Sianpuolukka

 Arctostaphylos uva-ursi

sianpuolukka.jpg

Tuntomerkit:
Sianpuolukka on 10–20 cm korkea monivuotinen varpu. Sen haarat ovat 30–100 cm pitkiä, ja kiinnittyvät maahan keskustasta paksulla pääjuurella. Vahapintaiset lehdet talvehtivat. Ne ovat 12–30 mm pitkiä, kärkiosastaan leveämpiä, tyveen suippenevia, ehyt- mutta ripsilaitaisia sekä alta uurteisesti verkkosuonisia. Kukat ovat niukkakukkaisessa tertussa. Teriö on ruukkumainen, ahdassuinen, vaaleanpunainen ja vihertävänvalkoinen. Sianpuolukan kukinta-aikaa on touko-kesäkuu. Luumarja on halkaisijaltaan noin 10 millimetriä, litteän pallomainen, punainen ja kiiltävä. Maultaan se on jauhoinen, kuiva ja mehuton.
 
Näköislajit:
Sianpuolukkaa muistuttavan puolukan versot ovat pystyt. Puolukan mehukkaat marjat kasvavat monimarjaisena latvaterttuna.
 
Kasvupaikat:
Sianpuolukkaa esiintyy koko Suomessa, erityisesti karuilla mailla. Sianpuolukka on happaman maan kasvi ja se ei siedä multavaa, runsasravinteista kasvupaikkaa. Laji viihtyy parhaiten valoisilla, hiekkaisilla tai hietaisilla karukkokankailla sekä kuivilla ja kuivahkoilla kankailla. Paljastuneilla hiekka- ja strong>Satokausi:
Sianpuolukka marjoo etenkin uusorapinnoilla voi kasvaa laajoja mattomaisia kasvustoja. Sianpuolukka kasvaa myös tunturikankailla, mutta se ei kasva soilla.
 
Käyttö:
Sianpuolukan marjat ovat jauhoisia ja mauttomia, joten niillä ei ole nykyään käyttöä. Marjoista on aikoinaan tehty hätäleipää, keitetty siirappia tai valmistettu etikkaa. Sianpuolukan käytettävä osa on lehdet. Ne sisältävät arbutiinia ja metyyliarbutiinia, jotka muuttuvat elimistössä hydrokinoniksi. Tällä yhdisteellä on antiseptinen vaikutus virtsateiden tulehduksissa. Sianpuolukka kuuluu lääkelainsäädännön piiriin ja se on apteekkitavara.