Terva ja puuhiili

Havupuut olivat maassamme merkittävä lähde tervan raaka-aineena ennen kuin metsiämme alettiin käyttää pääasiassa puutavaramateriaalina. Maailmalla tervaa on valmistettu tuhansia vuosia ja Suomessakin tervan tuotannosta on satojen vuosien perinteet. Aikoinaan terva on ollut Suomessa keskeinen vientituote ja erityisesti Kainuu on ollut 1800-luvulla tärkein tervantuotantoalue Euroopassa. Tervaa käytettiin suojaamaan ja säilyttämään mm. nahkaa, köysiä ja puuta. Vientitervasta suurin osa käytettiin siirtomaavaltioiden puulaivojen ja niiden köysistöjen suojaamiseen.

Tervaa saadaan puusta kuivatislaamalla eli puuainesta hajotetaan hapettomassa tilassa lämmön avulla, jolloin syntyy kiinteää jätettä, öljyä ja haihtuvia aineita. Tervaa voidaan valmistaa joko tervahaudoissa ja miiluissa tai uuneissa. Tervaa on valmistettu Suomessa perinteisesti hautapolttona, jolloin myös tervan laatu on ollut parempaa verrattuna uunipolttoiseen tervaan.
 
Puuterva on hapanta, paksuhkoa ja öljymäistä nestettä ja se koostuu sadoista eri yhdisteistä. Siinä on noin puolet selluloosasta muodostuneita hiilivetyjä ja lisäksi ligniinistä syntyneitä fenoleja (n. 10%), pihkasta muodostuneita polymeereja sekä hartsi- ja rasvahappoja. Vastapoltetussa tervassa on myös tervavettä, puuhappoa ja tärpättiöljyä. Tervavesi ja puuhappo on perinteisesti erotettu tervasta seisottamalla, jolloin aineet kerrostuvat tervaveden noustessa tervan päälle ja puuhapon jäädessä alle. Parasta pihkaa saadaan mäntypuusta, sillä se on pihkapitoisin ja sisältää eniten hartsia verrattuna muihin puulajeihin.

Tervaa käytettiin aikoinaan mm. antiseptisena aineena lääkkeeksi sekä ihmisten että eläinten vaivoihin. Sitä käytettiin suojaamaan rakennusten puukatteita ja tervatut paanukatot ovatkin säilyneet useiden vuosisatojen ajan. Puunsuoja-aineena terva on ympäristöystävällinen tuote, sillä tervatun puun voi polttaa käytön jälkeen. Nykyään tervaa käytetään kattojen, veneiden tai puu- tai metalliastioiden suojaamisen lisäksi myös kosmetiikassa, saunatuotteissa sekä terva-aromeina. Suomessa tervan ympärille on kehittynyt matkailutoimintaa, sillä tervahaudanpoltto kiinnostaa niin kotimaisia kuin ulkomaisiakin matkailijoita.

Tervanpolton sivutuotteena syntyy puuhiiltä, jota käytetään mm. grillihiilinä. Puuhiili valmistetaan yleensä lehtipuusta joko miilu- tai retorttimenetelmällä. Retorttimenetelmässä puu hiilletään reaktorissa ja lämmitys suoritetaan ulkoisesti. Suurin osa Suomessa vuosittain käytettävästä 4 milj. kilosta grillihiiltä tuodaan ulkomailta, joten osa voitaisiin korvata kotimaisella, laadultaan paremmalla ja riittoisammalla grillihiilellä.