Arktiset Aromit ry, Kauppakatu 20 D, 89600 Suomussalmi
Arktiset Aromit ry, Kauppakatu 20 D, 89600 Suomussalmi
Alla olevissa teksteissä on muutamia ydinasioita luonnonmarjoihin, sieniin ja yrtteihin liittyvästä lainsäädännöstä. Lisätietoa lainsäädännöstä löydät mm.: www.evira.fi , www.finlex.fi
Elintarvikelain (23/2006) tarkoituksena on (1§):
Laki koskee kuluttajalle, suurtalouksille tai muulle elintarvikealan toiminnanharjoittajalle luovutettavia elintarvikkeita. Elintarvikelaissa määritellään elintarvikkeiden valvontaan ja valvontaviranomaisiin liittyviä periaatteita.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 178/2002 elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (3 artikla, kohta 17):
Luonnonvaraisten marjojen, sienten ja yrttien poiminta on alkutuotantoa. Alkutuotantoon liittyviä toimintoja ovat mm. marjojen ja sienten varastointi alkutuotantopaikalla, kuljetus pois alkutuotantopaikalta, sekä alkutuotannon tuotteiden puhdistus, pesu, lajittelu ja muu kauppakunnostus tai käsittely alkutuotantopaikalla edellyttäen, ettei käsittely merkittävästi muuta tuotteiden luonnetta.
Alkutuotantoa on myös alkutuotannon tuotteiden kääriminen tai pakkaaminen kuluttajapakkauksiin. www.evira.fi
Elintarvikelain 22 §:n mukaan alkutuotantoa on myös elintarviketurvallisuusriskeiltään vähäinen alkutuotannon tuotteiden luovutus tuottajalta suoraan kuluttajalle. Luonnonvaraisten kasvien ja sienten alkutuotannosta ei tarvitse tehdä ilmoitusta kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta (MMM 1368/2011):
Luonnonvaraisten kasvien ja sienten keräilystä ei tarvitse tehdä alkutuotantoilmoitusta. Myöskään alkutuotantopaikalla käytettyjen menettelyjen kuvaamista kirjallisessa muodossa ei tarvitse tehdä.
Kun luonnonvaraisten sienten, marjojen ja yrttien keräilijä itse käsittelee keräilytuotteet, käsittelyjen katsotaan olevan vähäriskistä ja ei-ammattimaista toimintaa, josta ei tarvitse tehdä elintarvikehuoneistoilmoitusta (elintarvikelaki 13 §, 6 mom). Jos muu kuin keräilijä käsittelee luonnonvaraisia marjoja, sieniä tai yrttejä edellä mainituin tavoin, toiminnasta on tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus. Poikkeuksena edellä mainittuun on korvasienten käsittely ja käsiteltyjen korvasienten myynti muualle kuin teollisuuteen. Korvasienten käsittely ja käsiteltyjen sienten myynti suoraan kuluttajalle esim. torimyynti tai myynti vähittäiskauppaan ml. suurtalouteen, on sellaista toimintaa, josta on aina tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus kotikunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle.
Toiminnasta on tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus:
(Elintarvikelaki 6 §): Elintarvikehuoneistolla tarkoitetaan mitä tahansa rakennusta tai huoneistoa tai niiden osaa taikka muuta ulko- tai sisätilaa, jossa myytäväksi tai muuten luovutettavaksi tarkoitettuja elintarvikkeita valmistetaan, säilytetään, kuljetetaan, pidetään kaupan, tarjoillaan tai muutoin käsitellään. Liikkuvalla elintarvikehuoneistolla tarkoitetaan siirrettävää tai väliaikaista tilaa kuten esimerkiksi liikkuvaa kioskia, myyntiautoa, telttakatosta, kojua tai muuta liikkuvaa laitetta.
Alkutuotantopaikkaa ei lueta elintarvikehuoneistoksi, ei myöskään maatilan tai kotitalouden huonetta, huoneistoa tai tilaa, jossa valmistetaan, säilytetään tai myydään maatilan tai kotitalouden omia elintarvikkeita vähäisiä määriä.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta 1367/2011: Elintarvikehuoneistolle on rakenteellisia ja toiminnallisia vaatimuksia, joilla pyritään turvaamaan elintarvikkeiden laatua. Huomiota on kiinnitettävä mm. työntekijöiden henkilökohtaiseen hygieniaan sekä helposti pilaantuvien elintarvikkeiden käsittelyssä, säilytyksessä ja tarjoilussa erityisesti lämpötiloihin ja säilytysaikoihin.
Euroopan yhteisöjen neuvoston asetus EY 834/2007 (EY) luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta määrittelee vähimmäisvaatimukset Euroopan unionin alueella luonnonmukaisesti tuotettuina markkinoitaville maataloustuotteille ja elintarvikkeille. Nämä asetukset koskevat myös luonnonvaraisten kasvien tai niiden osien keräilyä ja merkitsemistä luonnonmukaisesti tuotetuiksi.
Luonnonvaraisten kasvien tai kasvinosien markkinoiminen luonnonmukaisesti tuotettuna edellyttää koko tuotantoketjun - keruualueesta ostajiin ja jalostajiin - kuulumista luomuvalvonnan piiriin. Luomukeruutuotteita tarvitaan luonnonmukaisesti tuotettujen elintarvikkeiden valmistukseen (esim. luomumarjajogurtit).
Metsämarjat, -sienet ja luonnonyrtit ovat luomutuotteita ainoastaan silloin kun ne on kerätty erikseen luomukeruualueeksi hyväksytyiltä poimintapaikoilta. Luomupoiminta-alueet ja niiltä poimittujen tuotteiden ostajat tarkastetaan vuosittain.
Toimijan pitää jättää keruuilmoitus, eli suunnitelma poimittavista kasveista ja keruuajasta, paikalliseen ELY -keskukseen viimeistään kahta viikkoa ennen poiminnan aloittamista.
Ruokavirasto on julkaissut ohjeistusta luonnonmukaisesta keruutuotannosta.
Arktiset Aromit ry on julkaissut Luomuluonnonmarjojen poimintaohje-esitteen, joka sopii ohjeistukseksi luomuluonnonmarjojen poimintaan. Suomenkielinen esite ja sen englannin-, venäjän- ja thaikieliset käännökset ovat tulostettavissa Esitteet -sivulta.
Elintarvikehygieenisestä osaamisesta säädetään Euroopan unionin yleisessä elintarvikehygienia-asetuksessa (852/2004/EU), kansallisessa elintarvikelaissa (23/2006 muutoksineen) sekä Eviran määräyksessä hygieniaosaamisesta (1/2009). Hygieniaosaamistodistus (hygieniapassi) vaaditaan elintarvikelain 27§:n mukaan henkilöltä, joka käsittelee työkseen hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Luonnontuotteita myyntiin poimivalta henkilöltä ei vaadita hygieniaosaamistodistusta. Osaamistodistusta ei myöskään edellytetä marjoja tai sieniä ostavilta välittäjiltä, jotka eivät käsittele (pilko, valmista tuotteiksi tai pakkaa) luonnontuotteita. Pelkkää lajittelua tai kuljetusta ei katsota hygieniatodistusta edellyttäväksi toiminnaksi. Sen sijaan pakkaamattomien marjojen, sienien ja yrttien myyjältä vaaditaan hygieniaosaamistodistus.
Elintarvikehygieeninen osaaminen osoitetaan sopivan koulutuksen, tutkinnon tai hyväksytysti suoritetun erillisen hygieniaosaamistestin kautta saatavalla, Elintarviketurvallisuusviraston mallin mukaisella hygieniaosaamistodistuksella. Elintarvikealan toimijoiden on huolehdittava omavalvontansa puitteissa tämän velvoitteen toteutumisesta.
Elintarvikealan koulutuksesta saatava tutkintotodistus (esim. kokin tutkintotodistus) ei itsessään kelpaa hygieniaosaamistodistuksena, vaan kaikilla osaamisen osoittamisen velvoitteen piiriin kuuluvilla on oltava varsinainen hygieniaosaamistodistus. Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymät hygieniaosaamistestaajat järjestävät hygieniaosaamistestejä. Testin läpäissyt henkilö saa Elintarviketurvallisuusviraston todistuksen, mikä on osoituksena siitä, että hänellä on riittävät perustiedot elintarvikehygieniaan liittyvästä lainsäädännöstä, mikrobiologiasta, ruokamyrkytyksistä, hygieenisistä työskentelytavoista, henkilökohtaisesta hygieniasta, puhtaanapidosta sekä omavalvonnasta. Vaikka poimijalta ei hygieniaosaamistodistusta vaadita, on se suositeltavaa, koska myös poimijan tulee olla tietoinen hygieniavaatimuksista ja hygieenisistä työskentelytavoista.
Asetus elintarvikehygieniasta, kasvituotteita koskevat hygieniavaatimukset
Euroopan unionin yleisessä elintarvikehygienia-asetuksessa 852/2004/EU, 4 artikla
Elintarvikealan toimijoiden on tarvittaessa toteutettava seuraavat erityiset hygieniatoimenpiteet:
Alkutuotannon yleiset hygieniavaatimukset:
Alkutuotannossa (kasviperäisten tuotteiden kuljetus, varastointi ja käsittely alkutuotantopaikalla edellyttäen, että tämä ei merkittävästi muuta niiden luonnetta, sekä kuljetus tuotantopaikalta laitokseen) on noudatettava seuraavia (liitteen I A) hygieniasäännöksiä:
Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava mahdollisuuksien mukaan, että alkutuotannon tuotteita suojataan saastumiselta, ottaen huomioon alkutuotannon tuotteille tämän jälkeen tehtävät käsittelyt.
Elintarvikealan toimijoiden on noudatettava asianmukaisia yhteisön ja kansallisen lainsäädännön säännöksiä, jotka koskevat vaarojen hallintaa alkutuotannossa ja siihen liittyvissä toiminnoissa, mukaan lukien:
Kasvituotteita tuottavien tai korjaavien elintarvikealan toimijoiden on toteutettava seuraavat asianmukaiset toimenpiteet tarpeen mukaan:
a) tilat, laitteet, säiliöt, häkit, ajoneuvot ja alukset pidetään puhtaina ja, kun se on tarpeen puhdistuksen jälkeen, desinfioidaan asianmukaisella tavalla
b) kasvituotteiden hygieeniset tuotanto-, kuljetus- ja varastointiolosuhteet ja puhtaus varmistetaan tarvittaessa
c) käytetään juomavettä tai puhdasta vettä aina, kun se on tarpeen saastumisen estämiseksi
d) varmistetaan, että elintarvikkeita käsittelevän henkilöstön terveydentila on hyvä ja että henkilöstö saa terveysriskejä koskevaa koulutusta
e) estetään mahdollisuuksien mukaan eläinten ja tuhoeläinten aiheuttama saastuminen
f) jätteitä ja vaarallisia aineita varastoidaan ja käsitellään siten, että estetään saastuminen
g) otetaan huomioon kasveista otettujen näytteiden tai muiden näytteiden, joilla on merkitystä ihmisten terveyden kannalta, asianmukaisten analyysien tulokset
h) käytetään oikein kasvinsuojeluaineita ja biosidejä asianmukaisessa lainsäädännössä vaaditun mukaisesti
Saatuaan tiedon virallisen valvonnan yhteydessä havaituista ongelmista elintarvikealan toimijoiden on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi.
Elintarvikealan toimijoiden on pidettävä kirjaa ja säilytettävä kirjatut tiedot elintarvikkeiden vaarojen hallitsemiseksi käyttöön otetuista toimenpiteistä asianmukaisella tavalla ja asiaankuuluvan ajan, jonka pituus riippuu elintarvikeyrityksen koosta ja luonteesta. Elintarvikealan toimijoiden on
annettava kirjaamansa asianmukaiset tiedot pyynnöstä toimivaltaisen viranomaisen ja vastaanottavien elintarvikealan toimijoiden saataville.
Kasvituotteita tuottavien tai korjaavien elintarvikealan toimijoiden pidettävä kirjaa erityisesti seuraavasta:
a) kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käytöstä
b) sellaisten tuhoeläinten tai tautien esiintymisestä, jotka voivat vaikuttaa kasviperäisten tuotteiden turvallisuuteen
c) kasveista otettujen näytteiden tai muiden näytteiden, joilla on merkitystä ihmisten terveyden kannalta, asianmukaisten analyysien tuloksista
Muut henkilöt kuten eläinlääkärit, agronomit ja maatalousteknikot voivat avustaa elintarvikealan toimijaa tietojen kirjaamisessa.
Alkutuotantoa lukuun ottamatta kaikkia muita elintarvikealan toimijoita koskevat yleiset ja hygieniavaatimukset:
Mitä tahansa elintarvikkeiden tuotanto-, jalostus- tai jakeluvaihetta alkutuotannon jälkeen toteuttavien elintarvikealan toimijoiden on noudatettava seuraavia (liitteen II) hygieniavaatimuksia.
I LUKU
Elintarvikehuoneistoihin sovellettavat yleiset vaatimukset (ei sovelleta lukuun III)
1. Elintarvikehuoneistot on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa.
2. Elintarvikehuoneistojen on oltava pohjapiirrokseltaan, suunnittelultaan, rakennustavaltaan, sijainniltaan ja kooltaan sellaiset, että:
a) Ne voidaan asianmukaisesti huoltaa, puhdistaa ja/tai desinfioida, niissä voidaan ehkäistä tai vähentää ilman kautta tulevaa saastumista ja niissä on riittävät työtilat kaikkien toimien suorittamiseksi hygieenisesti.
b) Voidaan torjua likaantuminen, joutuminen kosketuksiin myrkyllisten materiaalien kanssa, hiukkasten variseminen elintarvikkeisiin ja kosteuden tiivistyminen ja haitallisen homeen muodostuminen pinnoille.
c) Ne mahdollistavat hyvän elintarvikehygieniakäytännön noudattamisen, myös saastumiselta suojaamisen ja erityisesti tuhoeläinten torjunnan.
d) Elintarvikehuoneistoissa on tarvittaessa asianmukaiset kapasiteetiltaan riittävät lämpötilavalvotut käsittely- ja varastointiolosuhteet elintarvikkeiden pitämiseksi sopivassa lämpötilassa, ja huoneistot on suunniteltu siten, että lämpötilaa voidaan valvoa ja että se voidaan tarvittaessa kirjata muistiin.
3. Elintarvikehuoneistoissa on oltava riittävä määrä käymälöitä, joissa on vesihuuhtelu ja jotka on liitetty tehokkaaseen viemärijärjestelmään. Käymälät eivät saa avautua suoraan tiloihin, joissa elintarvikkeita käsitellään.
4. Tiloissa on oltava riittävä määrä asianmukaisesti sijoitettuja ja käsienpesuun tarkoitettuja pesualtaita. Käsienpesualtaissa on oltava kylmä ja kuuma juokseva vesi sekä käsienpesuun ja hygieeniseen kuivaamiseen tarvittavat aineet. Elintarvikkeiden pesutilat on tarvittaessa erotettava käsienpesutiloista.
5. Tiloissa on oltava asianmukainen ja riittävä luonnollinen tai mekaaninen ilmanvaihto. Mekaaninen ilmavirtaus saastuneelta alueelta puhtaalle alueelle on estettävä. Ilmanvaihtojärjestelmät on suunniteltava siten, että suodattimet ja muut puhdistamista tai vaihtamista edellyttävät osat ovat helposti käsillä.
6. Saniteettitiloissa on asianmukainen luonnollinen tai mekaaninen ilmanvaihto.
7. Elintarvikehuoneistoissa on oltava riittävä luonnollinen ja/tai keinovalaistus.
8. Viemärijärjestelmien on oltava tarkoituksenmukaisia. Ne on suunniteltava ja rakennettava siten, että niistä ei aiheudu saastumisriskiä. Jos viemärikourut ovat kokonaan tai osittain avoimia, niiden suunnittelulla on varmistettava, että jäte ei valu saastuneelta alueelta puhdasta aluetta kohti tai puhtaalle alueelle, varsinkaan sellaisten elintarvikkeiden käsittelyalueelle, jotka saattavat aiheuttaa huomattavan riskin lopulliselle kuluttajalle.
9. Tarvittaessa henkilökunnalle on järjestettävä asianmukaiset pukusuojat.
10. Puhdistus- ja desinfiointiaineita ei saa varastoida alueilla, joilla käsitellään elintarvikkeita.
II LUKU
Elintarvikkeiden valmistuksessa, käsittelyssä tai jalostuksessa käytettäviin tiloihin sovellettavat erityisvaatimukset (ei sovelleta ruokailutiloihin eikä lukuun III)
1. Elintarvikkeiden valmistuksessa, käsittelyssä tai jalostuksessa käytettävät tilat (kuljetusvälineissä olevat tilat mukaan lukien) on suunniteltava ja sijoiteltava niin, että niissä voidaan noudattaa hyvää elintarvikehygieniakäytäntöä ja ehkäistä saastuminen eri toimien välillä ja niiden aikana. Erityisesti
a) Lattiapinnat, b) seinäpinnat c) elintarvikkeiden käsittelyalueiden pinnat (mukaan lukien laitteiden pinnat) ja erityisesti elintarvikkeiden kanssakosketuksiin joutuvat pinnat on pidettävä hyvässä kunnossa, ja niiden on oltava helposti puhdistettavat ja tarvittaessa desinfioitavat. Tämä edellyttää vedenpitävien, nestettä hylkivien, pestävien ja myrkyttömien materiaalien käyttöä, jollei elintarvikealan toimija pysty osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että muut käytetyt materiaalit ovat soveltuvia. Lattioissa on tarpeen mukaan oltava asianmukaiset lattiakaivot.
d) Sisäkattojen (tai jos sisäkattoja ei ole, ulkokaton sisäpinnan), välikattojen ja kattoritilöiden on oltava sellaisella tavalla rakennetut ja viimeistellyt, että ne estävät lian kerääntymisen ja vähentävät kosteuden tiivistymistä, haitallisen homeen muodostumista ja hiukkasten varisemista.
e) Ikkunoiden ja muiden aukkojen on oltava sellaisella tavalla rakennetut, että ne estävät lian kerääntymisen. Ulkoikkunoissa on tarvittaessa oltava hyönteissuojat, jotka voidaan puhdistamista varten helposti irrottaa. Jos ikkunoiden avaaminen saattaisi aiheuttaa saastumisen, ikkunat on pidettävä suljettuina ja lukittuina tuotannon aikana.
f) Ovien on oltava helposti puhdistettavat ja tarvittaessa desinfioitavat. Tämä edellyttää sileiden ja nestettä hylkivienpintojen käyttöä, jollei elintarvikealan toimija pysty osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että muut käytetyt materiaalit ovat soveltuvia.
2. Työvälineiden ja laitteiden puhdistamiseen, desinfiointiin ja säilyttämiseen on oltava tarvittaessa asianmukaiset tilat. Nämä tilat on rakennettava ruostumattomasta materiaalista, ne on voitava puhdistaa helposti ja niissä on oltava riittävä kuuman ja kylmän veden saanti.
3. Elintarvikkeiden pesemiseen on tarvittaessa varauduttava asianmukaisella tavalla. Kaikissa elintarvikkeiden pesuun käytettävissä pesualtaissa tai muissa sellaisissa välineissä on oltava riittävä kuuman ja/tai kylmän juomaveden saanti VII luvun vaatimusten mukaisesti, ja ne on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava.
III LUKU
Vaatimukset siirrettävien ja/tai väliaikaisten tilojen (kuten telttakatosten, kojujen, myyntivaunujen), pääasiallisesti yksityisenä asuntona käytettävien tilojen, joissa elintarvikkeita kuitenkin säännöllisesti valmistetaan markkinoille saatettaviksi, sekä myyntiautomaattien osalta
1. Tilat sekä myyntiautomaatit on, niin hyvin kuin käytännössä on mahdollista, sijoitettava, suunniteltava, rakennettava, pidettävä puhtaina ja kunnossa siten, että vältetään saastuminen, erityisesti eläinten ja tuhoeläinten aiheuttama.
2. Erityisesti, tarpeen mukaan:
a) On oltava tarkoituksenmukaiset tilat riittävän henkilökohtaisen hygienian ylläpitämiseksi (näihin kuuluvat muun muassa käsien hygieeniseen pesuun ja kuivaamiseen tarvittavat tilat, hygieeniset saniteettitilat ja pukusuojat.
b) Elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat pinnat on pidettävä hyvässä kunnossa, niiden on oltava helposti puhdistettavia ja tarvittaessa desinfioitavia. Tämä edellyttää sileiden, pestävien, ruostumattomien ja myrkyttömienmateriaalien käyttöä, ellei elintarvikealan toimija pysty osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että muut käytetyt materiaalit ovat soveltuvia.
c) On oltava asianmukaiset keinot työkalujen ja laitteiden puhdistamiseen ja tarvittaessa desinfiointiin.
d) Jos elintarvikkeita puhdistetaan osana elintarvikealan yrityksen toimintaa, on huolehdittava asianmukaisesti siitä, että tämä tapahtuu hygieenisesti.
e) Kuumaa ja/tai kylmää juomavettä on oltava riittävästi saatavilla.
f) On oltava asianmukaiset järjestelyt ja/tai tilat vaarallisten ja/tai syötäväksi kelpaamattomien aineiden ja jätteiden, ovatpa ne nestemäisiä tai kiinteitä, varastoimiseksi ja niiden hävittämiseksi hygieenisesti.
g) On oltava asianmukaiset tilat ja/tai välineet elintarvikkeiden pitämiseksi sopivassa lämpötilassa ja lämpötilanvalvomiseksi.
h) Elintarvikkeet on sijoitettava siten, että saastumisriski voidaan välttää niin hyvin kuin käytännössä on mahdollista.
IV LUKU
Kuljetus
1. Elintarvikkeiden kuljetukseen käytettävät kuljetusvälineet ja/tai säiliöt on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa elin-tarvikkeiden suojaamiseksi saastumiselta, ja ne on tarvittaessa suunniteltava ja rakennettava siten, että ne voidaan asianmukaisesti puhdistaa ja/tai desinfioida.
2. Ajoneuvojen kuljetuspohjia ja/tai säiliöitä saa käyttää ainoastaan elintarvikkeiden kuljetukseen, jos muunlaisten lastienkuljetus saattaa johtaa saastumiseen.
3. Jos kuljetusvälineitä ja/tai säiliöitä käytetään elintarvikkeiden lisäksi myös muiden tuotteiden kuljetukseen tai eri elintarvikkeiden kuljetukseen samanaikaisesti, tuotteet on tarvittaessa pidettävä selvästi erillään.
4. Irtotavarana nestemäisessä, rakeisessa tai jauhemaisessa muodossa olevat elintarvikkeet on kuljetettava kuljetusastioissa ja/tai säiliöissä/tankeissa, jotka on varattu elintarvikkeiden kuljetukseen. Säiliöissä on oltava selvästi näkyvä ja pysyvä merkintä yhdellä tai useammalla yhteisön kielellä niiden käyttämisestä elintarvikkeiden kuljetukseen tai merkintä "ainoastaan elintarvikkeille".
5. Jos kuljetusvälineitä ja/tai säiliöitä on käytetty muiden tuotteidenkuin elintarvikkeiden kuljetukseen tai eri elintarvikkeiden kuljetukseen, lastaamisten välillä on suoritettava tehokas puhdistus saastumisriskin välttämiseksi.
6. Kuljetusvälineisiin ja/tai säiliöihin lastattaessa elintarvikkeeton sijoitettava ja suojattava siten, että saastumisriski jäämahdollisimman pieneksi.
7. Elintarvikkeiden kuljetukseen käytettävissä kuljetusvälineissä ja/tai säiliöissä elintarvikkeet on tarvittaessa voitava pitää sopivassa lämpötilassa ja tätä lämpötilaa on voitava tarkkailla.
V LUKU
Laitteistovaatimukset
1. Kaikki elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvat esineet, välineet ja laitteet on
a) Puhdistettava tehokkaasti ja tarvittaessa desinfioitava. Puhdistus ja desinfiointi on suoritettava riittävän usein saastumisriskin välttämiseksi.
b) Ne on rakennettava siten, valmistettava sellaisista materiaaleista, pidettävä sellaisessa järjestyksessä ja huollettava siten, että saastumisriski jää mahdollisimman pieneksi.
c) Lukuun ottamatta sellaisia säiliöitä ja pakkauksia, joita ei palauteta, ne on rakennettava siten, valmistettava sellaisista materiaaleista, pidettävä sellaisessa järjestyksessä ja kunnossa sekä huollettava siten, että ne voidaan pitää puhtaina ja tarvittaessa desinfioida.
d) Ne on asennettava siten, että laitteisto ja niitä ympäröivä alue voidaan puhdistaa asianmukaisella tavalla.
2. Laitteissa on tarvittaessa oltava asianmukaiset valvontalaitteistot tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisentakaamiseksi.
3. Jos laitteiden ja säiliöiden ruostumisen estämiseksi on tarpeen käyttää kemiallisia lisäaineita, niitä on käytettävä hyvien käytäntöjen mukaisesti.
VI LUKU
Elintarvikejäte
1. Elintarvikejätteet, syötäväksi kelpaamattomat sivutuotteet ja muut jätteet on poistettava mahdollisimman pian tiloista, joissa on elintarvikkeita, jotta vältetään niiden kerääntyminen.
2. Elintarvikejätteet, syötäväksi kelpaamattomat sivutuotteet ja muut jätteet on kerättävä suljettaviin astioihin, jollei elin-tarvikealan toimija pysty osoittamaan toimivaltaisille viranomaisille, että muut käytössä olevat astiat tai poistojärjestelmät ovat soveliaita. Astioiden on oltava rakenteeltaan tarkoituksenmukaisia, ne on pidettävä hyvässä kunnossa ja niiden on oltava helposti puhdistettavia ja tarvittaessa desinfioitavia.
3. Elintarvikejätteiden, syötäväksi kelpaamattomien sivutuotteiden ja muiden jätteiden säilyttämisestä ja hävittämisestä on huolehdittava asianmukaisesti. Jätteiden säilytysalueet on suunniteltava ja hoidettava siten, että ne voidaan pitää jatkuvasti puhtaina ja tarvittaessa suojata ne eläimiltä ja tuhoeläimiltä.
4. Kaikki jätteet on poistettava hygieenisellä ja ympäristöä säästävällä tavalla asiaa koskevan yhteisön lainsäädännönmukaisesti, eivätkä ne saa saastuttaa suoraan tai epäsuorasti.
VII LUKU
Vesihuolto
1. Juomavettä on oltava riittävästi saatavilla, ja juomavettä on käytettävä aina kun se on tarpeen sen varmistamiseksi, etteivät elintarvikkeet saastu.
2. Jos käytetään juomakelvotonta vettä, esimerkiksi palontorjunnassa, höyryn tuotantoon, jäähdyttämiseen ja vastaaviin tarkoituksiin, sen on kierrettävä erillisessä asianmukaisesti merkityssä järjestelmässä. Juomakelvoton vesi ei saa olla liitetty juomavesiverkkoon eikä sitä saa voida virrata takaisin tähän verkkoon.
3. Jalostuksessa tai valmistusaineena käytetty kierrätysvesi ei saa aiheuttaa saastumisriskiä. Tällaisen veden on täytettävä samat vaatimukset kuin juomaveden, jollei toimivaltainen viranomainen katso, että veden laatu ei voi vaikuttaa valmiiden elintarvikkeiden turvallisuuteen.
4. Jää, joka on kosketuksissa elintarvikkeeseen tai joka saattaa saastuttaa elintarvikkeen, on valmistettava juomavedestä. Se on valmistettava, käsiteltävä ja varastoitava sellaisissa olosuhteissa, että se on suojassa saastumiselta.
5. Elintarvikkeiden kanssa suoraan kosketukseen joutuva höyry ei saa sisältää mitään terveydelle vaarallista tai elintarvikkeita mahdollisesti saastuttavaa ainetta.
6. Jos ilmatiiviisti suljetuissa säiliöissä säilytettäviin elintarvikkeisiin sovelletaan lämpökäsittelyä, on huolehdittava siitä, että säiliöiden jäähdytykseen lämpökäsittelyn jälkeen käytetty vesi ei saastuta elintarvikkeita.
VIII LUKU
Henkilökohtainen hygienia
1. Jokaisen, joka työskentelee elintarvikkeiden käsittelyalueella, on noudatettava korkeaa henkilökohtaista puhtautta ja käytettävä työhön soveltuvia puhtaita vaatteita ja tarvittaessa suojavaatteita.
2. Henkilön, jolla on elintarvikkeiden välityksellä mahdollisesti tarttuva tauti tai joka on tällaisen taudin kantaja tai jolla on esimerkiksi tulehtuneita haavoja, ihotulehduksia, ihovammoja tai ripulia, ei saa sallia käsitellä elintarvikkeita tai oleskella mistään syystä elintarvikkeiden käsittelyalueella, jos olemassa on suoran tai epäsuoran saastumisen vaara. Elintarvikealan yrityksen työntekijän, jolla on tällainen sairaustila ja joka saattaa joutua kosketukseen elintarvikkeiden kanssa, on välittömästi ilmoitettava sairaudesta tai oireista ja mikäli mahdollista niiden aiheuttajista elintarvikealantoimijalle.
IX LUKU
Elintarvikkeisiin sovellettavat säännökset
1. Elintarvikealan toimija ei saa hyväksyä valmistus- tai raaka-ainetta tai muuta tuotteiden jalostuksessa käytettävää ainetta, jonka tiedetään olevan tai jonka voidaan kohtuudella olettaa olevan loiseläimen, patogeenisten mikro-organismien tai myrkyllisen, pilaantuneen tai vieraan aineen siinä määrin saastuttamia, että elintarvikealan toimijan hygieenisesti suorittaman tavanomaisen lajittelun ja/tai valmistus- tai jalostusmenettelyn jälkeenkin lopullinen tuote olisi ihmisravinnoksi kelpaamaton.
2. Elintarvikealan yrityksessä varastoidut raaka-aineet ja kaikki valmistusaineet on säilytettävä sellaisissa olosuhteissa, että niiden haitallinen huonontuminen estyy ja ne ovat suojassa saastumiselta.
3. Elintarvikkeita on suojattava tuotannon, jalostuksen ja jakelun kaikissa vaiheissa saastumiselta, joka saattaisi tehdä ne ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi, terveydelle vaarallisiksi tai saastuneiksi siten, että niitä ei enää kohtuudella voitaisi pitää siinä kunnossa käytettävinä.
4. On käytettävä asianmukaisia menetelmiä tuhoeläinten torjumiseksi. On myös käytettävä asianmukaisia menetelmiä kotieläinten pääsyn estämiseksi paikkoihin, joissa valmistetaan, käsitellään tai varastoidaan elintarvikkeita (tai, jos toimivaltainen viranomainen sallii tällaisen pääsyn erikoistapauksissa, sen estämiseksi, ettei siitä aiheudu saastumista).
5. Raaka-aineita, valmistusaineita, puolivalmiita tuotteita ja valmiita tuotteita, joissa patogeeniset mikro-organismit saattavat lisääntyä tai joissa saattaa muodostua toksiineja, ei saa säilyttää lämpötiloissa, jotka saattavat aiheuttaa terveysriskin. Kylmäketjua ei saa katkaista. Lyhytaikaiset poikkeukset lämpötilavaatimuksista ovat kuitenkin mahdollisia elintarvikkeiden käsittelyssä käytännön seikkojen vuoksi niiden valmistuksen, kuljetuksen, varastoinnin, esillepanon ja tarjoilun aikana edellyttäen, että tästä ei aiheudu terveysriskiä. Elintarvikealan yrityksillä, jotka valmistavat, käsittelevät ja käärivät jalostettuja elintarvikkeita, on oltava soveltuvat tilat, jotka ovat riittävän isot raaka-aineiden säilyttämiseksi erillään jalostetusta aineksesta, ja riittävästi erillistä kylmävarastointitilaa.
6. Jos elintarvikkeet on säilytettävä viileässä tai tarjoiltava viileinä, ne on jäähdytettävä mahdollisimman pian lämpökäsittelyvaiheen jälkeen, tai jos niitä ei lämpökäsitellä, viimeisen valmistusvaiheen jälkeen, sellaiseen lämpötilaan, joka ei aiheuta terveysriskiä.
7. Elintarvikkeiden sulattaminen on tehtävä siten, että patogeenisten mikro-organismien kasvun tai toksiinien muodostumisen riski elintarvikkeissa on mahdollisimman pieni. Sulatuksen aikana elintarvikkeiden on oltava sellaisessa lämpötilassa, josta ei aiheudu terveysriskiä. Jos sulatuksen valumanesteet saattavat aiheuttaa terveysriskin, ne on viemäröitävä asianmukaisesti. Sulattamisen jälkeen elintarvikkeet on käsiteltävä siten, että patogeenisten mikro-organismienkasvun tai toksiinien muodostumisen riski on mahdollisimman pieni.
8. Vaaralliset ja/tai ravinnoksi kelpaamattomat aineet, on merkittävä tarkoituksenmukaisella tavalla, ja ne on säilytettävä erillisissä ja turvallisissa säiliöissä.
X LUKU
Elintarvikkeiden käärimiseen ja pakkaamiseen sovellettavat säännökset
1. Kääre- ja pakkausmateriaalit eivät saa olla saastumislähteenä.
2. Kääremateriaalit on säilytettävä siten, etteivät ne ole vaarassa saastua.
3. Kääriminen ja pakkaaminen on tehtävä niin, että tuotteiden saastumiselta vältytään. Kun se on asianmukaista ja erityisesti tölkkien ja lasipurkkien osalta on varmistettava astian rakenteen eheys ja astian puhtaus.
4. Elintarvikkeita varten uudelleen käytettävien kääreiden ja pakkausten on oltava helposti puhdistettavia ja tarvittaessa desinfioitavia.
XI LUKU
Lämpökäsittely
Seuraavia vaatimuksia sovelletaan ainoastaan elintarvikkeisiin, jotka on saatettu markkinoille ilmatiiviisti suljetuissa säiliöissä.
1. Kaikissa jalostamattoman tuotteen käsittelyssä tai jalostettujen tuotteiden jatkokäsittelyssä käytettävissä lämpökäsittelyissä:
a) Lämpötila on nostettava käsiteltävän tuotteen kaikissa osissa vaadittuun lämpötilaan vaadituksi ajaksi.
b) On estettävä tuotteen saastuminen käsittelyn aikana.
2. Sen varmistamiseksi, että käytetyllä käsittelyllä päästään haluttuun tulokseen, elintarvikealan toimijoiden on säännöllisesti tarkastettava tärkeimmät asianomaiset parametrit (erityisesti lämpötila, paine, sulkeminen ja mikrobiologia), muun muassa automaattisia laitteita käyttäen.
3. Käytetyn käsittelyn olisi oltava kansainvälisesti hyväksytyn standardin mukainen (esimerkiksi pastörointi, iskukuumennus tai sterilointi).
XII LUKU
Koulutus
Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että:
1. Elintarvikkeita käsitteleviä henkilöitä valvotaan ja ohjataan ja/tai koulutetaan elintarvikehygienian asioissa heidän työtehtäviensä edellyttämällä tavalla.
2. HACCP -menettelyn kehittämisestä ja ylläpitämisestä tai asiaankuuluvien ohjeiden käytöstä vastaavat henkilöt ovat saaneet riittävän koulutuksen HACCP -periaatteiden soveltamisesta.
3. Tietyillä elintarvikealoilla työskentelevien henkilöiden koulutusohjelmia koskevan kansallisen lainsäädännön kaikkia vaatimuksia noudatetaan.
Omavalvonta (Elintarvikelaki 19-20 §) on elintarvikealan toimijan (ostaja, jalostaja, myyjä) itse toteuttamaa omien tuotteiden ja toimien tarkkailua ja seurantaa siten, että elintarvike, alkutuotantopaikka ja elintarvikehuoneisto sekä siellä harjoitettava toiminta täyttävät niille elintarvikemääräyksissä asetetut vaatimukset.
Omavalvontasuunnitelma on kirjallinen esitys, jossa kuvataan toimintaan liittyvät kriittiset kohdat ja niihin liittyvien riskien hallinta. Pitämällä säännöllisesti kirjaa toiminnan kriittisistä kohdista ehkäistään ennakolta monia toimintaan liittyviä ongelmia. Kirjallinen omavalvonta parantaa elintarviketurvallisuutta ja auttaa kohdistamaan valvontaa paremmin, jolloin toiminta selkeytyy, hävikki pienenee ja asiakkaiden luottamus toimijaa kohtaan kasvaa. Omavalvontasuunnitelmista malleja yrityksille on Arktiset Aromit ry:n sivulta
Poimijaa ei velvoiteta kirjallisen omavalvontasuunnitelman tekoon. Poimija on vastuussa myyntiin toimittamiensa luonnontuotteiden turvallisuudesta. Hänen on tunnettava luonnontuotteet ja erotettava ne mahdollisista näköislajeista. Hänen on myös huolehdittava hyvästä hygieniasta ja luonnontuotteiden laadusta. Luonnontuotteiden poimintaohjeita ja omavalvonnan kuvausmalleja poimijoille, jotka käsittelevät perinteisellä tavalla marjoja, sieniä tai yrttejä on Arktiset Aromit ry:n sivulta
Omavalvonta ja alkutuotannon omavalvontaan liittyvä kirjanpito
Elintarvikelaki 23/2006, 19 §:
Elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Elintarvikealan toimijan on tunnettava elintarvikkeeseen ja sen käsittelyyn liittyvät terveysvaarat sekä elintarviketurvallisuuden kannalta kriittiset kohdat toiminnassaan.
Alkutuotantopaikalla on pidettävä tässä pykälässä tarkoitetun omavalvonnan toteuttamisesta kirjaa.
Tarkempia säännöksiä alkutuotantopaikkojen omavalvontaan liittyvästä kirjanpidosta annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta 1368/2011 4 § Omavalvonta:
MMMas 1368/2011, 5 § Alkutuotannon kirjanpito:
Kasvituotteita tuottavien tai korjaavien elintarvikealan toimijoiden on pidettävä kirjaa erityisesti seuraavasta (Euroopan unionin yleisen elintarvikehygienia-asetuksen 852/2004/EU liite I A):
Tietoja säilytetään vähintään viisi vuotta.
Kirjanpidossa on oltava elintarvikkeiden jäljitettävyyden varmistavat tiedot.
Kirjanpidon on oltava alkutuotantopaikalla valvontaviranomaisen helposti tarkastettavissa ja se on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle.
Omavalvontasuunnitelmaa vaaditaan alkutuotannon jälkeen
Elintarvikelaki 23/2006, 20 §:
Elintarvikealan toimijan on laadittava kirjallinen suunnitelma omavalvonnasta (omavalvontasuunnitelma), noudatettava sitä ja pidettävä sen toteuttamisesta kirjaa. Elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Elintarvikealan toimijan on tunnettava elintarvikkeeseen ja sen käsittelyyn liittyvät terveysvaarat sekä elintarviketurvallisuuden kannalta kriittiset kohdat toiminnassaan.
Omavalvontasuunnitelmassa kuvataan nämä kriittiset kohdat ja niihin liittyvien riskien hallinta.
Omavalvontasuunnitelmaan tulee tarvittaessa liittää näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma sekä tieto laboratorioista, joissa omavalvonnassa otettavat näytteet tutkitaan.
Elintarvikealan toimijan on pidettävä omavalvontasuunnitelma ajan tasalla.
Tarkempia säännöksiä elintarvikealan toimijoiden omavalvontasuunnitelmasta ja siihen liittyvästä kirjanpidosta annetaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksella.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta 28/2009, 5 § Omavalvonta:
Elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä
(Elintarvikelaki 9 §):
1. Elintarvikkeesta on annettava totuudenmukaiset ja lain 1 §:n 1, 3 ja 4 kohta huomioon ottaen riittävät tiedot:
2. Elintarvikkeesta ei saa antaa harhaanjohtavia tietoja.
3. Elintarvikkeella ei saa esittää olevan ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyviä ominaisuuksia eikä viitata sellaisiin tietoihin, ellei muualla lainsäädännössä toisin säädetä.
Toimija tekee elintarvikerikoksen (Elintarvikelaki 79 §), jos hän antaa elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla markkinoinnin yhteydessä elintarvikkeesta harhaanjohtavia tai totuudenvastaisia tietoja.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille kokoaa yhteen elintarvikkeiden merkintöjä koskevan lainsäädännön kaksi osa-aluetta: yleiset merkinnät ja ravintoarvomerkinnät. Pakollista ravintoarvomerkintää koskeva siirtymäaika vuoteen 2016 saakka.
Asetuksen (EU) N:o 1169/2011 mukaan elintarvikkeen pakkauksessa on oltava:
elintarviketiedoista vastuussa oleva elintarvikealan toimija on toimija, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta pidetään kaupan tai jos tämä toimija ei ole sijoittautunut unioniin, tuontia unionin markkinoille harjoittava toimija
Alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittaminen on pakollista, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta, erityisesti siinä tapauksessa, että elintarvikkeen mukana seuraavista tiedoista tai etiketistä sellaisenaan voisi muuten saada sen käsityksen, että elintarvikkeella on eri alkuperämaa tai lähtöpaikka.
Kun elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitetaan eikä se ole sama kuin pääainesosan: kyseisen pääainesosan alkuperämaa tai lähtöpaikka on myös
ilmoitettava tai on mainittava, että pääainesosan alkuperämaa ja lähtöpaikka on eri kuin elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka.
Tuoreiden hedelmien ja vihannesten kaupanpitämistä säätelevät erityisesti seuraavat säädökset (Lähde: Eviran ohje 17061/1 Tuoreiden hedelmien ja vihannesten kaupan pitämistä koskevat vaatimukset hedelmä- ja vihannesalalle):
Lainsäädännössä määritellään mm. laatu- ja merkintävaatimukset Euroopan unionin alueella markkinoitaville ja yhteisön alueelle tuotaville tuoreille hedelmille ja vihanneksille. Asetuksilla ohjataan myös valvontaa
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille LIITE II Allergioita tai intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet:
1. Gluteenia sisältävät viljat (eli vehnä, ruis, ohra, kaura, speltti, kamut-vilja tai niiden hybridikannat) ja viljatuotteet, lukuun ottamatta seuraavia:
a) vehnäpohjaiset glukoosisiirapit, dekstroosi mukaan lukien*
b) vehnäpohjaiset maltodekstriinit*
c) ohrapohjaiset glukoosisiirapit
d) viljat, joita käytetään alkoholitisleiden valmistukseen, maatalousperäinen etyylialkoholi mukaan lukien
2. Äyriäiset ja äyriäistuotteet
3. Munat ja munatuotteet
4. Kalat ja kalatuotteet lukuun ottamatta seuraavia:
a) vitamiini- ja karotenoidivalmisteiden kantaja-aineena käytettävä kalaliivate
b) oluen ja viinin valmistuksessa kirkastamiseen käytettävä kalaliivate tai kalaliima
5. Maapähkinät ja maapähkinätuotteet
6. Soijapavut ja soijapaputuotteet lukuun ottamatta seuraavia:
a) täysin jalostettu soijaöljy ja -rasva*
b) soijasta peräisin olevat luonnon tokoferolien sekoitus (E306), luonnon D-alfatokoferoli, luonnon D-alfatokoferoliasetaatti ja luonnon D-alfatokoferolisukkinaatti
c) soijasta peräisin olevien kasviöljyjen kasvisterolit ja kasvisteroliesterit
d) soijasta peräisin olevista kasvisteroleista valmistetut kasvistanoliesterit
7. Maito ja maitotuotteet (laktoosi mukaan lukien) lukuun ottamatta seuraavia:
a) hera, jota käytetään alkoholitisleiden valmistukseen, maatalousperäinen etyylialkoholi mukaan lukien
b) laktitoli
8. Pähkinät, eli: mantelit (Amygdalus communis L.), hasselpähkinät (Corylus avellana), saksanpähkinät (Juglans regia), cashewpähkinät (Anacardium occidentale), pekaanipähkinät (Carya illinoinensis (Wangenh.) K. Koch), parapähkinät (Bertholletia excelsa), pistaasipähkinät (Pistacia vera), Macadamia- ja Queensland-pähkinät (Macadamia ternifolia), tai pähkinätuotteet lukuun ottamatta pähkinöitä, joita käytetään alkoholitisleiden valmistukseen, maatalousperäinen etyylialkoholi mukaan lukien
9. Selleri ja sellerituotteet
10. Sinappi ja sinappituotteet
11. Seesaminsiemenet ja seesaminsiementuotteet
12. Rikkidioksidi ja sulfiitit, joiden pitoisuudet ovat yli 10 mg/kg tai 10 mg/l kokonaisrikkidioksidina; lasketaan tuotteille, jotka on tarkoitettu sellaisenaan nautittavaksi tai valmistettu valmistajan ohjeiden mukaisesti
13. Lupiinit ja lupiinituotteet
14. Nilviäiset ja nilviäistuotteet
(*) Ja niistä saadut tuotteet, mikäli niiden valmistamiseen tarvittava käsittely ei todennäköisesti lisää elintarviketurvallisuusviranomaisen alkuperäiselle tuotteelle arvioimaa allergisoivuutta.
Jäljitettävyyttä koskevat vaatimukset (Elintarvikelaki 17 §): Elintarvikealan toimijalla tulee olla yleisen elintarvikeasetuksen 18 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut tiedot elintarvikkeista sekä järjestelmä, jonka avulla voidaan tämän lain tarkoituksen mukaisella riittävällä tarkkuudella yhdistää tiedot saapuneista ja lähteneistä eristä toisiinsa.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 178/2002 elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (18 artikla): Elintarvikealan toimijan on voitava tunnistaa luonnollinen tai oikeushenkilö, joka on toimittanut elintarvikkeen raaka-aineen. Toimijan on myös pyynnöstä annettava viranomaiselle tiedot niistä yrityksistä, joille elintarviketta on toimitettu. Jäljitettävyys koskee siten elintarvikealan toimijasta yhden askeleen eteenpäin ja yhden askeleen taaksepäin. Markkinoille saatetuissa tai todennäköisesti markkinoille saatettavissa elintarvikkeissa ja rehuissa on niiden jäljitettävyyden helpottamiseksi oltava riittävät ja asianmukaiset pakkausmerkinnät tai tunnistetiedot tarkempiin säännöksiin sisältyvien asiaa koskevien vaatimusten mukaisesti.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) 1935/2004, elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista ja direktiivien 80/509/ETY ja 89/109/ETY kumoamisesta: Jäljitettävyysvaatimus koskee myös elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvia materiaaleja ja tarvikkeita.
Jäljitettävyydestä kertovat asiakirjat on säilytettävä viisi vuotta. Ilman varsinaista myyntiaikaa olevien tuotteiden jäljitettävyysasiakirjoja on säilytettävä kuusi kuukautta tuotteen toimittamisesta. Lisätietoja: www.evira.fi
Alkuperän ja jäljitettävyyden todentamiseksi ovat Elintarviketurvallisuusvirasto Evira ja Arktiset Aromit ry tehneet ostolomakkeen käytettäväksi luonnontuotteiden ostotoiminnassa. Lomake löytyy Arktiset Aromit ry:n sivulta
Euroopan parlamentin ja unionin neuvoston asetus EY 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä: Asetus koskee kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä sekä esillepanossa ja mainonnassa esitettäviä ravitsemus- ja terveysväitteitä.
Ravitsemus- ja terveysväitteet eivät saa olla totuudenvastaisia, moniselitteisiä tai johtaa kuluttajaa harhaan. Ne eivät myöskään voi saattaa epäilyksenalaiseksi muiden elintarvikkeiden turvallisuutta tai ravitsemuksellista riittävyyttä, rohkaista kuluttajaa elintarvikkeen liialliseen kulutukseen tai sisältää toteamusta, jonka mukaan tasapainoisesta ja monipuolisesta ruokavaliosta ei yleensä saa riittävästi ravintoaineita. Kielletty ravitsemus- tai terveysväite voi olla myös kuva, symboli tai graafisten esitys, jonka avulla viitataan elintoimintojen muutoksiin, jotka voivat aiheuttaa tai lisätä pelkoa kuluttajassa.
Luonnontuotteiden kohdalla on eräissä tapauksissa mahdollista esittää ravitsemusväite tuotteen markkinoinnin yhteydessä. Ravitsemusväite kuvaa tuotteen ravintosisältöä, kuten esimerkiksi vähäenergianen, runsaskuituinen, rasvaton, luontainen C-vitamiinin lähde jne. Sallitut ravitsemusväitteet ja niiden kriteerit on lueteltu ravitsemus- ja terveysväiteasetuksen liitteessä.
Ravintoarvoilmoitus eli ravintoainemerkintä on aina pakollinen, kun tuotteessa on ravitsemus- tai terveysväite. Pakollisen ravintoarvoilmoituksen on sisällettävä seuraavat tiedot: energiasisältö, rasvan, tyydyttyneiden rasvojen, hiilihydraattien, sokereiden, proteiinin ja suolan määrät. Ravintoarvoilmoitusta voidaan lisäksi täydentää ilmoittamalla seuraavista ravintoaineista yhden tai useamman määrät: kertatyydyttymättömät rasvat, monityydyttymättömät rasvat, polyolit, tärkkelys, ravintokuitu, mikä tahansa elintarviketietoasetuksen liitteessä XIII olevan A osan 1 kohdassa lueteltu vitamiini tai kivennäisaine, jota esiintyy tuotteessa merkitsevä määrä.
Merkitsevät määrät on määritelty elintarviketietoasetuksen liitteessä XIII olevan A osan 2 kohdassa. Vain edellä luetellut ravintoaineet saa ilmoittaa ravintoaineilmoituksessa. Jos ravitsemus- tai terveysväite koskee ainetta, jota ei ole sisällytetty ravintoarvomerkintään, sen määrää ei tule ilmoittaa ravintoarvomerkinnässä, vaan se on ilmoitettava samassa nähtävissä olevassa kentässä ravintoarvomerkinnän kanssa, esimerkiksi välittömästi varsinaisen ravintoarvoilmoituksen alla. Tarkempia ohjeita pakkausmerkinnöistä saa Eviran ohjeesta 17068/1 Elintarviketieto-opas elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille.
Esimerkiksi ravitsemusväitettä
Terveysväite pakkausmerkinnöissä, esitteessä tai mainonnassa antaa ymmärtää, että tuotteella tai sen ainesosalla ja terveyden välillä on yhteys. Terveysväite voi olla sairauden riskin vähentämiseen viittaava tai elimistön toimintaan, kuten kasvu, näläntunne, laihtuminen jne. viittaava. Terveysväitteiden käytön lähtökohta on, että väitteiden taustalla oleva tieteellinen näyttö tulee hyväksyttää etukäteen ennen kuin väitettä voi käyttää.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA arvioi terveysväitteiden taustalla olevat tieteelliset perustelut ja väitteen sanamuodon. Komission ja jäsenmaiden välisten keskustelujen jälkeen väite hyväksytään tai hylätään komission asetuksella. Elintarviketurvallisuusvirasto Evira toimii Suomen kansallisena toimivaltaisena viranomaisena, joka toimittaa väitehakemukset EFSAlle arvioitavaksi.
Eviran toimivalta on määritelty elintarvikelain (23/2006) 30§:ssä. Tähän toimivaltaan ei kuulu elintarvikkeiden tai niiden pakkausmerkintöjen hyväksyminen ennen niiden markkinoille saattamista. Siten Eviralla ei ole valtuutta ennakkohyväksyä tuotteita tai niissä käytettäviä väitteitä. Hallintolain (434/2003) 8 §:n perusteella Eviran tehtävänä on sen sijaan neuvoa ja ohjata elintarvikealan toimijoita toimivaltansa rajoissa elintarvikemääräysten noudattamisessa.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus EY 258/97 uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista: Uuselintarvikkeilla tarkoitetaan tuotteita, joiden käyttö ihmisravinnoksi on ollut EU:n alueella hyvin vähäistä ennen toukokuuta 1997. Uuselintarvikkeen käyttöturvallisuus on varmistettava ennen sen hyväksymistä.
Uuselintarvikeluettelo (engl. Novel Food Catalogue) on komission julkaisema tietokanta, josta voi löytää tietoa kasvi- tai eläinperäisten tuotteiden tai muiden tuotteiden käyttöhistoriasta elintarvikkeena. Luetteloon on linkki Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilla. Lisäksi sivuilla on tietoa uuselintarvikkeiden hakemuksiin, ilmoituksiin ja lausuntopyyntöihin liittyvistä asioista.
Uuselintarvikeluettelossa tuotteet on luokiteltu niiden käyttöhistoriasta tiedetyn tiedon mukaan neljään eri luokkaan, jotka on merkitty alla olevilla kuvakkeilla. Lista ei ole täydellinen, vaan siitä puuttuu osa Suomessa tunnetuista luonnonyrteistä, kuten maitohorsma ja poimulehti.
Tuotteet eivät ole uuselintarvikkeita, jos niitä on tunnetusti käytetty merkitsevässä määrin elintarvikkeena
Euroopan yhteisön alueella ennen 15.5.1997. Esim. katajan- ja pihlajanmarjat, nokkosen ja voikukan lehdet
Tuotteet, joiden käyttö elintarvikkeena vaatii uuselintarvikeluvan, kun tuotteiden käyttöhistoriasta elintarvikkeena ei ole tietoa Euroopan yhteisön alueella ennen 15.5.1997.
Tuotteita saa käyttää vapaasti ravintolisissä, mutta niiden käytön laajentaminen muihin elintarvikkeisiin vaatii uuselintarvikeluvan, kun tuotteita on tunnetusti käytetty ravintolisinä Euroopan yhteisön alueella ennen 15.5.1997. Esim. koivun- ja pihlajanlehdet, puna-apilan maanpäälliset osat.
Tuotteet, joiden käyttöhistoriasta Euroopan yhteisön alueella on keskusteltu, mutta lisätietojen hankkimista varten lopullista luokittelua ei ole vielä tehty
EuroFIR -yhdistys välittää tietoa Eurooppalaisista elintarvikkeista mm. eri maiden ylläpitämistä elintarvikkeiden koostumustietokannoista. Yhdistys on julkaissut vuonna 2007 Nettox -kasviluettelon, jossa on 334 elintarvikekasvia (ja kasvinosaa) tieteellisellä ja 15 maan kansankielisellä nimellä ilmaistuna. Listalla olevat kasvit eivät lähtökohtaisesti ole uuselintarvikkeita. Listan tilaamisesta on tietoa sivulla: www.eurofir.org
Hyväksymättömän uuselintarvikkeen tapaaminen markkinoilta johtaa aina selvityspyyntöön tai takaisinvetoon. Vastuu tuotteiden turvallisuudesta ja määräystenmukaisuudesta on toimijalla, joten uuselintarvikestatuksen selvittämiseksi kasvin merkittävä kaupallinen käyttöhistoria EU:n alueella ennen vuotta 1997 on tarvittaessa pystyttävä todistamaan asiakirjoilla.
Maa- ja metsätalousministeriön asetus ravintolisistä 78/2010, tällä asetuksella pannaan täytäntöön ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/46/EY siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen: Ravintolisällä tarkoitetaan puristeena, kapselina, pastillina, tablettina, pillerinä, jauheena, tiivisteenä, uutteena, nesteenä tai muussa vastaavassa annosmuodossa myytävää valmiiksi pakattua valmistetta,
Ravintolisän tarkoitus on sille ominaisten ravintoaineiden (kuten vitamiinit ja kivennäisaineet, tai muu aine, jolla on ravitsemuksellinen tai fysiologinen vaikutus) vuoksi täydentää ruokavaliota. Ravintolisällä ei tarkoiteta valmistetta, joka lääkelain nojalla luokitellaan lääkkeeksi.
Elinkeinoharjoittajan, joka valmistaa, valmistuttaa tai tuo maahan ravintolisää, on tehtävä siitä ilmoitus Elintarviketurvallisuusvirastolle. Ilmoitus vaaditaan myös kun valmisteen koostumus muuttuu (Ilmoitusvelvollisuutta koskeva säännös on nyt siirretty asetuksesta lain tasolle, elintarvikelain 8 §:ään).
Myyntinimitys on "ravintolisä", ja pakkaukseen on merkittävä:
Ravintolisän pakkausmerkinnöissä, esillepanossa ja mainonnassa ei saa esittää tai viitata siihen, että
