. Suurin osa marjan rasvasta on sen siemenissä, ja sitä sanotaan siemenöljyksi. Siemenöljy koostuu suurimmaksi osaksi kerta- tai monityydyttymättömistä rasvahapoista, joten se on terveellistä rasvaa. Siemenöljyn tehtävänä on auttaa siemenestä itävää uutta tainta kasvuun antamalla sille kasvuun energiaa.

Sinkki on hivenaine, jota tarvitaan proteiinien, hiilihydraattien, rasvojen ja nukleiinihappojen aineenvaihduntaan osallistuvien entsyymien toimintaan. Sinkki säätelee myös tumassa geneettisen koodin lukemista. Vakava sinkin puutos aiheuttaa mm. kasvuhäiriöitä ja puberteetin myöhästymistä. Sinkin päivittäinen saantisuositus naisille on 7 mg, miehille 9 mg ja lapsille sekä nuorille 8-12 mg. Suomalaisessa ruokavaliossa saadaan sinkistä 31 % viljavalmisteista, 27 % maitovalmisteista ja 25 % liha- ja lihavalmisteista. Marjoista lakka sisältää eniten sinkkiä, 0,6 mg/100 g.

V

Vitamiini on yleisnimitys joukolle yhdisteitä, jotka ovat elimistölle välttämättömiä pieninä määrinä. Vitamiinit on luokiteltu erilaisiin ryhmiin, joille on annettu kirjainkoodit.
________________________________________

Saantisuositukset: Valtion ravitsemusneuvottelukunta, 2005. Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon, Edita Prima Oy, Helsinki.

Ravintoainepitoisuudet: Elintarvikkeiden koostumustietopankki Fineli, www.fineli.fi