Tyrni, suppilovahvero ja käenkaali vuoden 2020 luonnontuotteiksi
Arktiset Aromit ry on valinnut perinteisesti yhteistyössä Marttaliiton kanssa vuoden luonnontuotteet. Vuoden 2020 luonnonmarjaksi valittiin tyrni, sieneksi suppilovahvero ja yrtiksi käenkaali.
Valinnoilla nostetaan vuosittain esiin erilaisia suomalaisen luonnon tarjoamia aarteita ja niiden käyttömahdollisuuksia. Puhtaassa luonnossamme kasvavat luonnontuotteet ovat terveellistä ja ekologista ravintoa. Käyttövinkkejä löytyy Arktiset Aromit ry:n sivuilta: https://www.arktisetaromit.fi/fi/reseptit/
Tyrni (Hippophaë rhamnoides)
Tyrni on 0,5–3-metrinen, piikikäs pensas, jonka lehdissä on hopeanharmaata sävyä. Tyrniä esiintyy luonnonvaraisena Pohjanlahden rannikkoalueella ja Ahvenanmaalla. Parhaiten tyrni kasvaa kivisillä hiekka- tai sorarannoilla saadessaan runsaasti auringonvaloa. Se kukkii toukokuussa ja sen pirteän happoiset, kellanoranssit marjat kypsyvät syys-lokakuussa.
Tyrni on luonnonvaraisista marjoista ravintorikkain, todellista superruokaa. Se sisältää runsaasti C- ja E-vitamiineja, ravintokuitua, elimistölle hyödyllisiä rasvahappoja sekä muun muassa sinkkiä, mangaania, magnesiumia, natriumia ja kalsiumia.
Tyrnin painosta noin 4–7 % on öljyä, joka mehussa nousee pinnalle. Tyrnillä on todettu tutkimuksissa lukuisia, suotuisia terveysvaikutuksia ja sitä käytetään myös kosmetiikassa. Tyrnin lehdistä voi hauduttaa miedonmakuista teetä.
Suppilovahvero (Craterellus tubaeformis)
Suppilovahvero on pienehkö, suppilomainen, ruskealakkinen ja kellertäväjalkainen sieni. Väri voi vaihdella voimakkaasti vaaleasta tummaan ja kellertävästä ruskean sävyihin. Se kasvaa kuusikoissa ja sekametsissä ja viihtyy paksussa sammalikossa. Satoaika on hyvin pitkä, elokuusta aina lumen tuloon saakka.
Suppilovahvero on erinomainen, mieto ruokasieni, jota voi käyttää monin tavoin ilman esikäsittelyä. Se on yksi suosituimpia sieniämme. Sen voi säilöä kuivaamalla, pakastamalla tai pikkelöimällä.
Suppilovahveron energiasisällöstä suurin osa, 37 %, tulee proteiineista. Se sisältää rasvaa kokonaisenergiasta 30 %, vain vähän hiilihydraatteja sekä runsaasti D-vitamiinia, kaliumia ja seleeniä.
Käenkaali (Oxalis acetosella)
Käenkaali tunnetaan myös nimillä ketunleipä ja revonrieska. Se on hento, maavarrellaan maata myöten suikertava metsäkasvi, joka viihtyy varjossa lehtomaisilla kankailla ja kuusimetsissä. Käenkaalin kolmiomaiset lehdykät muistuttavat apilaa ja sen valkoiset, kauniit kukat täplittävät metsänpohjaa varhain keväällä. Käenkaali on hyvin yleinen noin Oulun korkeudelle, sitä pohjoisempana esiintyminen vähenee. Pohjoisimmassa Lapissa se ei kasva.
Käenkaali ei kuulu kaupallisesti merkittävästi hyödynnettäviin yrtteihin, sillä sen käyttö on sallittu vain ravintolisissä ja annoskoristeena. Silti se kannattaa ottaa käyttöön nimenomaan annoskoristeena, sillä se on erittäin kaunis ja sopii lähes joka ruokaan tai juomaan.
Käenkaalin kirpeä maku johtuu oksaalihaposta, minkä vuoksi sitä ei suositella syötäväksi suuria määriä eikä henkilöille, jotka sairastavat kihtiä, niveltulehdusta tai munuaiskiviä.
Lisätietoja: Birgitta Partanen, birgitta.partanen@arktisetaromit.fi, p. 040 580 1186