Mustikka

Vaccinium myrtillus

mustikka.jpg

Tuntomerkit:
Mustikka on monivuotinen, pysty, 10–30 cm korkea varpu, jonka varret ovat särmikkäitä ja vihreitä. Lehdet ovat soikeita, suippoja, sahalaitaisia ja varisevat talveksi.  Mustikka kukkii touko-heinäkuussa. Vaaleanpunaiset kukat ovat kellomaisia ja sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Päältä ja sisältä tummansininen marja on pallomainen ja vahapeitteinen. Marjat voivat olla myös mustia ja kiiltäviä, jolloin mustikoilta puuttuu pintaa peittävä ohut vahakerros. Kansankielessä niitä on nimitetty tervamustikoiksi.

Näköislajit:
Juolukan (Vaccinium uliginosum) malto on sisältä vaaleaa ja marjat ovat kooltaan suuremmat kuin mustikalla. Puutunut varsi kohoaa usein korkeammalle kuin mustikan varvusto. Mattapintaiset lehdet ovat sinivihreitä.  

Kasvupaikat:
Mustikka kasvaa yleisenä koko Suomessa. Mustikka on tyypillinen havumetsien kasvi, jonka varpu voi kasvaa jopa 30 vuotta. Se viihtyy Etelä-Suomessa runsaana lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Pohjois-Suomessa mustikkaa tavataan hieman kuivemmilla ja karummilla kangasmailla. Mustikka viihtyy varjoisilla kasvupaikoilla, ei suorassa auringonpaisteessa. Pohjoisrinteet, hakkuualueiden reunat ja metsälampien rantatörmät ovat paikkoja, joista mustikkaa kannattaa etsiä.

Satokausi:
Mustikan paras poiminta-aika on heinäkuun loppupuolelta syyskuun alkuun. Sato on runsaimmillaan noin kahden viikon ajan marjojen tummansiniseksi muuttumisen jälkeen. Satoa heikentävät mustikan kukinnan aikaiset yöpakkaset. Kukissa vierailevien pölyttäjien määrä vaikuttaa ratkaisevasti sadon suuruuteen. Alkukesän viileiden säiden aikana hyönteiset eivät lennä ja pölytys ei silloin onnistu. Jotta talvehtivat mustikanvarvut välttyisivät kylmyysvaurioilta ja tuottaisivat marjoja satoaikaan, ne tarvitsevat suojakseen lumipeitteen.

Ravintoarvo:
Mustikka on E-vitamiinin ja kuidun lähde. Mustikan valtti on kuitenkin sen sisältämät antosyaaniyhdisteet, joita luonnonmustikassa on kolmen-viisinkertaisia määriä viljeltyyn pensasmustikkaan verrattuna. Luonnonmustikan tummansininen tai purppurainen malto johtuukin sen suuresta antosyaanipitoisuudesta, kun taas pensasmustikka on sisältä vaalean värinen. Mustikassa on myös flavonoleja, tanniineja ja lignaaneja.

mustikat_ero.jpg

Metsämustikan
(Vaccinium myrtillus L.)
on sisältä tummansininen tai purppurainen

Viljelty pensasmustikka
(Vaccinium angustifolium,
V. corymbosum)
on sisältä vaalea

 

Mustikan ravintotekijöitä (/100 g)
Energia (kJ/kcal) 271/65
Rasva (g) 1,1
Hiilihydraatti (g) 10,2
Proteiini (g) 0,8
Kuitu (g 3,3
C-vitamiini (mg) 7,2
E-vitamiini (mg) 1,9


Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Fineli 2021

Sellaisenaan tai pakastettuna myytävälle mustikalle sallitut ravitsemusväitteet:

  • Runsaskuituinen (5,0 g/100 kcal)
  • Vähärasvainen (1,1 g/100g)
  • Ei tyydyttynyttä rasvaa (< 0,1 g/100 g)
  • Ei lisättyjä sokereita (sisältää luontaisesti sokereita)
  • Suolaton (0,005 g/100 g)
  • E-vitamiinin lähde / Sisältää E-vitamiinia/ Luontainen E-vitamiinin lähde (1,9 mg/100g)

Käyttö:
Mustikka sopii raaka-aineeksi mm. marjakeittoihin, leivonnaisiin, pirtelöihin, puuroihin ja mehuihin. Mustikkaa säilötään pakastamalla, kuivaamalla, survomalla sekä keittämällä mehuksi ja hilloksi. Elintarviketeollisuus käyttää mustikkaa mehujen, hillojen, mehutiivisteiden, kuivattujen marjojen, marjajauheiden sekä vilja- ja meijerituotteiden valmistuksessa.

Mustikkareseptejä

Verkosivut mustikasta:
arcticbilberry.fi

mustikankukat.jpg

Mustikan kukat ovat hallanarkoja.
Yksi hallayö saattaa tuhota koko sadon vielä raakilevaiheessakin.

mustikanpoiminta.jpg

Mustikan poiminta-aika alkaa heinäkuun loppupuolella.