Lämpötila ja päivän pituus vaikuttavat mustikan satoon ja koostumukseen
Uleberg E, Rohloff J, Jaakola L, Trôst K, Junttila O, Häggman H, Martinussen I. Effects of temperature and photoperiod on yield and chemical composition of northern and southern clones of bilberry (Vaccinium myrtillus L.). Journal of Agricultural and Food Chemistry. 2012; 60(42):10406-10414.
Mustikkaa on käytetty Pohjoismaissa ruokana ja lääkkeenä tuhansia vuosia. Siinä on lukuisia terveyttä tukevia bioaktiivisia yhdisteitä, joiden muodostumiseen kasvuolosuhteilla ja geneettisellä vaihtelulla on vaikutuksensa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin lämpötilan ja päivän pituuden vaikutuksia mustikan satoon sekä marjojen fenolisiin yhdisteisiin ja hiilihydraatteihin eteläisen ja pohjoisemman Suomen mustikoilla.
Tutkimusta varten otettiin kaksi eteläistä mustikkanäytettä Lapinjärveltä ja pohjoiset näytteet Oulusta ja Muhokselta. Varvut kuljetettiin Tromssaan, jossa niitä kasvatettiin ruukuissa kontrolloiduissa olosuhteissa. Ruukkuja pidettiin joko 12 °C:n tai 18 °C:n lämpötilassa. Molemmissa lämpötiloissa kokeiltiin kolmea eri valokäsittelyä: 12 tuntia luonnonvaloa, 24 tuntia luonnonvaloa tai 24 tuntia luonnonvaloa lisättynä punaisella valolla. Tutkimus suoritettiin kahtena peräkkäisenä vuotena. Sadonkorjuun ja pölytyksen välisen ajan ruukut talvehtivat ulkona, josta ne siirrettiin tutkimuslämpötilaan taas pölytyksen jälkeen.
Ensimmäisenä vuonna eri lämpötiloissa kypsyneiden marjojen sadossa ei ollut eroja, mutta toisena vuonna sato oli huomattavasti suurempi 18 °C:ssa. Tämä viittaa siihen, että edeltävänä kesänä muodostuneita kukka-aiheita syntyi lämpimämmissä olosuhteissa enemmän. Pohjoisen mustikat kypsyivät viileässä aikaisemmin kuin eteläistä alkuperää olevat, mutta erot satojen määrissä eivät olleet johdonmukaisia.
Pohjoista alkuperää olevissa mustikoissa oli enemmän antosyaaneja kuin eteläisissä ja niissä antosyaanien muodostus lisääntyi 18 °C:ssa. Myös eri antosyaanijohdannaisten pitoisuudet olivat pohjoisen mustikoissa korkeammat. Päivän pituus vaikutti eri alkuperää oleviin mustikoihin eri tavoin. Antosyaaniyhdisteistä suurin osa lisääntyi pitkän päivän ja korkeamman lämpötilan myötä.
Flavanoleja muodostui enemmän 12 °C:ssa samoin kuin hydroksikanelihappoja ja klorogeenihappoa. Näitä fenolihappoja esiintyi enemmän eteläisissä mustikkaklooneissa. Pohjoisen mustikoissa oli kaiken kaikkiaan enemmän polyfenoleita, mikä näkyi myös voimakkaampana antioksidanttisuutena.
Hiilihydraatteja oli enemmän 12 °C:ssa kehittyneissä marjoissa. Etelän klooneissa oli enemmän myo-inositolia ja pohjoisen klooneissa sakkaroosia. Myo-inositolia kehittyi 12 °C:ssa erityisesti lyhyempien päivien ja 18 °C:ssa pitkien päivien ja punaisen lisävalon siivittämänä.
Päivän pituus vaikutti suoraan moneen yhdisteeseen: pitkät päivät lisäsivät useimpien antosyaanien pitoisuutta, lyhyet päivät saivat omenahappoa muodostumaan enemmän.
Tutkimuksen tulosten perusteella pohjoiset mustikat ovat eteläisiä makeampia, mikä voi johtua sekä viileämmistä kasvuolosuhteista että geneettisistä tekijöistä.
Englanninkielinen tutkimus on luettavissa sivulla: https://ntnuopen.ntnu.no/ntnu-xmlui/bitstream/handle/11250/2626553/Galley%2BProof%2B20121012.pdf?sequence=2
Avainsanat:mustikka katsaukset sato