Tutkimukset

Mustaherukkaan ja puolukkaan lisätyn sokerin vaikutus veren sokerin, insuliinin ja rasvahappojen pitoisuuteen

Marjat ja marjatuotteet ovat oleellinen polyfenolien, erityisesti antosyanidiinien, ellagitanniinien ja proantosyanidiinien, lähde osana pohjoista ruokavaliota. Marjat sisältävät vähän hiilihydraatteja (glukoosia ja fruktoosia) ja niillä onkin vain vaimea vaikutus verensokeriarvoihin. Marjoja kuitenkin nautitaan usein lisätyn sokerin kanssa. Sokerin lisääminen peittää alleen marjojen happaman maun ja lisää niiden käyttöä, mutta toisaalta voi vähentää marjoista saatavia terveyshyötyjä.

Yleisin ruokiin lisätty sokeri on sakkaroosi, joka koostuu glukoosista ja fruktoosista. Ravinnon sakkaroosi ja glukoosi nostavat aluksi veren sokeri- ja insuliinipitoisuutta, jonka jälkeen verensokeri laskee nopeasti rasvahappopitoisuuden kohotessa. Jatkuva heilahtelu veren sokerin, insuliinin ja rasvahappojen pitoisuudessa voi aiheuttaa mm. oksidatiivista stressiä, tulehdusreaktioita, veren kolesterolitason nousua, insuliiniresistenssiä ja jatkuvaa nälän tunnetta.     

Tutkimuksessa selvitettiin sokeripitoisten, mustaherukasta ja puolukasta valmistettujen marjapyreiden ja nektareiden vaikutusta veren sokeri-, insuliini- ja rasvahappoarvoihin.

Tutkimuksen oletuksena oli, että polyfenolirikkaat marjat hidastavat sokerin hajoamista ja imeytymistä, ja siten alentavat veren sokeripitoisuutta pyreen ja nektarin nauttimisen jälkeen.

Tutkimuksessa oli mukana 20 tervettä naista. Tutkimuksessa käytetyt ravintoannokset olivat:

  • 1. Kontrolli: 300 ml vettä + 35 g sokeria
  • 2. Mustaherukka -pyree: 150 g murskattuja marjoja + 150 ml vettä + 35 g sokeria
  • 3. Puolukka -pyree: 150 g murskattuja marjoja + 150 ml vettä + 35 g sokeria
  • 4. Mustaherukka -nektari: 300 ml (kaupallinen mehutiiviste, laimennettu vedellä 1:1, vastaa 150 g tuoreita marjoja) + 35 g sokeria
  • 5. Puolukka -nektari: 300 ml (kaupallinen mehutiiviste, laimennettu vedellä 1:1, vastaa 150 g tuoreita marjoja) + 35 g sokeria

Veren sokerin, insuliinin ja rasvahappojen pitoisuudet mitattiin 0, 15, 30, 45, 60, 90 ja 120 minuuttia ravintoannosten nauttimisen jälkeen.

Tärkeimpien tulosten mukaan sokeroitujen marjapyreiden nauttimisen jälkeen veren sokeri- ja insuliinipitoisuudet, sekä rasvahappojen pitoisuus olivat matalammat kuin pelkän sokeriannoksen jälkeen. Sokeroitujen nektarien nauttiminen aiheutti samansuuntaisen, mutta hieman heikomman laskun veren sokeri-, insuliini- ja rasvahappopitoisuuksissa kuin pyreet.  

Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että sokerin lisäämisen aiheuttama verensokerin heilahtelu on lievempää, jos sokeri nautitaan yhdessä mustaherukan tai puolukan kanssa. Tämä voi johtua sokerin hitaammasta pilkkoutumisesta ja imeytymisestä nautittuna yhdessä paljon polyfenoleja sisältävien marjojen kanssa. Tällä tuloksella on suuri käytännön merkitys, koska erityisesti mustaherukkaa ja puolukkaa nautitaan sokerilla makeutettuna.

Törrönen, R., Kolehmainen, M., Sarkkinen, E., Mykkänen, H. & Niskanen, L. (2012) Postprandial glucose, insulin, and free fatty acid response to sucrose consumed with blackcurrants and lingonberries in healthy women. Am J Clin Nutr. 96: 527-533.   

Takaisin