Paju

Paju on kestävä ja taipuisa materiaali, jota käytetään käsitöiden raaka-aineena lähinnä koriste- ja taide-esineiden punonnassa. Siitä valmistetaan mm. kyniä, avaimenperiä, korvakoruja, pajupillejä, ritsoja, kaitaliinoja, lehtitelineitä, kaappeja sekä erilaisia puutarha- ja sisustusrakenteita. Nykyisin pajua käytetään myös pajumattoina sitomaan maata säännösteltyjen vesistöjen rannoilla ja muilla eroosiolle alttiina olevilla paikoilla. Talvella kaadetuista pajuista tehdyt matot alkavat kasvaa keväällä sitoen tehokkaasti maa-aineksen. Ennen pajun kuorta on käytetty mm. nahkojen parkitsemisessa ja rohtona  reumaattisissa vaivoissa, päänsäryssä ja kuumeessa.

Koriste- ja käyttöesineiden materiaaliksi käytetään kuivattua pajua, jota kerätään lehdettömään aikaan lokakuulta huhtikuulle asti. Ennen käyttöä kuivatut pajut liotetaan kylmässä, vaihtuvassa vedessä esim. järvessä noin viikon verran. Pajutöitä voidaan valmistaa myös heti lehdettömänä aikana kerätystä tuoreesta pajusta ja ne säilyvät viileässä noin kaksi viikkoa käyttökelpoisina. Pajun kuori irtoaa helposti, kun pajunvitsat kerätään huhti-toukokuussa ennen lehtien puhkeamista. Jos keruu suoritetaan syksyllä, pajut on keitettävä tai höyrytettävä, jotta kuori irtoaisi. Kuoritut pajut kuivataan pystyasennossa ja ennen käyttöä ne liotetaan muutamien tuntien ajan viileässä vedessä.

Punontaan sopivia pajulajeja ovat mm. joki-, kiilto- ja tuhkapaju. Nykyään punontaan tarvittavia pajuja myös viljellään, jolloin paju on tasalaatuisempaa, suorempaa, punontaominaisuuksiltaan parempaa, helpommin liotettavaa ja värivalikoimaltaan monipuolisempaa.  Pajujen keruu luonnosta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.