Maa on täytetty hankkeilla

Hankkeet ovat suorien maataloustukien ohella keino saada takaisin EU:lle maksamiamme jäsenmaksuja. Vaikka hanketoiminta on kärsinyt inflaatiosta, on se ollut osa EU-järjestelmää jo vuosikymmenten ajan. Jos järjestelmän muuttaminen ei onnistu, on vaihtoehtona kehittää sellaisia hankkeita, joiden avulla saamme mahdollisimman paljon hyötyä ja tuloksia aikaan.

Nettihaun avulla etsin joitakin yleispiirteitä maaseudun hanketoiminnasta. Pääosa hankkeista on pieniä, kylä- tai kuntatason hankkeita. Myös maakunnallisia hankkeita on runsaasti. Sen sijaan ylimaakunnallisia ja valtakunnallisia hankkeita on vähän. Sana koordinaatio näyttää hanketoiminnassa nyt olevan muotitermi. Kaikki haluavat koordinoida, mutta pulaa on tekijöistä.

Eri alueilla hankkeiden kehittämiskohteet vaihtelevat. Kylien kehittämisessä infrastruktuurin kehittämishankkeet ovat edelleen ajankohtaisia. Kylätalojen, erä- ja metsästysmajojen, koulujen ym. rakennusten kunnostaminen, bioenergia-, lämmitys- ja jätevesijärjestelmien kehittäminen sekä liikuntapaikkojen ja -reittien kunnostaminen ovat tavanomaisia paikallishankkeita. Kuntatasolla puolestaan palveluiden kehittäminen painottuu toiminnassa. Maakuntatasolla heijastuu kyseisen maakunnan jonkun elinkeinon tai harrastustoiminnan kehittäminen. Tällaisia voivat olla esimerkiksi moottoriurheilu, kulttuuri, nuorisotyö, maaseutu- ja luontomatkailu jne. Monissa eri maakunnissa on meneillään omat green care -hankkeensa. Hyvinvointipalvelut näyttävät olevan toinen muotiasia.

ELY-keskusten myöntämien Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman rahoitusten lisäksi maakuntien liitot rahoittavat hanketoimintaa aluekehitysrahoitusten (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) avulla. Yleensä nuo hankkeet ovat esimerkiksi matkailun puolella selvästi suurempia ja mahdollistavat kaupallisemman toiminnan kuin monet ELY-keskusten myöntämät Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman hankerahoitukset.

Hanketoiminta on Suomessa ollut keino välttyä työsuhteiden vakinaistamiselta. Erityisesti julkisen sektorin hanketoiminnassa on havaittavissa tämä näkökulma. Hanketoiminta voi joko edistää tai jarruttaa kehitystä. Uusia toimintoja voidaan näennäisesti kehittää hankkeilla, jotta vanhat ja jämähtäneet toiminnot voivat jatkua rauhassa vakituisella rahoituksella. Tai päinvastoin: uutta toimintaa luovat hankkeet jatkuvat pysyvänä ja korvaavat vanhoja, vuosien varrella tarpeettomiksi käyneitä toimintoja.  Jälkimmäinen lienee hanketoiminnan tarkoitus.

Osassa suuria julkisesti rahoitettuja organisaatioita työntekijät jakautuvat kahteen leiriin: vakituiset työntekijät ja hanketyöntekijät. Hankkeet eivät aina saa tukea vakituisilta työntekijöiltä, vaan hankkeet koetaan organisaatiossa kilpailevana toimintana. Uuden luominen voi organisaatiossa olla vähemmän arvostettua kuin perinteisiin jämähtäminen.

EU-jäsenyyden alkuvaiheessa painotettiin suurten organisaatioitten ulkopuolisia pieniä hankkeita. Nyt on suunta kääntynyt kohti suurten organisaatioitten hankkeita. Asiaa perustellaan sillä, että pienillä organisaatioilla ei ole resursseja hankkia suurten hankkeiden vaatimia pääomia ja omarahoituksia. Mutta onko seurauksena se, että pienet ja uutta luovat organisaatiot kuolevat ja suurten organisaatioitten vanhoja toimintoja ylläpidetään hankerahan avulla. Syntyykö uutta yritystoimintaa ja työpaikkoja tai uusia tuotteita, markkinoita, koulutusta ja tapahtumia keskittämisen avulla?

Suurten organisaatioiden kotisivuilta ei tahdo löytää työntekijöiden yhteystietoja. Ihmistä palvelijakseen kaipaava asiakas saa vastaansa organisaation, joka ei halua palvella. Joskus tällaiseen organisaatioon soittaminen on maksullista. Kasvoton palvelu on heikentänyt asiakastyytyväisyyttä. Tietotekniikan kehittyminen on pakottanut meidät itsepalvelijoiksi ja suomalaiset ovat piiloutuneet organisaatioihinsa.

Suomalainen väestö vanhenee ja yksinäiset vanhukset kaipaavat tuekseen toista ihmistä. Tietotekniikka ja keskittäminen eivät korvaa ihmisen tarvetta kohdata toinen ihminen. ”Pitää Pystyä Palvelemaan” voisi olla myös hanketoiminnassa motto, josta ei tarvitse heti luopua. Erilaiset maaseutuyrittäjyyden hyvinvointipalvelut, joita kutsutaan hienolla termillä green care, ovat tarpeen.

Simo Moisio