Vuodenaika ja kasvupaikka vaikuttavat nokkosen polyfenoli- ja pigmenttipitoisuuksiin
Repajić M, Cegledi E, Zorić Z, Pedisić S, Elez Garofulić I, Radman S, Palčić I, Dragović-Uzelac V. Bioactive Compounds in Wild Nettle (Urtica dioica L.) Leaves and Stalks: Polyphenols and Pigments upon Seasonal and Habitat Variations. Foods. 2021; 10(1):190.
Nokkosella on pitkä historia hyötykasvina. Sen kaikki osat ovat hyödynnettävissä, ja sitä voi käyttää muun muassa ravitsemuksessa ja lääkinnässä. Nokkonen sisältää runsaasti vitamiineja, kivennäisaineita, polyfenoleja ja pigmenttejä. Tässä kroatialaisessa tutkimuksessa selvitettiin nokkosen kasvuvaiheen ja kasvupaikan vaikutusta nokkosen lehtien ja varsien polyfenoli-, karotenoidi- ja klorofyllipitoisuuksiin sekä antioksidanttivaikutukseen.
Tutkimusta varten luonnonvaraisia nokkosia kerättiin Kroatiassa erilaisista kasvuympäristöistä: mantereisilta, vuoristoisilta ja rannikkoisilta paikoilta. Nokkoset kerättiin ennen kukintaa, kukinnan aikaan ja kukinnan jälkeen. Poiminnan jälkeen lehdet erotettiin varsista. Lehdet ja varret pakastettiin, pakastekuivattiin, jauhettiin ja uutettiin ennen analysointia.
Nokkosesta löytyi 41 erilaista polyfenoliyhdistettä, eniten kanelihappoja ja flavonoleja. Polyfenoleita oli huomattavasti enemmän lehdissä kuin varsissa. Pitoisuus oli korkein ennen kukintaa lukuunottamatta flavan-3-olia, jota oli eniten kukinnan aikana. Kukinnan jälkeen polyfenoleita oli jäljellä enää noin puolet.
Mantereisilla alueilla kasvaneiden nokkosten polyfenolipitoisuus oli suurin, vaikka joitakin yhdisteistä esiintyi enemmän vuoristossa kasvaneissa nokkosissa. Rannikolla polyfenoleita näytti muodostuvan vähiten. Tutkijat selittivät tätä kasvin reagoinnilla lämpötilaan: kylmässä ilmastossa kasvi puolustautuu kylmyyden aiheuttamaa oksidatiivista stressiä vastaan. Meren läheisyydessä ilmasto on lauhempi, eikä niin voimakasta puolustautumista tarvita.
Pigmenttiyhdisteitä nokkosista löytyi 22, joista 13 oli karotenoideja ja 9 klorofyllejä. Myös niitä oli huomattavasti enemmän lehdissä kuin varsissa. Pigmenttien määrä oli suurimmillaan nokkosen kukinnan aikana, jolloin pigmenteistä lähes 95 % oli klorofyllejä. Pigmenttejä oli eniten rannikkoseutujen nokkosissa. Niiden määrien kasveissa on havaittu lisääntyvän korkeammissa lämpötiloissa ja voimakkaassa auringonvalossa.
Antioksidatiivisuus oli korkeampaa nokkosen lehdissä kuin varsissa. Se oli voimakkaimmillaan kukinnan aikaan, jonka jälkeen se väheni nopeasti. Samoin kuin polyfenolipitoisuus, antioksidatiivisuus oli voimakkainta mannerilmastossa ja vuoristossa kasvaneissa nokkosissa. Aikaisemmin on havaittu kylmissä ilmasto-olosuhteissa kasvavilla kasveilla olevan suurempia antioksidanttivaikutuksia kuin lämpimämpien alueiden kasveilla.
Tutkimus vahvistaa nokkosen olevan rikas bioaktiivisten yhdisteiden lähde. Korkeaa polyfenoli- ja antioksidanttipitoisuutta tai pigmenttien määrää nokkostuotteelle tavoiteltaessa on suuri merkitys sillä, mitä kasvinosaa, missä vaiheessa kasvukautta ja millaiselta kasvupaikalta kerätään.
Englanninkielinen tutkimus on luettavissa sivulla: https://doi.org/10.3390/foods10010190
Avainsanat:nokkonen. luonnonyrtit ravintosisältö polyfenolit antioksidantit