Vuoden sieni punikkitatti on oivallinen ruokasieni
Tiedote
Luonnossa kasvaa satoja syötäväksi kelpaavia sienilajeja. Yksi aloittelevalle sienestäjälle helposti löydettävä, tunnistettava ja ruoaksi valmistettava sienilaji on punikkitatti, joka on valittu vuoden 2012 sieneksi. Punikkitatit ovat mietoja ja hyvänmakuisia, kookkaita ja kiinteämaltoisia ruokasieniä. Niille on ominaista mallon tummuminen leikkauspinnoilla, mikä ei suinkaan heikennä punikkitattien käyttöä. Myös kypsennettäessä sienen malto tummuu. Muita tuntomerkkejä ovat lakin eri sävyihin vivahtava punaruskea väri, sekä jalan musta tai ruskea nukkapinta. Lakin pintakelmu on reunoiltaan osittain kääntynyt pillistön päälle. Punikkitatin pillistö pysyy pitkään vaaleana eikä juuri pullistu.
Punikkitattia kasvaa lähes koko maassa ja kaikenlaisissa metsätyypeissä. Eri puulajeilla on seuralaisenaan oma punikkitattilajinsa: koivunpunikkitatti, männynpunikkitatti ja haavanpunikkitatti. Sienikaupassa näitä lajeja ei tarvitse erottaa toisistaan. Punikkitatin poiminta-aika on heinäkuusta syyskuuhun.
Koivunpunikkitatin (Leccinum versipelle) lakki on oranssinkeltainen, kuiva ja nuorena hyvin kupera. Sen jalan nukkatupsut ovat nuoresta lähtien tummanharmaat tai mustat. Käsiteltäessä koivunpunikkitatin malto tummuu voimakkaasti ensin punertavanharmaaksi ja lopulta violetinmustaksi.
Männynpunikkitatin (L. vulpinum) lakki on punikkitateista kaikkein tummin, punaruskea. Sen jalan nukkatupsut ovat nuorena vaaleita ja vanhemmiten harmaanruskeita tai lähes mustia. Jalan tyvellä voi olla sinivihreitä laikkuja. Männynpunikkitatin malto tummuu käsiteltäessä vain heikosti ollen jalassa punertavansävyistä.
Haavanpunikkitatin (L.aurantiacum) lakki on koivunpunikkitattia oranssimpi. Sen jalan nukkatupsut ovat nuorena valkoiset ja vanhoilla sienillä punaruskeat. Haavanpunikkitatin malto tummenee hitaammin eikä yhtä voimakkaasti kuin koivunpunikkitatilla.
Punikkitatit on mahdollista sekoittaa ruskeisiin lehmäntatteihin, jotka myös ovat syötäviä. Lehmäntatin tunnistaa kapeammasta jalasta, lakin harmaanruskeasta pinnasta ja selvästi pehmeämmästä, tummumattomasta mallosta.
Ruokasieninä kaikki punikkitatit ovat lähes samanarvoisia, eli hyviä ruokasieniä. Ne ovat pieninä parhaimmillaan, sillä isojen jalat ovat kovia ja kuituisia. Punikkitatit tulee kypsentää huolellisesti paistamalla, sillä raa'at ja huonosti kypsennetyt tatit voivat aiheuttaa vatsakipua ja pahoinvointia. Sienet pilkotaan, ja hitaasti paistinpannussa kuumentaen annetaan enimpien nesteiden haihtua. Paistamisen jälkeen punikkitateista voidaan valmistaa paistoksia, wokkeja, keittoja ja piirakoita tai niitä voidaan lisätä lihamurekkeeseen, kaalikääryleiden täytteeksi ja sämpylätaikinoihin. Punikkitatin säilöntämuodoiksi sopivat pakastaminen ja kuivaaminen viipaleina. Myös kuivatut sienet on kypsennettävä huolellisesti.
Teksti:
Arktiset Aromit ry, Luonnosta Lautaselle-hanke
Kauppakatu 20, 89600 Suomussalmi,
puh. 08-6155 5590, fax 08-6155 5592,
info@arktisetaromit.fi