Karpalo päättää marjastuskauden
Karpalo päättää marjastuskauden
Karpalo on maanmyötäinen varpu, joka kasvaa soilla ja nevoilla koko maassa. Suomessa esiintyy kahta eri karpalolajia, isokarpaloa (Vaccinium oxycoccos) ja pikkukarpaloa (V. microcarpum). Näitä molempia kerätään hyötykäyttöön. Isokarpalo on marjoista selvästi satoisampi kuin pikkukarpalo, joten sen osuus talteenotosta on valtaosa. Molemmat karpalolajit kasvavat koko Suomessa, tosin aivan etelärannikolla saaristossa harvinaisempana.
Karpalon poiminta-aika alkaa syyskuun lopussa ja sitä voi kerätä lumentuloon saakka. Usein sitä poimitaan myös keväällä lumen sulettua. Pakkanen vähentää marjan happamuutta ja lisää sen sokeripitoisuutta. Karpalo sisältää runsaasti omena-, sitruuna- ja bentsoehappoja, jotka tekevät siitä hyvin säilyvän.
Karpaloretkelle kannattaa pukeutua lämpimästi. Marjan poiminta käsin myöhäissyksyn suolta saa helposti kädet kohmettumaan ja retken pituus voi turhaan lyhentyä kylmyyden vuoksi. Pääosa karpalon 20 - 25 miljoonan kilon vuosisadosta jää keräämättä. Kotimaista karpaloa poimitaan lähinnä kotitalouksiin, torikauppaan ja pienille kotimaisista marjoista tuotteita tekeville yrityksille. Suuremmalle teollisuudelle karpalo tuodaan joko Venäjältä tai viljeltynä Pohjois-Amerikasta.
Karpalo sisältää C-vitamiinia 20 mg sadassa grammassa ja melko runsaasti ravintokuitua. Yhdestä desilitrasta karpaloita saa saman verran kuitua kuin ruisleipäviipaleesta. Karpalon sisältämiä polyfenoleja ovat mm. lignaanit, flavonolit ja proantosyanidiinit. Flavonoleista karpalo sisältää erityisesti kversetiiniä ja myrisetiiniä. Karpalon proantosyanidiinien on joissakin tutkimuksissa havaittu estävän haitallisten bakteereiden kiinnittymistä virtsateiden seinämiin. Sitä onkin aikoinaan käytetty kansanlääkinnässä virtsatietulehduksia vastaan.
Karpalosta voi valmistaa mehuja, hyytelöitä ja hilloja. Karpaloa voi säilöä pakastettuna tai puolukan tapaan survoksena. Kirpeä maku sopii myös jälkiruokiin, kuten kiisseleihin, jäädykkeisiin tai puuroihin. Marjat kannattaa lisätä kokonaisina tai soseutettuina kypsentämisen lopussa kiisseleihin tai puuroihin. Näin polyfenolit ja vitamiinit säilyvät parhaiten. Mehun valmistuksesta jäljelle jääneen kuorijätteen voi käyttää esim. sämpylöiden leipomisessa. Kuivattuja karpaloita voi käyttää leivonnaisiin, salaatteihin tai välipalaksi sellaisenaan.
Yritykset myyvät tuoreita karpaloita toreilla tai valmistavat niistä esimerkiksi kuivattuja marjatuotteita, jauheita, mehuja, hilloja, hyytelöitä, likööreitä, kosmetiikkatuotteita ja makeisia.
Lisätietoja: Simo Moisio puh. 040-5801186