Vuoden 2010 luonnontuotteet ovat juolukka, mesimarjan lehti ja kehnäsieni
Arktiset Aromit ry on valinnut vuoden 2010 luonnontuotteet. Vuoden marjaksi valittiin juolukka, yrtiksi mesimarjan lehti ja sieneksi kehnäsieni. Luonnontuotteiden valinnan tarkoituksena on kiinnittää huomiota luonnossa kasvavien raaka-aineiden terveellisyyteen, ainutlaatuisiin ominaisuuksiin ja lisätä niiden käyttöä.
Juolukka on mustikan veroinen, mutta vähän arvostettu ja käytetty marja
Juolukan sato luonnossa on yleensä suurempi kuin esimerkiksi lakalla, karpalolla tai metsävadelmalla. Joten poimittavaa riittää, mutta pääosin marja jää vieläkin luontoon. Juolukka kasvaa rämeillä ja rantametsissä ja marjat kypsyvät hiukan mustikkaa myöhemmin elokuussa. Parhaimmat juolukkasadot saadaan Pohjois-Suomesta, mutta marja tuottaa satoa kaikkialla Suomessa. Juolukka ei ole yhtä altis kukkien paleltumiselle kuin mustikka. Niinä kesinä, jolloin mustikkasato on heikko, kannattaa juolukkaa kerätä runsaasti kotipakastimiin.
Juolukka muistuttaa ulkonäöltään mustikkaa, mutta on suipompi, kookkaampi ja usein hieman kulmikas. Marja on väriltään harmaansininen ja sisältä mustikkaa vaaleampi. Se on mehukas ja maultaan mieto. Juolukan marjoja voi syödä sellaisenaan ja sitä voi käyttää puuroissa, keittona tai mehuna. Juolukkaa voidaan pakastaa tai kuivata sellaisenaan tai keittää marjat hilloiksi ja mehuiksi. Yleensä juolukkaa käytetään muiden marjojen kanssa. Juolukka sisältää runsaasti luonnollisia sinisiä väriaineita, antosyaaneja, sekä flavonoleja, kuten kversetiiniä ja myrisetiiniä. Kuopion yliopiston tutkimusten mukaan juolukan antosyaanien ja flavonolien pitoisuudet ovat korkeampia Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa.
Eksoottisen mesimarjan lehtien hyödyntämistä viennissä kannattaisi kokeilla
Mesimarja kasvaa yleisesti lähes koko Suomen alueella. Aikoinaan kaskeaminen, metsälaidunnus ja niittyjen raivaus edistivät mesimarjan kasvua. Voimaperäinen metsätalous on kuitenkin vähentänyt mesimarjan kasvupaikkoja ja marjomista. Mesimarjasta voidaan hyödyntää aromikkaiden marjojen lisäksi myös lehdet. Lehdet soveltuvat tuoreena vihersalaattien raaka-aineeksi tai salaatiksi leivän päälle. Mesimarjan lehdistä ja marjojen kantaosista voi valmistaa miedonmakuista yrttijuomaa. Kun Aasian maissa marjojen lehdistä tehdyt yrttiteet ovat suosiossa, olisi varmaan mahdollista meiltä Suomestakin ottaa talteen esimerkiksi marjaa tuottamattomilta mesimarjan viljelyksiltä lehdet ja markkinoida niitä vientiin kansainvälisten teeyritysten raaka-aineiksi. Lehdet säilötään kuivaamalla ja ne kuivatut lehdet voi myös jauhaa viherjauheeksi.
Kehnäsieni on erinomainen ruokasieni
Kehnäsieni tuottaa runsaimman sadon eteläisessä Suomessa, mutta sitä löytää muualtakin maasta. Se on herkullinen ruokasieni, jota kerätään kotitalouksiin melko harvoin. Sammaleiset kangasmetsät ja tunturikoivikot ovat kehnäsienen suosimaa kasvumaastoa. Satokausi alkaa elokuun puolivälistä ja jatkuu syyskuun loppuun. Kehnäsienellä on muutamia seitikkeihin kuuluvia näköislajeja, joten ruokasieniä kerätessä on aina oltava varma poimimastaan lajista. Kehnäsieni on helppo erottaa muista samankaltaisista sienistä muutaman hyvän tuntomerkin perusteella. Kehnäsienen ruskeankellertävää lakkia peittää helmiäisen hopeinen pinta. Kehnäsienen hyvä tuntomerkki on myös jalan yläosan sormusmainen, irtonainen rengas ja renkaan yläpuolella sijaitseva hopeanvalkoinen siksak-kuviointi.
Kehnäsienen lakki on nuorena munanmuotoinen ja se muuttuu myöhemmin kellomaiseksi, lopulta laakeaksi. Sieni kannattaakin poimia nuorena lakin ollessa kellomainen tai munamainen. Kehnäsieni valmistetaan hauduttamalla omassa liemessään ja käytetään sen jälkeen ruuanvalmistukseen tai säilötään pakastamalla.
Lisätietoja:
Arktiset Aromit ry. Simo Moisio, puh. 040-5801186,
Maarit Ronkainen, puh. 044- 5894376