Alkukesä on valloittavien villivihannesten aikaa
Luonnon oma suuri kasvimaa tarjoaa tuoreita ja raikkaita villivihanneksia poimittavaksi ennen kuin viljellyt kasvit vielä tuottavat satoa. Ravintorikkaita ja ilmaisia salaatti-, mauste- ja yrttijuoma-aineksia löytyy kätevästi jokaisen lähiluonnosta. Villivihannekset ovat usein paljon ravintorikkaampia viljeltyihin salaattikasveihin verrattuna sisältäen runsaasti mm. ravintokuitua, C- ja E-vitamiinia, beetakaroteenia, folaattia, kaliumia, kalsiumia, magnesiumia ja mangaania.
Villivihannekset ovat parhaimmillaan varhain keväällä ja alkukesällä. Keruuaika on lyhyt, sillä monet kasvit muuttuvat sitkeiksi ja puiseviksi kukinnan alettua. Esimerkiksi nokkosta voi kuitenkin niittää kesän mittaan, jolloin se kasvattaa jälleen uusia versoja kerättäväksi. Myös poimulehti kasvattaa tuoretta kasvustoa, kun sen kukinto poistetaan. Myöhemmin kesällä käytettäväksi tulevat puolestaan syötävät kukat antamaan makua ja väriä esimerkiksi salaatteihin ja teeaineksiin.
Luonnonkasveissa on myös myrkyllisiä ja ravinnoksi sopimattomia kasveja, joten poimijan tulee tuntea keräämänsä kasvit ja tietää ne syötäväksi kelpaaviksi. Jokamiehenoikeus sallii luonnossa liikkujan kerätä ruohovartisia kasveja myös yksityisten omistamilta mailta, mikäli keruu tapahtuu ilman apuvälineitä. Ruohovartisten kasvien niittäminen toisen mailta on kiellettyä, joten esim. nokkosen keruu sirpillä leikaten ei ole luvallista. Myöskään jäkälän, sammaleen ja puiden lehtien keruu ei kuulu jokamiehenoikeuden piiriin ja harvinaiset ja rauhoitetut kasvit tulee jättää rauhaan. Kaupalliseen keruuseen on aina syytä pyytää maanomistajilta lupa.
Villivihanneksia poimittaessa on hyvä muistaa kestävän käytön periaatteet; kasvin esiintymistä keruualueella ei saa vaarantaa. Kasveja ei saa repiä juurineen tai rönsyineen ja pienehköistä kasvustoista poimitaan vain muutamia lehtiä. Keruupaikkoja on myös hyvä vaihdella vuosittain, jotta kasvustot ehtivät toipua aiheutetusta rasituksesta. Villivihannesten keruu luonnonsuojelualueilta on kokonaan kiellettyä.
Villivihanneksia kerätään vain puhtailta alueilta, sillä kasvit keräävät kivennäisaineiden lisäksi ympäristöstään myös haitallisia aineita. Poimimista tulee välttää mm. teiden varsilta, asutuskeskuksista, saastuttavien teollisuuslaitosten ja lämpökeskusten läheltä sekä lannoitetuilta tai torjunta-aineilla käsitellyiltä viljely- ja metsäalueilta. Etäisyys lähimpään tiehen tulee olla 50-100 metriä.
Villivihannesten poimintaan paras aika on poutainen aamupäivä aamukasteen jo haihduttua. Ravinnoksi valitaan vain terveitä, hyväkuntoisia kasvinosia, jotka kerätään koriin tai muuhun ilmavaan astiaan. Eri kasvilajit pidetään kerättäessä erillään toisistaan. Vihanneskasvien lehdet poimitaan nuorina ennen kukintaa, jolloin niiden ravinto- ja aromipitoisuudet ovat parhaimmillaan. Yrttijuomiin käytettävien kasvien lehdet poimitaan täysin kehittyneinä, mutta ennen kukintaa tai kukkien juuri puhjetessa. Maustekasvien lehtien paras keruuaika puolestaan on silloin, kun ne kukkivat.
Villivihanneksista poimulehti, voikukka, maitohorsma ja mesimarjanlehti sopivat tuoreisiin salaatteihin ja leivän päällä nautittavaksi. Tuoreina villivihanneksia voi käyttää monipuolisesti erilaisiin ruokalajeihin, kuten kastikkeisiin, muhennoksiin, keittoihin, pihveihin ja pata- ja laatikkoruokiin sekä leipätaikinoihin. Villivihanneksien mauista pääsee nauttimaan myös talviaikaan, kun ne kuivataan ja jauhetaan ravinteikkaaksi viherjauheeksi, joka rikastuttaa ruokien ravintosisältöä. Villivihannekset voi säilöä myös pakastamalla.
|
Teksti:
Kauppakatu 20, |