Juolukka ja variksenmarja ovat kypsiä poimittavaksi
Juolukka on koko Suomessa poimintakypsää
Juolukka kypsyy elokuussa mustikkaa myöhemmin. Se on nyt kypsää poimittavaksi myös Pohjois-Suomessa. Juolukka sisältää mustikan tapaan runsaasti sinisiä väriaineita antosyaaneja sekä flavonoleja, kuten kversetiiniä ja myrisetiiniä. Kversetiiniä juolukka sisältää runsaasati, antosyaaneja kaksinkertaisesti viljeltyyn pensasmustikkaan verrattuna.
Juolukan sato luonnossa on suurempi kuin esimerkiksi lakalla, karpalolla tai metsävadelmalla. Joten poimittavaa riittäisi, mutta pääosin marja jää luontoon. Parhaiten juolukka viihtyy kosteilla kasvupaikoilla, kuten rämeillä ja rantametsissä. Alueilla, joilla mustikkasato on tänä kesänä ollut heikko, saattaa juolukkaa löytyä runsaasti kotipakastimiin kerättäväksi. Juolukka ei ole yhtä hallanarka kukinta-aikana kuin mustikka.
Juolukka muistuttaa ulkonäöltään mustikkaa, mutta on suipompi, kookkaampi ja usein hieman kulmikas. Marja on väriltään harmaansininen ja sisältä mustikkaa vaaleampi. Se on mehukas ja maultaan mieto. Juolukan marjoja voi syödä sellaisenaan ja sitä voi käyttää puuroissa, keittona tai mehuna. Se voidaan pakastaa sellaisenaan tai keittää marjat hilloiksi ja mehuiksi. Juolukkaa voi poimia esimerkiksi mustikan kanssa samaan ämpäriin, koska se soveltuu hyvin mustikan tapaan käytettäväksi.
Variksenmarja on myös kypsää poimittavaksi
Variksenmarja on Arktiset Aromit ry:n teettämien tutkimusten mukaan väestön keskuudessa edelleen heikosti tunnettu. Se on matala, vaaleanvihreävartinen aina vihanta varpu. Luonnonvaraisena variksenmarjat kasvavat kaikkialla Suomessa. Eteläisessä Suomessa marja kasvaa pienempimarjaisena etelänvariksenmarjana ja pohjoisessa suurempimarjaisena ja runsassatoisempana Pohjanvariksenmarjana.
Variksenmarja on myös poimintakypsää. Sen satokausi kestää elokuusta ensilumiin saakka. Marjat ovat kiiltäviä, tummansinisiä tai mustia. Ne sisältävät kohtuullisesti C-vitamiinia ja runsaasti kuitua.Myös variksenmarja sisältää runsaasti antosyaaneja.
Variksenmarja on monikäyttöinen. Siitä voidaan valmistaa juomia, hilloja, viinejä ja hyytelöitä sellaisenaan tai yhdistelemällä sitä muiden marjojen kanssa. Suomessa vain muutamat yritykset käyttävät raaka-aineenaan variksenmarjaa eli kaarnikkaa. Jotkut yritykset nimittävät variksenmarjaa myös tunturimustikaksi.
Paitsi kuluttajatuotteita, variksenmarjasta yritysten kannattaisi tehdä myös tuotteita ravintoloille. Villiruokatuotteet kiinnostavat nyt ravintoloissa ja marja soveltuu suomalaisena erikoismarjana erinomaisesti suomalaiseen ruokakulttuuriin.
Suomalaistutkimuksissa variksenmarjan on todettu estävän ruokamyrkytyksiä aiheuttavan Bacillus-suvun bakteerien kasvua. Norjalainen tutkimusryhmä puolestaan kartoitti viljojen, juuresten, vihannesten, palkokasvien, hedelmien ja marjojen antioksidatiivisuutta. Tutkituista marjoista variksenmarjalla oli ruusunmarjan jälkeen seuraavaksi suurin kokonaisantioksidanttipitoisuus. Suomalaistutkimuksessa verrattiin 92 kasvikunnan tuotteen kykyä estää rasvan hapettumista. Marjauutteiden antioksidanttiteho oli suurempi kuin monien yrtti- ja lääkekasviuutteiden. Tehokkain oli variksenmarja.
Lisätietoa: Arktiset Aromit ry. Simo Moisio, puh. 040-5801186