Turun yliopistossa tutkitaan marjojen koostumuksen ja vaikutusten välisiä suhteita

Teksti ja kuvat: Professori Heikki Kallio, dosentti Baoru Yang 
ja dosentti Mari Sandell

Marjat tutkimuksen polttopisteessä

Luonnonvarojen ja niistä valmistettavien elintarvikkeiden bioaktiivisten yhdisteiden innovatiivinen kemiallinen tutkimus on ollut Turun yliopiston elintarvikekemian toiminnan perusta neljän vuosikymmenen ajan. On luontevaa kohdistaa tutkimusta erityisesti kotimaisiin marjoihin, mausteisiin, kalaan ja öljykasveihin. 

Kiinnostuksemme kotimaisten marjojen ominaisuuksiin ja -vaikutuksiin johtuu turkulaisen perinteen lisäksi kansallisesta velvoitteesta. Suomen Akatemia ei aikanaan katsonut pohjolan luonnonvarojen erityisominaisuuksien selvitystä tärkeäksi tutkimusalueeksi. Siksi toiminta on pirstoutunut ja satunnaisten hankkeiden varassa.

Marjat muodostavat huomattavan osan elintarvikkeiksi kelpaavista luonnonvaroistamme. Kotimaisen kysynnän lisäksi monet kaukomaat ovat osoittaneet aktiivista mielenkiintoa metsämarjojamme kohtaan. Yleinen, vaikkakin vain ohuesti todistettu näkemys on, että marjojen syönti kohentaisi monella tavoin kansalaisten terveyttä.

Pohjolan ainutlaatuisuus

Suomi on marjamaa

Suomen metsissä, soilla ja tuntureilla kasvaa lähes kolmekymmentä syötävää marjalajia. Viljelymarjojen valikoima laajenee jatkuvasti ja tuotantolaatu paranee. Suomesta on tulossa kansainvälisestikin arvostettu marjojen tuottaja. Yliopistojen, tutkimuslaitosten ja teollisuuden avoin ja yhteistyöhön valmis asenne takaa tutkimuksen monialaisuuden. Monet työryhmät, konsortiot ja projektit ovat saaneet aikaan käytännön tuloksia, jotka perustuvat kansainvälisesti hyvään tieteellisen tutkimuksen tasoon.

Turun yliopisto on tutkinut varsin laaja-alaisesti useimpia luonnonvaraisia ja viljeltyä marjojamme (Kuva 1.).

Suomen luonto on vain Suomessa

Suomen luonnonvaraiset marjat ovat ehtymätön elintarvikekemiallisen tutkimuksen kohde. Fennoskandia muodostaa luonnoltaan ainutlaatuisen saarekkeen koko maapallolla. Alueella vallitsevat subarktiset valaistusolosuhteet, mutta Golfvirta siirtää alueen termisesti kaksituhatta kilometriä karttasijaintiaan etelämmäs. Luonnonvaraiset marjamme ja muutkin alueemme hyötykasvit poikkeavat maailman muista kasveista. Mutta miten? Sen selvittäminen on väkevästi meneillään. Sääolosuhteiden, latitudin, altitudin sekä marjojen korjuuajankohdan ja satovuoden vaikutusta koostumukseen tutkitaan Turussa monipuolisesti (1-14).

Koeviljelmiäkin tarvitaan

Aktiivinen herukan alkutuotantoon liittyvä tutkimus MTT:llä on tehnyt myös Turun yliopistossa mahdolliseksi etelä-pohjoinen -vertailun herukkalajikkeilla. Piikkiöön ja Apukkaan perustetut musta-, viher-, puna- ja valkoherukkaviljelmät ovat pitkäaikaisen seurannan kohteita (11-13). Turun yliopiston hallinnassa toistaiseksi oleva, maailman pohjoisin tyrniviljelmä Kittilän Tepastossa on  jo osoittanut käyttökelpoisuutensa ja tarpeellisuutensa marjojen pohjoisuustutkimuksessa (14), vaikka vasta viime vuonna saatiin ensimmäinen varsinainen marjasato. Vertailumarjat kasvavat Sammalmäen Tyrniseuran perustamassa yksityisessä tyrnipuutarhassa Turun Satavassa.

Kiinasta, Venäjältä ja Kanadasta saadaan sopimuksiin perustuvan yhteistyön kautta vertailuaineistoa eri alkuprää ja kasvuolosuhteita edustavilta alueilta.

Pelkistetty tutkimusstrategia

Turun yliopiston elintarvikekemian marjatutkimus on neljän vuosikymmenen aikana muotoutunut noudattamaan nelijakoista mallia (Kuva 2).

Bioaktiivisten yhdisteiden kemiallista tutkimusta ja siihen tarvittavien analyysimenetelmien kehittämistä on toteutettu yksikössämme jo neljän vuosikymmenen ajan. Uudet elintarviketeknologiaan, aistittavaan laatuun tai terveysvaikutuksiin kohdistuvat innovaatiot ovat luonnollisesti tavoitteina (7, 15-17).

Kemiallinen tutkimus on ydin

Marjojen siemenissä, hedelmälihassa ja kuoressa olevien öljyjen tutkimukseen tarvittava menetelmäkehitys (12, 14, 18-19) ja rasvaliukoisten yhdisteiden laaja kartoitus (3, 22, 23) ovat antaneet hyvän pohjan teknologisille sovelluksille (24-26) ja ravintovaikutusten selvittämiselle (27-30). Mustaherukan (31, 32), tyrnin  (9, 33, 34), mustikan (35), hillan (36), orapihlajan (37,38) ja mansikan (39, 40) moninaiset bioaktiiviset yhdisteet ovat niinikään esimerkkejä työstä. Aromi- ja flavoriaineiden tutkimus alkoi jo 1970-luvun puolivälissä (41, 42) ja jatkuu edelleen (43-48). Uusin aluevaltaus on kuoren rakenteelle ja toiminnalle välttämättömät kutiinit, joiden perusrunko muodostuu w-hydroksihappopolymeerien verkosta (31, 49) Marjojen lajikkeiden-, alkuperän, kasvupaikan ja sääolosuhteiden vaikutusta aktiiviaineiden koostumukseen ja määrään on tutkittu erityisesti herukoilla, tyrnillä ja mansikoilla (2-8, 10, 11, 12-14, 32, 45, 46, 50).

Kuva 3 linjaa Turussa tehtävän luonnonmarjojen kemiallisen tutkimuksen.

Aktiivijakeita yksinkertaisin menetelmin

Laitoksen teknologiatutkimus on kapea-alaista suuntautuen rajatuille sovellusalueille. Aktiiviaineiden fraktioiminen vesiliukoisiin, alkoholiliukoisiin, rasvaliukoisiin, haihtuviin ja liukenemattomiin jakeisiin on käyttökelpoinen menettely sekä tutkimuksen että elintarviketuotannon tarpeisiin. Ylikriittisellä hiilidioksidilla tapahtuva natiivien lipidijakeiden ja haihtuvien aromiyhdisteiden talteenotto on yksi erityisosaamisemme alueita (51, 52). Minimal processing –periaatetta noudattaen taataan mm. saatavien jakeiden elintarvikekelpoisuus (26, 32, 34).

Aistittavat ominaisuudet ratkaisevat käytön

Tutkimusalue rajoittui alkuaikoina marjojen haihtuvien yhdisteiden analytiikkaan ja työ painottui kromatografisten ja massaspektrometristen menetelmien kehittämiseen ja soveltamiseen sekä luontaisten aromiaineiden eristämiseen alkuperäisessä muodossaan (34, 43, 45, 47, 52). Viime aikoina on suuntauduttu haihtumattomien ja haihtuvien flovoriaineiden synergististen ja antagonististen vaikutuksien tutkimukseen (32). Marjojen tai niistä valmistettujen jakeiden ja tuotteiden kemiallinen koostumus vaikuttaa suoraan myös ihmisen kokemaan aistittavaan laatuun (32, 45, 46). Ihmisten makumaailmat ovat hyvin yksilöllisiä ja esimerkiksi karvaan maistamista ohjaa merkittävällä tavalla myös perimämme (53, 54). Tämä kokemisen erilaisuus voi näkyä myös erilaisissa ruokavalinnoissamme ja makumieltymyksissämme

Marjoista terveyttä

Tutkimiemme marjojen tiedetään yleisesti kelpaavan elintarvikkeiksi. Käytetyillä prosessimenetelmillä (mm. etanoli- tai hiilidioksidiuutto) voidaan tuottaa luonnonmukaisia, mahdollisimman muuntumattomia jakeita (7,16). Näin ravintoon ja hyvinvointiin liittyvät tutkimuksemme voivat ongelmitta kohdistua terveiden ihmisten ravinnonkäyttöön. Kohderyhmän voivat muodostaa ohjearvojen rajamailla olevat, kuten lievästi ylipainoiset henkilöt. Tutkimusryhmällämme on ollut vain satunnaista tarvetta osallistua eläinkokeiden tai farmakologisten tutkimusten järjestämiseen (55, 56), sillä kliinisistä kokeista voidaan saada käyttökelpoista turvallisuustietoa oheisaineistona (57-62).

Mikäli on käytännössä mahdollista, ovat tutkittavat tuotteet olleet joko prosessoimattomia luonnontuotteita tai selkeästi teollisia valmisteita. Näin menetellen voimme liittää toisiinsa tieteellisen perustutkimuksen ja tavoitteellisen kansanravitsemuksen (25, 30, 61).

Teollisesti valmistettujen marjatuoteiden (mustikka, puolukka, mustaherukka, tyrni) todettiin pienentävän tilastollisesti merkitsevästi terveiden, lievästi ylipainoisten naisten maksan ALAT –arvoja lähes neljänneksellä. Samalla havaittiin lievää suuntausta painon, vyötärön ympäryksen ja verenpainon alenemaan sekä adiponektiinin nousuun, mutta muutokset eivät olleet tilastollisesti merkittäviä. Nautitut marjatuotteet vastasivat 163 g:n marja-annostä päivässä (61), Kuva 4.

Tyrnisoseen nauttiminen pienensi marjaryhmän herkkää CRP-arvoa tilastollisesti merkitsevästi (58), ja tyrniöljy hidasti terveiden miesten verihiutaleiden sakkautumista (29). Atoopikoilla plasman fosfolipideissä tapahtui edullisia muutoksia niinikään tyrniöljyn nauttimisen jälkeen (27).

Mustaherukan siemenöljyn nauttiminen lisäsi dihomo-g-linoleenihapon pitoisuutta nuorten naisten plasman fosfolipideissä indikoiden muutoksia eikosanoidituotannossa (57). Flavonolien osoitettiin absorboituvan tehokkaasti puolukoista (62) ja tyrnimarjoista (59, 62) ja antosyaniinien puolukoiden nauttimisen jälkeen (60).
Teksti ja kuvat: professori Heikki Kallio, dosentti Baoru Yang, dosentti Mari Sandell
 
 
Marjaviitteitä, TY elintarvikekemia

1. Kallio, H.; Development of volatile aroma compounds in arctic bramble, Rubus arcticus L. J. Food Sci. 1976, 41, 563-566.

2. Johansson, A. K.; Kuusisto, P. H.; Laakso, H. P.; Derome, K. K.; Sepponen, P. J.; Katajisto, J. K.; Kallio, P. H.; Geographical variations in seed oils from Rubus Chamaemorus and Empetrum nigrum, Phytochem., 1997, 44, 1421-1427.

3. Yang, B; Kallio, H. Fatty acid composition of lipids in sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides L.) berries of different origins. J. Agric. Food Chem. 2001, 49 (4), 1939-1947.

4. Yang, B.; Karlsson, R.; Oksman, P.; Kallio, H. Phytosterols in sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides L.) berries: identification and effects of different origins and harvesting times. J. Agric. Food Chem., 2001, 49(11), 5620-5629.

5. Yang, B; Kallio, H. Effects of harvesting time on triacylglycerols and glycreophospholipids of sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides L.) berries of different origins. J. Food Compos. Anal. 2002, 15, 143-157.

6. Kallio, H.P., Yang, B., Peippo, P. Effects of different origins and harvesting time on vitamin C, tocopherols, and tocotrienols in sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides) berries. J. Agric. Food Chem. 2002, 50, 6136-6142.

7. Yang, B.; Kallio, H. Composition and physiological effects of sea buckthorn (Hippophaë) lipids. Trends Food Sci. Technol. 2002, 13, 160-167.

8. Hakala, M.; Lapveteläinen, A.; Huopalahti, R.; Kallio, H.; Tahvonen, R. Effects of varieties and cultivation conditions on the composition of strawberries. J. Food Composition Anal. 2003, 16, 67-80.

 9. Yang, B.; Linko, A.-M.; Adlecreutz, H.; Kallio, H. Secoisolariciresinol and matairesinol of sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides) berries of different subspecies and harvesting times. J. Agric. Food Chem. 2006, 54, 8065-8070.

10. Yang, B.; Halttunen, T.; Raimo, O.; Price, K.; Kallio, H. Flavonol glycosides in wild and cultivated berries of three major subspecies of Hippophaë rhamnoides and changes during harvesting period. Food Chem. 2009, 115, 657-664.

11. Zheng, J.; Yang, B.; Tuomasjukka, S.; Ou, S.; Kallio, H. Effects of latitude and weather conditions on contents of sugars, fruit acids, and ascorbic acid in blackcurrant (Ribes nigrum L.). J. Agric. Food Chem. 2009, 57(7), 2977-2987.

12. Leskinen, H.; Suomela, J.-O.; Kallio, H. Effect of latitude and weather conditions on the regioisomer compositions of  a- and g-linolenoyldilinoleoylglycerol in currant seed oils. J. Agric. Food Chem. 2009, 57, 3920- 3926. 

13. Zheng, J.; Kallio, H.; Yang, B. Effects of latitude and weather conditions on sugars, fruit acids and ascorbic acid in currant (Ribes sp.) cultivars J. Sci Food Agric.  2009, 89, 2011-2023.

14. Leskinen, H.M.; Suomela, J.-P.; Yang, B.; Kallio, H.P. Regioisomer composition of vaccenic and oleic acid containing triacylglycerols in sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides) pulp oils. Ifluence of origin and weather conditions J. Agric. Food Chem. 2010, DOI:10.1021/jf902679v
15. Kallio, H.; Yang, B. Sea Buckthorn – unique berry for natural health. Innov. Food Technol. 2002, 15, 81-82.

16. Kallio, H.; Yang, B.; Kallio, S. Hiilidioksidilla uutettu herukkaöljy edistää sydänterveyttä? Kehittyvä Elintarvike. 2006, 2, 14-15.

17. Kallio, H.; Yang, B.; Kallio, S. Tyrnin koostumus, ekologia ja terveellisyys ovat tasapainossa. 2007. 
http://www.arctic-flavours.fi/nettilehti/artikkeli.php?aid=18&lid=6

18. Manninen, P.; Laakso, P.; Kallio, H.; Method for characterization of triacylglycerols and fat soluble vitamins in edible oils and fats by supercritical fluid chromatography, J. Am. Oil Chem. Soc. 1995, 72, 1001-1008.

19. Kallio, H.; Currie, G.; Gibson, R.; Kallio, S.; Mass spectrometry of food lipids: Negative ion chemical ionization / collision induced dissociation analysis of oils containing g-linolenic acid as an example. Ann. Chim., 1997, 87, 187-198.

20. Laakso, P.; Voutilainen, P. Analysis of triacylglycerols by silver-ion high-performance liquid chromatography-atmospheric pressure chemical ionization mass spectrometry. Lipids, 1996, 31(12):1311-22.

21. Manninen, P; Laakso, P. Capillary supercritical fluid chromatography--atmospheric pressure chemical ionization mass spectrometry of gamma- and alpha-linolenic acid containing triacylglycerols in berry oils. Lipids, 1997, 32(8):825-31.

22. Johansson, A.; Laakso, P.; Kallio, H.;  Characterization of seed oils of wild, edible Finnish berries, Z. Lembensm. Unters. Forsch., 1997, A204, 300-307.

23. Kallio, H.; Yang, B.; Peippo, P.; Tahvonen, R.; Pan, R. Triacylglycerols, glycerophospholipids, tocopherols and tocotrienols in berries and seeds of two subspecies (ssp. sinensis and ssp. mongolica)  of sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides) J. Agric. Food. Chem. 2002, 50, 3004-3009.

24. Manninen, P.; Häivälä, E.; Sarimo, S.; Kallio, H.; Distribution of microbes in supercritical CO2 extraction of sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides) oils. Z. Lebensm. Unters. Forsch., 1997, A204, 202-205.

25. Tahvonen, R.; Hietanen, A.; Sankelo, T.; Korteniemi, V-M.; Laakso, P.; Kallio, H.; Black currant seeds as a nutrient source in breakfast cereals produced by extrusion cooking. Z. Lebensm. Unters. Forsch., 1998, A206 360-363.

26. Partanen, R.; Yoshii, H.; Kallio, H.; Yang B.; Forssell, P. Encapsulation of sea buckthorn kernel oil in modified starches. JAOCS, 2002, 3, 219-223.

27. Yang, B.; Kalimo, K.; Mattila, L.; Kallio, S.; Katajisto, J.; Peltola, O.; Kallio, H. Effect of dietary supplementation with sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides) seed and pulp oils on atopic dermatitis. J. Nutr. Biochem. 1999, 10, 622-630.

28. Yang, B.; Kalimo, K.O.; Tahvonen, R.L.; Mattila, L.M.; Katajisto, J. K., Kallio, H.P. Effect of dietary supplementation with sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides) seed and pulp oils on the fatty acid composition of skin glycerophospholipids of patients with atopic dermatitis. J. Nutr. Biochem. 2000, 11, 338-340.

29. Johansson, A.; Korte, H.; Yang, B; Stanley, J.C.; Kallio, H. Sea buckthorn berry oil lowers platelet aggregation. J. Nutr. Biochem., 2000, 11, 491-495.

30. Tahvonen, R.L.; Schwab, U.S.; Yli-Jokipii, K.M; Mykkänen, H.M.; Kallio, H.P. Black currant seed oil and fish oil supplements differ in their effects on fatty acid profiles of plasma lipids, and concentrations of serum total and lipoprotein lipids, plasma glucose and insulin. J. Nutr. Biochem. 2005, 16/6, 353-359.

31. Kallio, H.; Nieminen, R.; Tuomasjukka, S.; Hakala, M. Cutin composition of five Finnish berries.  J. Agri.c Food Chem. 2006, 54, 457-462.

32. Sandell, M.; Laaksonen, O.; Järvinen, R.; Rostiala, N.; Pohjanheimo, T.; Tiitinen, K; Kallio, H. Orosensory profiles and chemical composition of black currant (Ribes nigrum) juice and fractions of press residue. J. Agric. Food Chem. 2009, 57(9), 3718-3728.

33. Tiitinen, K.; Yang B.; Haraldsson, G.; Jonsdottir S.; Kallio, H. Fast analysis of sugars, fruit acids and vitamin C in sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides L.) varieties. J. Agric. Food Chem. 2006, 54, 2508-2513.

34. Kallio, H.; Yang, B.; Kallio, S. Tyrnin koostumus, ekologia ja terveellisyys ovat tasapainossa. 2007. 
http://www.arctic-flavours.fi/nettilehti/artikkeli.php?aid=18&lid=6

35. Yang, B.; Koponen, J.; Tahvonen, R.; Kallio, H. Plant sterols in seeds of two species of Vaccinium (V. myrtillus and V. vitis-idaea) naturally distributed in Finland. Eur. Food Res. Technol. 2003, 216, 34-38.

36. Manninen, P.; Pakarinen, J.; Kallio, H.; Large-scale supercritical carbon dioxide extraction and supercritical carbon dioxide countercurrent extraction of cloudberry seed oil. J. Agric. Food Chem., 1997, 45, 2533-2538.

37. Liu, P.; Kallio, H.; Lü D.; Zhou, C.; Ou S.; Yang, B. Acids sugars and sugar alcohols in Chinese hawthorn (Crataegus spp.) fruits.  J. Agric. Food Chem. 2010, 58, 1012-1019.

38. Liu, P.; Yang, B., Kallio, H. Characterization of phenolic compounds in Chinese hawthorn (Crataegus pinnatifida Bge. var. major) fruit by high performance liquid chromatography – electrospray ionization mass spectrometry. Food Chem. 2010, 121, 1188-1197.

39. Kallio, H.; Hakala, M.; Pelkkikangas, A.-M.; Lapveteläinen, A. Sugars and acids of strawberry varieties. Eur. Food. Res. Technol.  2000, 212, 81-85.

40. Hakala, M.; Lapveteläinen, A.; Tahvonen, R.; Huopalahti, R.; Kallio, H. Quality factors of Finnish strawberries. Acta Hort. 2002, 567, 727-730.

41. Kallio, H.; Chemical constituents of the volatile aroma compounds in Rubus arcticus L. subsp. stellatus (Sm.) Boivin, with reference to Rubus arcticus L. subsp. arcticus. Rep. Kevo Subarctic Res. Stat. 1975,12, 60-65.

42. Kallio, H.; Identification of vacuum steam-distilled aroma compounds in the press juice of arctic bramble, Rubus arcticus L. J. Food Sci. 1976, 41, 555-562.

43. Hakala, M.; Ahro, M.; Kauppinen, J.; Kallio, H. Determination of strawberry volatiles with low resolution gas phase FT-IR analyser. Eur. Food Res. Technol. 2001, 212, 505-510. 

44. Hakala, M.; Lapveteläinen, A.; Tahvonen, R.; Huopalahti, R.; Kallio, H. Quality factors of Finnish strawberries. Acta Hort. 2002, 567, 727-730.

45. Hakala, M.; Lapveteläinen, A.; Kallio, H. Volatile compounds of selected strawberry varieties analyzed by purge-and-trap headspace GC-MS. J. Agric. Food Chem. 2002, 50, 1133-1142.

46. Tiitinen, K.; Hakala, M.; Kallio, H. Quality components of sea buckthorn (Hippophaé rhamnoides) varieties. J. Agri. Food Chem. 2005, 53, 1692-1699.

47. Tiitinen, K.; Hakala, M.; Kallio, H. Headspace volatiles from frozen berries of sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides L.) varieties. Eur. Food Res. Technol.  2006, 223 (4), 455-460.

48. Kallio, H.; Lassila, M.; Järvenpää, E.; Haraldsson, G.; Jonsdottir, S.; Yang, B. Inositols and methylinositols in sea buckthorn (Hippophë rhamnoides) berries. J. Chrom B, 2009, 877, 2426-1432.

49. Järvinen, R.; Kaimainen, M.; Kallio, H. Cutin composition of selected northern berries and seeds. Food. Chem. 2010, doi:10.1016/j.foodchem.2010.02.030

50. Yang, B; Kallio, H. Analysis of triacylglycerols of seeds and berries of sea buckthorn of different origins by mass spectrometry and tandem mass spectrometry. Lipids, 2006, 41 (4), 1-12.

51. Manninen, P.; Pakarinen, J.; Kallio, H.; Large-scale supercritical carbon dioxide extraction and supercritical carbon dioxide countercurrent extraction of cloudberry seed oil. J. Agric. Food Chem., 1997, 45, 2533-2538.

52. Manninen, P.; Kallio, H.;  Supercritical fluid chromatography - gas chromatography of volatiles in cloudberry (Rubus chamaemorus) oil extracted with supercritical carbon dioxide. J. Chromatogr. 1997, A787, 276-282.

53. Sandell, M and Breslin, P.A.S. (2006) Variability in a taste-receptor gene determines whether we taste toxins in food. Current Biology, 16, R792-R794. 

54. Sandell, M; Tiitinen, K., Pohjanheimo, T., Kallio, H.; Breslin, P.A.S. Why naturally healthy berries may be seen as unpleasant and non-appetitive. In. Food Flavour: Chemistry, Sensory Evaluation and Biological Activity. Eds. Takeoka, G.; Ebeler, S.;Kubota, K; and Tamura, H. 2008. American Chemical Society, Oxford University Press, pp. 219-228.

55. Xing, J.; Yang, B.; Dong, Y.; Wang, B., Wang J.; Kallio, H. Effects of sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides L.) seed and pulp oils on experimental models of  gastric ulcer in rats. Fitoterapia 2002, 73, 644-650.

56. Wang, Y.; Wu, Y.; Kallio, H.; Yang, B.; Wang, J.; Wang, B.; Cui, G. Effects of sea buckthorn pulp oil and sea buckthorn seed oil on radiation skin lesions in rats. Journal of Xi’an Jiaotong University (Medical Sciences). 2008, 29/6,705-709.

57. Tahvonen, R.L.; Schwab, U.S.; Yli-Jokipii, K.M; Mykkänen, H.M.; Kallio, H.P. Black currant seed oil and fish oil supplements differ in their effects on fatty acid profiles of plasma lipids, and concentrations of serum total and lipoprotein lipids, plasma glucose and insulin. J. Nutr. Biochem. 2005, 16/6, 353-359.

58. Larmo, P.;  Jouni A. Alin, Eeva K. Salminen, Heikki P. Kallio and Raija L Tahvonen. Efficacy of sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides L.) in prevention and treatment of common cold and other infections: a double-blind, randomized, placebo-controlled trial. Eur. J. Clin. Nutr. 2008, 62, 1123-1130  

59. Larmo, P.S.; Yang, B.; Hurme, S.A.M; Alin, J.A.; Kallio, H.; Salminen, E.K.; Tahvonen, R.L.  Effect of a low dose of sea buckthorn berries on circulating concentrations of cholesterol, triacylglycerols, and flavonols in healthy adults. Eur. J. Nutr. 2009, 48, 277-282.

60. Lehtonen, H.-M.; Rantala, M.; Suomela, J.-P.; Viitanen, M.; Kallio, H. Urinary excretion of the main anthocyanin in lingonberry (Vaccinium vitis-idaea), cyaniding 3-O-galactoside, and its metabolites. J Agric. Food Chem. 2009, 57 (10), 4447-4451.

61. Lehtonen, H.-M.; Suomela, J.-P.; Tahvonen, R.; Vaarno, J.; Venojärvi, M.; Viikari, J.; Kallio, H. Berry meals and risk factors associated with metabolic syndrome. Eur. J. Clin. Nutr. 2010, March 3; doi:10.1038/ejcn.2010.27 

62. Lehtonen, H.-M.; Lehtinen, O.; Suomela, J.-P., Viitanen, M.; Kallio, H. Flavonol glycosides of sea buckthorn (Hippophaë rhamnoides ssp. sinensis) and lingonberry (Vaccinium vitis-idaea) are bioavailable in humans and monoglucuronidated for excretion. J. Agric. Food Chem. 2010, 58, 620-627.