Anttonen MJ. Evaluation of Means to Increase the Content of Bioactive Phenolic Compounds in Soft Fruits. Kuopio University Publications C. Natural and Environmental Sciences 208. 2007.
Väitöskirjassa arvioidaan viljelyteknisiä keinoja, joilla marjojen antioksidanttipitoisuuksiin voidaan vaikuttaa.
Hellström K, Törrönen R, Mattila P. Proanthocyanidins in common food products of plant origin. J Agric Food Chem 2009: 57; 7899-790.
Tutkijat määrittivät 99:stä Suomessa yleisesti saatavilla olevasta ruoka-aineesta niiden proantosyanidien pitoisuuden. Proantosyanideja löytyi 49 tuotteesta, ja parhaimpia lähteitä olivat marjat, kaakao ja sitrushedelmiä lukuun ottamatta hedelmät.
Kähkönen MP, Hopia AI. ja Heinonen M. Berry Phenolics and Their Antioxidant Activity. J. Agrig. Food Chem. 2001:49;4076-4082.
Marjojen polyfenoliprofiileissa on eroa, vaikka suvuittain samankaltaisuuksia onkin. Tutkimuksessa analysoitiin kotimaisten marjojen koostumuksia fenolisten yhdisteiden osalta.
Mattila P, Lampi A-M, Ronkainen R, Toivo J, Piironen V. Sterol and vitamin D2 contents in some wild and cultivated mushrooms. Food Chem 2002;76: 293-298.
Sienissä muodostuu auringon valon vaikutuksesta D2-vitamiinia: erityisen runsaasti sitä on suppilovahveroiden, herkkutatin ja haaparouskun lakissa. Jalassa D2-vitamiinia on vähemmän ja viljellyistä sienistä D2-vitamiini puuttuu lähes kokonaan. Myös D-vitamiinin esiasteen, ergosterolin, pitoisuus vaihtelee jonkin verran sienen eri osissa.
Oomah, B. D., Ladet, S., Godfrey, D. V., Liang, J. ja Girard, B. Characteristics of raspberry (Rubus idaeus L.) seed oil. Food Chemistry (2000) 69:187 − 193.
Vadelmansiemenestä saatava öljy on ominaisuuksiltaan arvokasta. Siinä on yksilöllinen rasvahappokoostumus ja korkea tokoferolien pitoisuus ja laatu.